1,5-vuotias kiroilee!
Voi apua, lapsi harjoittelee aktiivisesti eri sanoja ja viikonlopun aikana on sanonut mm. äiti, isä (itu) ja meillä on kissa Viljo.
Meillä ei ole tapana kiroilla jokapäiväisessä puheessa, ehkä kerran pari kuukaudessa saatan kirota (tiedän, tästäkin pitää päästä eroon!). Tänään lapsi kajauttu aivan selvästi artikuloiden ilmoille: "Vitu" ja "Vituu" ja lähes "Vittuuu".. En tiedä mistä lapsi on nyt tämän sanan napannut ja nyt hävettää ihan hirveästi viedä lapsi aamulla tarhaan. Koko illan toistellut tuota sanaa.
Miten tarhassa reagoidaan? Pitävätkö meille jonkin puhuttelun kielenkäytöstä? Olemme ihan tavallinen perhe. Voi mikä nolous :( Kellään kokemuksia? Ihan kamalaa!
Kommentit (8)
Tämä ei kyllä ollut provo enkä ole aiemmin juurikaan kirjoitellut tänne, etenkään aloituksia.
Siis epäilen että lapsi tapailee ihan sitä oikeaa v-sanaa ja on sen jossain vaiheessa jostain napannut. Ainakin se siltä kuulostaa. Aiemmat sanat ovat olleet sellaisia että niitä on paljon meillä toisteltu. Tätä ei mutta tänään useaan otteeseen kirkkaalla kovalla äänellä sanoi sen jokseenkin oikein, siis v-sanan. Olen aivan järkyttynyt ja mietin millaisen kuvan tämä antaa huomenna meistä tarhassa. Onhan se täysin meidän omaa syytä jos lapsi on kotona v-sanan kuullut ja napannut itselleen toisteltavaksi mutta kyllä olen kauhuissani. Ei auta kuin vahtia haukkana omaa kielenkäyttöä tulevaisuudessa ja että en päästä mitään yhtä tyhmiä sanoja ulos. Niin noloa ja surkuettä näin pieni toistelee tuollaista.
Jos teillä ei sitä sanaa käytetä niin tuskin tarkoittaa sitä.Lapset nyt puhelee millon mitäkin kun harjoittelevat puhumaan....eli ei varmaan yritä kiroilla.
Ellei sitten ole oppinut tarhassa....?
Ala lukemaan lapselle paljon satuja, saat lapsen ajatukset ja mielenkiinnon toisaalle, sekä kartutat laajemmin lapsesi sanavarastoa. Kysele lapselta satukirjan kuvista ja laulakaa vaikka lastenlauluja.
Tämän pitäisi auttaa. Myöhemmin ne kirosanat saattaa tulla lasten sanavarastoon, nyt on vielä liian aikaista.
Lapseni hoki pienenä "pippa pippa pippa". Minua nolotti koska olen ruotsinkielinen, ja pippa tarkoittaa nussia. Ei lapseni kuitenkaan mistään nussimisesta puhunut.
Voithan sinä aamulla sanoa kun viet että itu on isä ja jos sanoo vitu niin ei kiroile vaikka siltä kuulostaa.
Opeta seuraavaksi jumalauta, siinä onkin sitten vähän kovempi pähkinä purtavana pojalle :))
Olipa ihan kamala PROVO taas kerran siltä jokapäiväiseltä provoilijalta. Kaikkien tekstiesi tyyli ja kielenkäyttö on aina niin samankaltaista ja tunnistettavaa...
Meillä lapsi sanoo ittu, mutta se tarkottaa istu.