Miksi nykyään suututaan jos kysytään apua?
Kursseilla, työpaikoilla... kaikkialla. Opet ärdyntyvät kun pyytää apua, työpaikalla sanotaan et pitäis tietää.
Jos oot täysin uuden asian äärellä eikö ymmärretä että on pakko kysyä?!
Kommentit (20)
Kannattaa vain syrjäytyä. Mul meni niin hermot ihmisiin että jäin vain kotiin.
Psyyke ei kestä vuodesta toiseen negatiivinen ilmapiiri.
Töissä täytyy sanoa, että joskus on ollut hermo tiukalla, kun jatkuvasti ravannut porukkaa tekemässä jotain yhden-kahden päivän keikkoja ja aina saa selittää joka perkeleen asian uudestaan ja uudestaan ja uudestaan, tämä on todella stressaavaa ja hankaloittaa omaa työtäni.
Hermoheikot ihmiset ei jaksa opastaa muita. Ei siitä iso vaiva ole jos neuvoo muita. Laiskuutta
Vierailija kirjoitti:
Töissä täytyy sanoa, että joskus on ollut hermo tiukalla, kun jatkuvasti ravannut porukkaa tekemässä jotain yhden-kahden päivän keikkoja ja aina saa selittää joka perkeleen asian uudestaan ja uudestaan ja uudestaan, tämä on todella stressaavaa ja hankaloittaa omaa työtäni.
Mutta se ongelmahan on järjestelyissä, eikä niissä keikkalaisissa. Tekevät sellaista työtä, mitä pystyvät saamaan.
Totta! Ennen edes netissä pystyi kysymään asiasta jostaei tiennyt. Nykyään ei viitsi kysyä koska vituttaa se katovittugooglesta-kommentointi. Kun ensinhän sitä katsoo juuri sieltä, mutta nykyään on tosi vaikeaa etsiä kun ei sieltä mitään enää tahdo löytyä. Liikaa mainoksia ja muuta sälää joita tarjotaan, mutta joista ei vastausta löydy. Olenkin siirtynyt käyttämään kysy kirjastonhoitajalta palvelua, ja se sentään toimii.
Vierailija kirjoitti:
Töissä täytyy sanoa, että joskus on ollut hermo tiukalla, kun jatkuvasti ravannut porukkaa tekemässä jotain yhden-kahden päivän keikkoja ja aina saa selittää joka perkeleen asian uudestaan ja uudestaan ja uudestaan, tämä on todella stressaavaa ja hankaloittaa omaa työtäni.
No miten se edistää asian kiukuttelemalla muille??? Ei ole mun vika että olen uusi työntekijä!!!
Mielenterveys alkaa olemaan niin huono!
Kun on ensin itse yrittänyt selvittää ongelman etsimällä tietoa Netistä, työpaikan ohjesivuilta ja vastaavista, voi sen jälkeen kysyä apua ja neuvoja. Apua pyydetään henkilöltä, jonka tehtäviin auttaminen kuuluu. Opinnoissa se on oma opettaja tai opinto-ohjaaja, työpaikalla lähiesimies.
Vierailija kirjoitti:
Töissä täytyy sanoa, että joskus on ollut hermo tiukalla, kun jatkuvasti ravannut porukkaa tekemässä jotain yhden-kahden päivän keikkoja ja aina saa selittää joka perkeleen asian uudestaan ja uudestaan ja uudestaan, tämä on todella stressaavaa ja hankaloittaa omaa työtäni.
Sulla on ongelma ja sitten purat sen syyttömiin uusiin työntekijöihin. Luot vaan lisää ongelmia. Jos tilanne on niin huono ettei riittävää perehdytystä ole ja jatkuvasti palkataan uusia henkilöitä niin oikea suunta kritiikille on työnantaja.
Ainii mutta munaton hiiri ei uskalla sanoa maksavalle kädelle edes asiallisesti asiasta vaan kiusaa alempiaan. Sellainen kaveri.
Vierailija kirjoitti:
Töissä täytyy sanoa, että joskus on ollut hermo tiukalla, kun jatkuvasti ravannut porukkaa tekemässä jotain yhden-kahden päivän keikkoja ja aina saa selittää joka perkeleen asian uudestaan ja uudestaan ja uudestaan, tämä on todella stressaavaa ja hankaloittaa omaa työtäni.
No osoita mieltäsi sille, joka palkkaa niitä keikkalaisia vakituisempien tyyppien sijaan. Ei keikkalaisen vika ole, että puljua johdetaan huonosti.
Työpaikoilla lienee ainakin se, että jotkut haluavat päästä työpäivästä mahdollisimman vähällä rasituksella. Heitä ärsyttää, jos heitä kuormitetaan yhtään (heidän näkökulmastaan) ylimääräistä.
He ymmärtävät, että uudet ja epävarmemmat työntekijät / harjoittelijat kysyvät neuvoa ja apua sellaisilta ihmisiltä, joita pitävät ystävällisinä, joten he pyrkivät heti alkuun tekemään selväksi, ettei heitä ainakaan kannata vaivata vastaisuudessa.
Sitten työyhteisöissä on sellaisia ihmisiä, jotka myös varmaan kuormittuvat neuvojen kysymisestä, mutta jotka eivät pysty olemaan tylyjä, ja heistä tulee niitä kivoja ihmisiä, joihin aina turvaudutaan. Tämä on valitettavaa, koska neuvomisen pitäisi jakautua tasaisemmin työyhteisössä.
Blogini: https://ilouutinen.blogspot.fi/
Ymmärrän ärtymyksen lähinnä pelkästään typerien Mikki Hiiri -kysymysten kohdalla, joissa vastauksen löytämiseen vaaditaan max. kahden sanan google-hakua. Mutta itse kyllä pyrin aina auttamaan työpaikalla ja opinnoissa, sekä ihan vapaa-ajalla. Itse saan hyvää mieltä siitä, että kykenen auttamaan muita ja toivon, että hekin pitävät minua helposti lähestyttävänä, kun vastaan heidän kysymyksiin. Siksi itsellekin on ollut outoa toisinaan se asenne, että kiukustutaan, jos joku kehtaa pyytää apua. Esimerkiksi tilanne, jossa työkaveri tulee kysymään toiselta apua ja toisella on joku asia kesken. Ei voida nätisti sanoa "anteeksi, ootatko ihan pikku hetken niin hoidan tämän loppuun", vaan ennemmin tiuskaistaan jotain tai kysytään passiivisaggressiivisesti, eikö kysyjä näe, että hänellä on jotain kesken.
Tai jos ei tiedetä vastausta, aina voi esittää mielipiteensä, mistä tai keneltä voisi löytää vastauksen tai pahoitella ja sanoa suoraan, ettei tiedä. Osa ihmisistä tuntuu suuttuvan siitäkin, ettei heillä ole vastausta antaa ja tiuskaisevat "mistä minä tiedän."
Aika yleistävä aloitus että AINA KAIKKI suuttuu😁
Itsellä menee hermot tasan yhteen asiaan - se, että olen toimiston nuorin (30v), olen automaattisesti kaikkien IT- ja elektroniikkatuki. Ei, en osaa korjata tulostinta tai kopiokonetta, en tiedä miten puhelimestasi vaihdetaan taustakuva ja ei, en vaihda pattereita toimiston ovikelloon.
Olen palkanlaskija ihan samalla tittelillä ja työmäärällä kun kaikki muut. Tietenkin jos jostain syystä olisin IT-velho niin tietenkin auttaisin, mutta ihan yhtä kädetön olen itsekin! Sitten jos sanon ett en osaa, niin tulee vastaukseksi että "Mutta te nuoret osaatte googlettaa"... Ei minulle tuollaisten asioiden googlettamisesta palkkaa makseta!
Huomautuksena vielä, että meillä vielä on ihan osaava IT-tukihenkilö, tosin puhelinsoitin päässä eikä samassa huoneessa.
Leila Koo kirjoitti:
Kun on ensin itse yrittänyt selvittää ongelman etsimällä tietoa Netistä, työpaikan ohjesivuilta ja vastaavista, voi sen jälkeen kysyä apua ja neuvoja. Apua pyydetään henkilöltä, jonka tehtäviin auttaminen kuuluu. Opinnoissa se on oma opettaja tai opinto-ohjaaja, työpaikalla lähiesimies.
https://yle.fi/uutiset/18-101019
Ootkohan nyt ihan varma?
Leila Koo kirjoitti:
Kun on ensin itse yrittänyt selvittää ongelman etsimällä tietoa Netistä, työpaikan ohjesivuilta ja vastaavista, voi sen jälkeen kysyä apua ja neuvoja. Apua pyydetään henkilöltä, jonka tehtäviin auttaminen kuuluu. Opinnoissa se on oma opettaja tai opinto-ohjaaja, työpaikalla lähiesimies.
No shit Sherlock!! Mitäs jos opo, ope tai esimies suuttuvat eivätkä jaksa opastaa? Tässä koko keskustelun pointti!!
Kun ihminen josta pitäisi saada apua on uupunut, vääränlainen ja aina kiukkunen, pitää ymmärtää irtisanoutua!
Itse tykkään neuvoa, jos tiedän asiasta. En kuitenkaan neuvo jos ei kysytä neuvoa. Mielelläni kysyttäessä neuvob jos asiasta tiedän. Jos en tiedä niin voin yrittää selvittää mistä tai mitä kautta kysyjä saisi neuvoja.
Totta kai neuvon jos tiedän asiasta. En panttaa neuvomista. Joskus neuvon silloinkin kun ei kysytä. Sitä yritän vähentää.
Vierailija kirjoitti:
Töissä täytyy sanoa, että joskus on ollut hermo tiukalla, kun jatkuvasti ravannut porukkaa tekemässä jotain yhden-kahden päivän keikkoja ja aina saa selittää joka perkeleen asian uudestaan ja uudestaan ja uudestaan, tämä on todella stressaavaa ja hankaloittaa omaa työtäni.
En ole koskaan ymmärtänyt tuota hommaa. Siis kai sitä systeemiä on pakko käyttää jos ei muutakaan voi, mutta aika vaivalloista menoa kun eri ihmiset poukkoilee paikasta toiseen ja joka paikassa on omat käytännöt, mitä ei tietenkään voi kunnolla oppia tai muistaa jos käy siellä vain kerran tai pari ja niiden kertojenkin välissä kuluu kauan aikaa. Vaikka tekisi kaiken kattavan ohjeläpyskän, työn teko olisi todella tehotonta jos pitäisi aina lukea sieltä että mitähän nyt piti tehdä.
Kai se on ihan sitä samaa yleistynyttä multa pois-ajattelua ja tiukkaa rajanvetoa kaikkeen.
Jossain määrin voi olla ihan hyväksi ettei suostu kaikkeen, mutta on tuntunut jo pitkään siltä, että myös ne "avun kieltäjät" kärsivät itsekin tästä.
Mistä motivaatio olla yhteyskunnassa mukana kun kaikki ovat aina niin kiukkusia?