Pettämistä??

Puolisoni on kuukauden verran työmatkalla. Tapasin työn merkeissä miehen, jonka nyt kuvittelen(?) olevan kiinnostunut minusta. Hän mm. selvitti henk. koht. numeroni, ja on nyt soittanut pari kertaa iltaisin - muka työjuttuja, mutta ei todellakaan sellaisia mitä ei voisi hoitaa esim. työpaikan spostilla. Hän siis kysyy aina jonkun työhön liittyvän kysymyksen puhelun aluksi, mutta alkaa sitten rupatella niitä näitä. Mies on tosi mukava ja hänen kanssaan on kiva jutella. Näin hän sanoo myös minusta ikään kuin selitykseksi puheluilleen, mutta jokin vaisto sanoo että hänen puoleltaan mukana on muutakin..

Minulla on kolme lasta enkä ole ihan nuori enää. Rakastan puolisoani, enkä todellakaan haaveile mistään sivusuhteista saati erosta. Mutta tämä uusi tuttavuus on todella kiva tyyppi ja itse ajattelen piristäväni yksinäisiä iltojani hänen kanssaan kuin juttelisin jonkun naispuolisen kaverin kanssa. Toisaalta, koska olen haistavinani tilanteessa muutakin kuin kaveruutta hänen puoleltaan, sekin tuntuu jotenkin kovin imartelevalta. Ihmeellistä, että tällainen vanha mamma sytyttää vielä jonkun muunkin kuin oman miehensä ;)

Olen aina ajatellut, että pettämistä on kaikki minkä haluaa pitää puolisoltaan salassa. Ja nyt olen sitten sellaisessa tilanteessa... Tiedän, ettei mieheni pitäisi ajatuksesta että "seurustelen" illat pitkät jonkun toisen miehen kanssa joka on kiinnostunut minusta, vaikka en itse romanttisessa mielessä olekaan kiinnostunut hänestä. Ja nyt kun puoliso on vielä itse pitkään kaukana poissa, en todellakaan ala hänelle tällaista puhelimessa selittää. Elämäntilanteemme on ollut tämä "aina", puolisoni joutuu silloin tällöin tekemään pitkiä reissuja ja molemminpuolinen luottamus on aina ollut täydellinen (heh, hän tekee töitään erämaassa miesporukassa - ei ole paljon mahdollisuuksiakaan naisjuttuihin). Kai tässä pitää vaan sanoa tiukasti tälle uudelle tuttavuudelle, että pidän yhteyttä vain työaikana ja työasioissa. Harmin paikka.