Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.

ero pitkästä suhteesta nuorena

Vierailija
24.01.2014 |

Moikka kaikki !

 

Olen 23-vuotias ja eronnut juuri usean vuoden suhteesta ensirakkauteeni.. ero tuli alunperin omasta alotteestani koska kyllästyin totaalisesti siihen että miehelle tuli parin viimeisen vuoden aikana jatkuvia ahdistuksen fiiliksiä siitä ettei tiedä haluaako sitoutua näin nuorena, kyseenalaisti kaiken suhteemme tulevaisuuteen liittyvän ja puhui erosta, tauoista ja sinkkukaipuusta.. ne fiilikset menivät ohi aina välillä ja sillon oltiin tosi onnellisia mut sit ne vaan taas paukahti päälle ilman mitään konkreettista syytä. Ja olin tositosi onneton aina niinä hetkinä..

 

Olemme tietty jutelleet tosi paljon suhteestamme. Molemmilla on ollut jonkinverran säätöjä, mies vissiin tapaillutkin jotain mutta ei ilmeisesti enää. Olemme puhuneet siitä että miten meitä pelottaa että tää ratkaisu on väärä ja että tuntuu ettei tuu koskaan enää saamaan mitään näin ainutlaatusta.. mutta mies silti inttää että elämäntilanne on mikä on ja että hän ei halua/pysty seurustelemaan ! olemme olleet 6 vuotta yhdessä siis..

 

Välillä mulla on ollut parempia hetkiä mutta nyt tuntuu taas ettei pää kestä kun on niin kova ikävä meitä ja hyviä hetkiä :( useasti pystyn ajattelemaan niitä huonoja hetkiä silloin kun olen herkässä tilassa mutta nyt tuntuu tää toipimusprosessi ottavan taas takapakkia.. miten tästä selviydyn? tuntuu etten oo yhtään eheä oma itseni, itsetunto ihan nollissa ja kamalat ulkonäköpaineet koko aika ja huomionhakusuus miehiltä, en tunnu pääsevän eroon siitä millään :( haluaisin vain että mun ja eksän asiat järjestyis ja päästäis alottamaan puhtaalta pöydältä.

 

Mutta sitten se isoin ongelma: vaikka rakastankin häntä ja ikävöin kovasti niin onko järkeä palata yhteen jos hän jossain vaiheessa haluaisikin? koska jos niitä fiiliksiä sitten kuitenkin tulee.. kun niitä on aina ennenkin tullut. Tuntuu että tuskin pystyn luottamaan hänen rakkauteensa enää samalla tavalla joten mikä olisi teidän mielestä hyvä ratkaisu? pitäisikö päätös tehdä että emme tule palaamaan enää yhteen koskaan vai miten? oon tosi paskalla fiiliksellä eikä krapula kyllä paranna oloa yhtään.. kiitos jo etukäteen tuestanne ! :)

Kommentit (4)

Vierailija
1/4 |
24.01.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

Minusta teidän kannattaisi erota reilusti ja keskittyä muuhun elämään. Ottaa takaisin se sinkkufiilis. Sitten sen jälkeen 1 - 2 vuotta, voihan olla että voitte palata yhteen tai sitten ei.

 

Olen itse ollut suhteessa joka alkoi nuorena ja kesti 20 vuotta. Sitten paineet tulivat liian koviksi, pettämistä ym. Siksi suosittelen ottamaan sen nuoruuden nyt, kun kerta siltä nyt tuntuu ainakin miehestä. Jos ette sitä tee nyt, se tulee myöhemmin...

Vierailija
2/4 |
24.01.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

Sitä mäkin olen miettinyt että jossain vaiheessa se kaipuu hänellä kuitenkin kasvaa ihan ylitsepääsemättömäks ja sit tiiän että kahdesta huonosta vaihtoehdosta ero nyt eikä 10v päästä on parempi.. sattuu vaan niin vietävästi :(

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/4 |
24.01.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

Tiedän monta paria, joille käynyt samoin, kun vakava seurustelu on aloitettu nuorena. En tiedä, mikä on oikein tai mitä pitäisi tehdä. Mutta on luonnollista kaivata sitä, että saa nuorena mennä ja olla vapaa ja tapailla vastakkaista sukupuolta. Se ei ole niin hohdokasta kuin mitä sitä nuorena luulee, mutta se vaihe on itse elettävä, ennen kuin osaa arvostaa vakituista parisuhdetta. Joten jossain mielessä ymmärrän sun miestä. Kavereiden jutut puhelinnumeroiden vaihtamisesta ja treffeistä ja baari-iltojen jatkoista yms. tuntuu jänniltä ja haluaa itsekin kokea sen kaiken. Ja reilumpaa ja kivempaa, että sen kaipuunsa sanoo nyt eikä sitten, kun ollaan naimisissa ja on kaksi lasta ja asuntolaina.

Vierailija
4/4 |
24.01.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

Oot ihan oikeessa. Ite en näe siinä mitään niin hohdokasta mutta tota ajatusta en voi iskostaa miehen päähän kun hän kerta ajattelee niin kuin ajattelee. Ärsyttää vaan lähinnä se, että mulla meni jo ihan kivasti, oon asunut tässä meidän kämpässä yksin nyt kohta kuukauden mutta tänään taas joku ihme takapakki tuli.. oon yrittänyt pysyä päätöksessä ettei palata enää yhteen koska en voi luottaa niihin sen tunteisiin ollenkaan. Järki ja tunteet eivät vaan sovi kovin kivasti yhteen :(