Onko aupairina olosta ollut elämässä/työelämässä hyötyä?

No, riippuu varmasti paljon, miten sen au pair -vuotensa käyttää. Sinänsä nykyään ulkomailla oleskelu/matkailu/vaihto-opinnot/työskentely on niin tavallista, ettei se au pair -kokemus sinänsä paranna työmahdollisuuksia yhtään (paitsi ehkä lastenhoitoalalla).

Mutta, jos ajan käyttää oikeasti hyödykseen kielen opiskeluun, oikeasti satsaa oppimiseen ja hankkii vielä jonkun kielikoulun todistuksen ja sujuvan kielitaidon, voi siitä olla hyötyä myös jatkossa työelämässä. 

Toki se syvällinen maahan tutustuminen, verkostoituminen yms. tai pelkkä haahuilukin voi sinänsä olla käänteentekevää nuoren elämässä, sitä ei tiedä, millaisia vaikutuksia sillä on!

Itse olin aikoinaan Saksassa ja oli sinänsä hyvin kiinnostavaa nähdä elämää muuallakin, sain hyvän suullisen kielitaidon ja kävin kielikursseilla ja suoritin kokeenkin, joka olisi käynyt kielitaidon näytteeksi myös saksalaisiin yliopistoihin. Eli sinänsä se olisi avannut uusia ovia, mulla oli kuitenkin kiinnostava opiskelupaikka Suomessa kiikarissa ja au pair -vuoden jälkeen sinne pääsinkin.

Espanja on kyllä tärkeä kieli, mutta onko tyttäresi sitä opiskellut aiemmin? Ajattelisin, että ihan nollasta aloittamalla ei välttämättä superpitkälle au pairina pääse, mutta toki voin olla väärässäkin. 

No, Sveitsi ei ole EU:ssa ja naisen asema ei ole sama kuin Suomessa. Riippuu tietysti alueesta jonne menee mitä kieltä puhutaan (italiaa, ranskaa, saksa ja retoromaania). Espanjaa puhutaan myös latinalaisessa Amerikassa. "Riskihän" on että ihastuu johonkin sikäläiseen ja haluaa jäädä pidemmäksi aikaa. Kulttuurisesti ajatellen menisin Etelä-Euroopaan. Perhe-ja sukukeskeisyys on oikeasti aika mahtava juttu kokea. Järjellä ajatellen sinne Sveitsiin...jonne taitavat vanhemmatkin haluavan lapsensa menevän...

Nro 2 jatkaa. Mitä kieliä tyttäresi osaa?

Itsellä oli esimerkiksi takana keskipitkät saksan opinnot koulussa, mutta alussa vieraalla kielellä arjessa pärjääminen tuntui haastavalta, mutta oli hyvä, että pidin tiukkaa linjaa enkä missään vaiheessa vaihtanut esimerkiksi perheen vanhempien kanssa englantiin. Lapsethan nyt eivät tietenkään muuta kuin saksaa osannutkaan, mutta onneksi oli taitoa sen verran, että alusta saakka oli yhteinen kieli.

Jos tyttäresi puhuu ranskaa/saksaa koulupohjalta, niin Sveitsi on hyvä vaihtoehto, jos espanjaa, niin Espanjaan. Jos ihan ummikkona lähtee, niin on melko varmaa, että oppii jotain, mutta kun kerran on aloittanut esimerkiksi perheen kanssa englanniksi, on hankalampaa vaihtaa myöhemmin espanjaan.

Espanjaa tytär ei osaa yhtään. Yläasteella hänellä oli ranska valinnaisena, mutta ammattilukiossa ei ollut mahdollista sitä jatkaa, luki sitten yhtenä vuonna venäjää. Englantia hän osaa todella hyvin kun on ollut kolmessa eri maassa työharjoittelussa, englannissakin, ja sielläkin kehuttiin että puhuu todella hyvin.

Sveitsiläinen perhe olisi sellainen että äiti on suomalainen, ja mies puhuu sveitsinsaksaa, lapset puhuu molempia kieliä, ja he maksaisivat 3kk kielikurssin.

Tytär jatkaa opiskeluja tradenomiksi ja aikoo erikoistua ulkomaankauppaan, joten sen takia kannustan sitä saksaa opiskelemaan, kun se tulee koulussa sitten varmasti.

Sveitsiin, siellä on paljon komeita rikkaita miehiä, jotka arvostavat suomityttöjä. Espanjassa on myös komeita, mutta ei välttämättä niin rikkaita. 

No, kuvaamasi perhe on varmasti hyvä ratkaisu kun kuitenkin nollasta lähdetään. Älkää vain asettako liian kovia odotuksia kielen oppimisen suhteen. Vuosi menee niin nopeasti. Minkä tahansa kielen nollasta opiskelu on työtä.

Itse olin englanninkielisessä maassa ja olin tosi tyytyväinene että menin, koska opin sujuvan englannin. Toki taustalla pitkät peruskouluopinnot, eli eri asia, kuin alkaa nollasta Espanja.

En menisi/antaisi lapseni mennä suomalaiseen perheeseen: Puhuu kuitenkin ädin kanssa eniten ja jost ämä on suomalainen, niin sitten ei opi kieltä.

Hauskaa oli ja opin itsestäni ja maailmasta paljon.

Ehdottomasti oli elämäni paras vuosi! Tottakai kokemus on aina yksilöllinen, perheet ovat erilaisia ja olen kuullut myös monta pettynyttä kertomusta, jossa kotiin on palattu parin kuukauden jälkeen.

Itse opiskelen kieliä yliopistolla ja lähestulkoon puolet opiskelukavereistani on ollut au pairina maassa, jonka kieltä opiskelee. Kulttuurintuntemus on hyödyllistä, oli ala mikä tahansa. Eikä opittu kieli mene koskaan hukkaan. Työhaastatteluissa olen lähinnä kuullut ihastelua: "vau, olit vuoden ulkomailla!". Olen myös sittemmin työskennellyt ulkomailla ja tämä au pair -vuosi vaikutti työn saantiin.

Yksi tärkeä neuvo kuitenkin on, että käske tytärtäsi harkitsemaan ummikkosaksalaista perhettä (jos Sveitsiin lähdössä). Kun puheen voi aina vaihtaa suomeksi, asioista pääsee niin helpolla, eikä motivaatio siihen kielen oppimiseen ole niin korkealla. Myös ääntäminen ja puheenymmärtäminen edistyvät, kun kaikkialla kuulee pelkästään saksaa. Ja noita suomalaisia au pairejahan nyt on kaikkialla, joten tarvittaessa suomeksikin voi asioita hoitaa. Tuntuu vain, että liian harva uskaltaa lähteä täysin ulkomaalaiseen perheeseen, vaikka se sekä kielen että kulttuurin kannalta on rikkain kokemus!

Tytär kyllä haluaa mennä juuri kielen oppimisen takia, ja se paikka olisi hyvä myös sen takia että sieltä voi matkustella sitten naapurimaihin. Tytär on puhunut netissä sen tytön kanssa joka on siellä parhaillaan samassa perheessä, sattui olemaan tyttären kaverin entinen luokkakaveri.

Minäkin kannustaisin mieluummin ei-suomalaiseen perheeseen lähtemistä. Totta kai suomalaisessa/puoliksi suomalaisessa perheessäkin oppii sitä kulttuurintuntemusta, mutta kielitaito jää ohuemmaksi. Itsekin kyllä hengasin suomenkielisten au pairien kanssa, vaikka umpisaksalaisessa perheessä olinkin, ja ne au pairit, joiden perheessä puhuttiin myös suomea, eivät kyllä käyttäneet kieltä vapaa-ajallaankaan niin paljon (=puhuivat englantia tapaamiensa miesten kanssa, kun muut pärjättiin saksalla).

Jos kielen oppiminen on tarkoitus, kyllä kannattaa täysin natiiviin perheeseen lähteä. Niitä on pilvin pimein netissä ja löytyy varmasti vähintään yhtä hyviä kun suomalaiset.

Sijainti on kyllä näppärä, itse olin Ranskassa, josta Saksaan ja Sveitsiin pääsi hetkessä.

[quote author="Vierailija" time="29.01.2014 klo 13:51"]

Tytär on menossa jonnekin ulkomaille, ja nyt on vaihtoehtoina Espanja ja Sveitsi, me vanhemmat sanoimme molemmat omilta näkökannoiltamme että älä mene Espanjaan.

Minä ajattelen että kannattaa mennä sellaiseen maahan jossa oppii hyödyllisen kielen, ja mun mielestä espanja ei ole kovin hyödyllinen. Mies taas sanoi että Espanjan yhteiskuntarauha on vaarassa luhistua suuren laman myötä, ja onhan siellä ollut jopa terrorismia.

Onko siitä apua että on ollut jossain tietyssä maassa kun hakee töitä myöhemmin? Vai onko se suomalaiselle työnantajalle ihan sama missäpäin maailmaaa on viettänyt aikaansa?

[/quote]

Espanjaa suosittelisin. Miehelläsi taitaa olla hieman vääristynyt kuva maasta, yhteiskuntarauha on ja pysyy, vaikka lama onkin. Barrikadeille ei suinkaan olla ryntäämässä, vaikka rahaa onkin käytössä vähemmän kuin ennen. ETA, nk. terroristiryhmä, ei ole enää aktiivinen, joten sitäkään en pelkäisi. Sanoisin, että enemmin olisin huolissani Suomen kouluammuskeluista kuin ETAsta.

Espanja on yksi maailman puhutuimmista kielistä ja avaa ovet myös portugalin ja italian ymmärtämiseen. Se on myös helppo kieli oppia, varsinkin jos on vähänkin englannin osaamista pohjalla.

Espanjan eduista nostaisin esille jo aiemmin jonkun mainitseman perhekeskeisyyden. Se on hieno asia, jonka kokeminen varmasti muuttaa monen ulkomaalaisen suhtautumista perheeseen ja sukulaisiin. Espanjalainen ruokakulttuuri on myös aivan mahtava, todellakin kokemisen arvoinen. Tietysti Espanjassa, kuten varmaan jokaisessa maassa, kokee asioita, jotka saavat arvostamaan enemmän Suomea.

Espanja on upea maa, johon kannattaa tutustua varsinkin nuorena. Kun siellä saa arkea elää, huomaa varmasti, että pidemmän päälle elämä siellä auringon alla, palmujen katveessa on pohjimmiltaan hyvin samanlaista kuin Suomessa. Minä ainakin opin valtavan paljon viettäessäni nuoruusvuoteni siellä ja parissa muussa Etelä-Euroopan maassa. Tunne että poimin niistä parhaimmat palat ja opin arvostamaan Suomea paljon enemmän. Lämpimät kaukomaat eivät enää houkuttele ja onnellisena rauhoituinkin viettämään perhe-elämää Suomeen miljoonia kokemuksia rikkaampana ja kiitollisena siitä, että uskalsin nuorena lähteä kokemaan ulkomaita ja sain siihen myös vanhempani täyden tuen.

Kiitos hyvistä neuvoista ja kokemuksista, antaa ajattelemisen aihetta, itse kun en ole ulkomailla pahemmin matkustellut. Kyllä täältä saa aina vastauksia joka aiheeseen :)

ap

Itse olin aikoinaan Yhdysvalloissa. Työelämää ajatellen hyötyä vuodesta on ollut juuri kielen takia. Nykyään työkieleni onkin englanti ja pärjään hyvin. Ennen matkaa osasin kyllä kielioppia, mutta englannin puhuminen oli vaikeampaa.

Matkasta oli kyllä muutakin hyötyä. Hyvää elämänkokemusta :)

Perheellä on paljon merkitystä. Itseäni onnisti ja minulla oli auto käytössä. Julkinen liikenne voi monissa paikoissa olla olematonta ja ilman autoa olisin ollut vuoden jumissa asuinalueella, josta ei pääse mihinkään.

Itse menisin maahan, jonka kieltä osaan edes vähän. En menisi perheeseen, jossa on suomea puhuvia.