Kun pää pursuaa ideoita (käsityöt/taide), mutta toteutus ei onnistu

Mä olen sitä mieltä, että jos sitä ei osaa niin ei osaa.

Opettelemalla voi tulla kelvolliseksi, mutta hyväksi tulemisessa tarvitaan synnynnäistä lahjakkuutta.

Voi oppia. Itse olen myös käsityöihmisiä ja pakko myöntää, että vasta kymmenennet villasukat oli siedettävän näköiset. Toistoa vaaditaan, että langankireys pysyy tasaisena. Niin virkatessa kuin kutoessa. Samoin maalaamisessa tekniikka ratkaisee. Ommellessa mittaa ja leikkaa tarkasti, säädä ompelukone kokeilutilkkujen avulla ja keskity tasaiseen saumavaraan, pidä taukoja jos hermot menee. Mutta kaikkia näitä yhdistää se, että tekemällä oppii.

Tutustu enso-symboliin. "Enso symboloi sitä hetkeä, kun mieli päästää irti ja antaa hengen lentää ja luoda."

Tästä mielestäni on kyse taiteessa ja käsitöissä.

Ukko38 kirjoitti:

Mä olen sitä mieltä, että jos sitä ei osaa niin ei osaa.

Opettelemalla voi tulla kelvolliseksi, mutta hyväksi tulemisessa tarvitaan synnynnäistä lahjakkuutta.

Bullshit. Opettelemalla oppii. Ja olemalla itselleen armollinen.

3 vuotta sitten olin sitä mieltä, etten osaa virkata. Opettelin. Youtubessa löytyy ihan kaikki nykyään. Sieltä vaan videoita katsomaan ja samalla tekee itse. Katsoo alusta uudelleen ja uudelleen. Ja purkaa. Virkkaus on siitä hyvä, että purkaminen on helppoa.

Eikä pidä tehdä liian vaikeita töitä alkuun. Kaikenmaailman kirjoneuleet, unohda alkuun. Ensin vaan yksiväristä ja yksinkertaista. Ensin opettelee tekemään vaikka sen sukan hyvin ja sitten vasta alkaa hurjastelemaan esim raitojen kanssa. Pitää tutustua omaan käsialaan ja saada perusjutut haltuun. Missä teen virheitä? Niitä kun aikansa kiroilee, niin kyllä sen oppii.

Ne taidot kehittyvät vaan tekemällä :)

Olen lapsesta asti tehnyt kaikenlaisia tekstiilikäsitöitä ja ompelemani vaatteet menevät muiden silmissä täysin ostetuista vaatteista, eli koen olevani aika hyvä kädentaidoiltani. Innostuin joku vuosi sitten ihan älyttömästi savitöistä kun seurailin ig:ssä keraamikkojen tilejä. No, aloin käymään savipajalla pää täynnä suuria upeita suunnitelmia ja eihän niistä mistään tullut yhtään mitään! Sitten tajusin että niin, ne keraamikot on tosiaan tehneet niitä töitä sen parikymmentä vuotta... ei jälki voi olla samanlaista :D Joten jouduin hyväksymään sen, että savityöni tulevat näyttämään lapsen töiltä aika pitkään, ennen kuin alan saamaan minkäänlaista tuntumaa siihen materiaaliin.

Käsitöissä pointtina on just se, että mitä enemmän teet, sitä enemmän saat tuntumaa siihen materiaaliin, ja ymmärrät sen rajat, joita voi välillä venyttää haluamaansa suuntaan. Mutta siihen tarvitsee harjoitusta. Suurin virhe jonka itse tein oli se, että kuvittelin pystyväni heti tekemään savesta upeita töitä, koska olen hyvä jossain muussa käsityössä. Juu ei. 

Eli ihan rohkeesti vaan tekemään niitä käsitöitä vaikka olisi minkälaisia kyhäelmiä! Sillä jos nautit itse siitä tekemisestä, niin lopputuloksella ei ole periaatteessa mitään väliä! Taidot kehittyy ja jossain vaiheessa ne työt alkavat olla ihan oikeasti taidokkaasti tehtyjä ja jopa käyttökelpoisia.

Työn iloa! :)

Kyllä se kädenjälki kehittyy kun vain tekee. Erittäin harva esimerkiksi neuloo heti kuin synnynnäisesti tasaisella käsialalla. Vaatii aika paljon harjoitusta, että jälki on tosi siistiä erilaisilla neulepinnoilla.

Voit harjoitella kädentaitoja. Kyllä se jälki hiljalleen alkaa parantua kai.

Tai sitten voit suuntautua sellaisiin tyylilajeihin, joissa jäljen kuuluukin olla karkeampi ja joissa keskeisinä elementteinä on tarkan jäljen sijaan ilmaisuvoimaisuus, persoonallinen näkemys, symboliikka, värit jne. Käsityöjutuista ja askartelusta en osaa sanoa, mutta ainakin maalaustaiteessa tuollaisia tyylisuuntia on.

Kukaan ei opi heti. Taito tulee harjoittelun tuloksena. Voi olla myös, että et ole vielä löytänyt sitä kaikista ominta taidemuotoasi. 

Harrastin maalaamista varmaan kymmenen vuotta. Se oli kivaa, mutta jokin tökki. Jälkeenpäin ajatellen ymmärränkin: harjoittelin vain tekniikkaa, en loputa astunut sitä askelta eteenpäin, että olisin tehnyt jotain omaa. En edes tiennyt, miten se tehdään. 

Sitten löysin toisen taidemuodon ja nyt siinä olen saavuttanut jo jonkinlaisen senioriteetin asteen: opetan muita. En nyt halua sanoa mitä se on, mutta jotain ihan muuta, kuin maalaaminen.

Maalatessa tajusin myös, että en ole tarpeeksi taitava. Ehkä en edes saavuttanut sellaista tasoa, että olisin voinut luoda jotain omaa. 

Ukko38 kirjoitti:

Mä olen sitä mieltä, että jos sitä ei osaa niin ei osaa.

Opettelemalla voi tulla kelvolliseksi, mutta hyväksi tulemisessa tarvitaan synnynnäistä lahjakkuutta.

Äläpäs nyt. Ei kukaan ole seppä syntyissään. Jätetään lahjakkuus taitelijoille, hyväksi voivat kaikki tulla harjoittelemalla tarpeeksi :)

Suomalaisilla on usein tapana ottaa kokeiltavaksi joku uusi asia ja jos ei heti onnistu täydellisesti, niin on huono. Monet muut ajattelevat, että 1000 tunnin tai 10 000 tunnin jälkeen voi ryhtyä arvioimaan tasoa.

Kukaan ei ole seppä syntyessään. Moni ajattelee samalla tavalla kuin sinä, koska aloittavat liian vaikeasta projektista. Kerran yhdellä foorumilla joku kysyi neuvoja nahkatakin ompeluun (haastavaa ammattilaisellekkin), vaikka hyvä kun osasi ommella suoraan. Eli aloita helposta ja pikkuhiljaa siirryt vaativimpiin projekteihin. Vaikka nyt himottaisikin virkata hääpuku niin harjoittele ensin isoäidin neliöitä tai vastaavia.

https://areena.yle.fi/1-4328797

Olette oikeassa, ehkä olen vain odottanut kyvyiltäni liikaa ja liian pian. Joku sanoi että kymmenennet villasukat oli jo siedettävän näköiset :) minä olen luovuttanut jo muutamien jälkeen ja siirtynyt taas epäonnistumaan jossain muussa työssä. Täytyisi vaan pitkäjänteisesti harjoitella samojakin asioita. Ap

Vierailija kirjoitti:

Kukaan ei opi heti. Taito tulee harjoittelun tuloksena. Voi olla myös, että et ole vielä löytänyt sitä kaikista ominta taidemuotoasi. 

Harrastin maalaamista varmaan kymmenen vuotta. Se oli kivaa, mutta jokin tökki. Jälkeenpäin ajatellen ymmärränkin: harjoittelin vain tekniikkaa, en loputa astunut sitä askelta eteenpäin, että olisin tehnyt jotain omaa. En edes tiennyt, miten se tehdään. 

Sitten löysin toisen taidemuodon ja nyt siinä olen saavuttanut jo jonkinlaisen senioriteetin asteen: opetan muita. En nyt halua sanoa mitä se on, mutta jotain ihan muuta, kuin maalaaminen.

Maalatessa tajusin myös, että en ole tarpeeksi taitava. Ehkä en edes saavuttanut sellaista tasoa, että olisin voinut luoda jotain omaa. 

No jos olet ajattellut taiteilijan uraa niin ehkä. Harrastukseen taas kukaan ei ole liian huono maalaamaan.  Harmi, että lopetit maalaamisen. Ehkä vain asetit itsellesi tavoitteita väreistä nauttimisen sijaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kukaan ei opi heti. Taito tulee harjoittelun tuloksena. Voi olla myös, että et ole vielä löytänyt sitä kaikista ominta taidemuotoasi. 

Harrastin maalaamista varmaan kymmenen vuotta. Se oli kivaa, mutta jokin tökki. Jälkeenpäin ajatellen ymmärränkin: harjoittelin vain tekniikkaa, en loputa astunut sitä askelta eteenpäin, että olisin tehnyt jotain omaa. En edes tiennyt, miten se tehdään. 

Sitten löysin toisen taidemuodon ja nyt siinä olen saavuttanut jo jonkinlaisen senioriteetin asteen: opetan muita. En nyt halua sanoa mitä se on, mutta jotain ihan muuta, kuin maalaaminen.

Maalatessa tajusin myös, että en ole tarpeeksi taitava. Ehkä en edes saavuttanut sellaista tasoa, että olisin voinut luoda jotain omaa. 

No jos olet ajattellut taiteilijan uraa niin ehkä. Harrastukseen taas kukaan ei ole liian huono maalaamaan.  Harmi, että lopetit maalaamisen. Ehkä vain asetit itsellesi tavoitteita väreistä nauttimisen sijaan.

Älä turhaan harmittele: urani oli muualla. Maalaan yhä joskus, suoraan seinään ja toteutan visuaalista puolta myös muilla tavoin. Olisi kiinnostava osallistua joskus esim taideterapeuttiselle kurssille ja kokeilla, mitä sitten tapahtuu. 

Vierailija kirjoitti:

Olette oikeassa, ehkä olen vain odottanut kyvyiltäni liikaa ja liian pian. Joku sanoi että kymmenennet villasukat oli jo siedettävän näköiset :) minä olen luovuttanut jo muutamien jälkeen ja siirtynyt taas epäonnistumaan jossain muussa työssä. Täytyisi vaan pitkäjänteisesti harjoitella samojakin asioita. Ap

Niin juuri <3