Vanhempainvapaa ja riskit työelämän kannalta

Mulla on myöskin jotenkin huono fiilis siitä muutenkin - koen olevani laiska lusmuilija, kun mieluummin pitäisi olla töissä kuin kotosalla. Täytynee yrittää opiskella jotain työhön liittyvää tai muuten kehittää myös itseään, jotta olen taas täydessä iskussa töihin palattuani. Tulee fiilis, että jotenkin tuhlaan aikaa kotona. Tietenkin lapsen syntymä on upea asia, mutta tulee näistä "liiallisista" vapaista jotenkin huono omatunto ja turhautunut tunne.

Pelkkä vanhempainvapaa ei ole ongelma, eikä äitiysloma ja vanhempainvapaa yhdessäkään.

Ongelma on se, että monet alkavat jarrutella jo vuoden tai pari ennen äitiyslomaa ja kulkevat töissä puolivaloilla noin siihen asti kun lapsen menevät yläkouluun.  Ja TÄMÄ johtaa siihen, että aikaansaannokset vähenevät, mitään riskejä ei uskalla tai edes keksi ottaa. Innovaatiot ja tulokset jää pois ja silloin ei auta, vaikka tekisit pitkääkin päivää (mitä monet lasten vanhemmat ei tee, mutta kuten sanottu, ei se auttaisi, vaikka tekisikin), kun vaan puurrat pelkkää rutiinia. SE taas johtaa siihen, että ei etene uralla samaan tahtiin kuin muuten voisi edetä japahimmassa tapauksessa jää siihen joukkoon, joka ei vie firmaa eteenpäin vaan jota raahataa mukana yt-neuvotteluihin asti.

Kyse ei siis ole vanhempainlomasta tai pidemmästäkään vapaasta, vaan siitä, mitä teet töissä silloin kun olet siellä.

Sun kannattaisi lukea kirjakauppojen pokkarihyllyistä nyt löytyvä Saku Tuomisen ja Pekka Pohjakallion kirjoittama "Työkirja", joka siis on erään isohkon tutkimus/kehittämishankkeen popularisoitu tulosten esittely. Siinä esitellään iso kasa tutkimuksia, joissa todetaan, että toisin kuin meidän melko marxilainen työelämäymmärtämys väittää, työn tulokset eivät kasva työaikaa kasvattamalla, vaan päinvastoin. Kun Fordin tehtailla vähennettiin työaikaa kymmenestä kahdeksaan tuntiin, tulokset paranivat ja ehokkuus kasvoi. Kokeilut osoittavat, että näin kävisi vielä kun työaikaa vähennettäisiin kahdeksasta kuuteen tuntiin, vaikka palkka pysyisi samana. On nimittäin niin, että tällöin pois putoaa suuri osa työpäivän tuloksetonta sähellystä, mutta tuloksellinen osa jää.

EI ole mitään syytä kokea huonoa omaa tuntoa vapaista (ja lapsen synnyttyä saata huomata, ettei se mitää nvapaata edes ole). Ei sillä ole väliä, kauanko toimistolla istut, vaan sillä, mitä saat aikaan.

Se on kyllä totta, että pienen lapsen vanhempana helposti prioriteetit menevät uuteen uskoon, vaikka työ olisikin erittäin tärkeä asia. Samoin helposti täytyy lähteä heti neljältä - viideltä kotiin sen sijaan että puurtaisi tarvittaessa iltamyöhään omaan piikkiin, joten ei ehkä ihan samalla tavalla voi antaa kaikkea työlle, vaikka haluaisikin. Toisaalta olen huomannut organisointi- ja priorisointitaitojeni kehittyneen huimasti lapsen syntymän ja hoitamisen myötä: olen tehokkaampi työssä sekä nopeampi päätöksissä ja lisäksi adiat tulee tehtyä hyvissä ajoin sen sijaan, että jättäisi niitä viime hetkille (vaikka sinänsä hoitaisikin ne kunnolla ja huolellisesti). Mutta kieltämättä stressaa se, kun on tietty pelko mielessä sen suhteen, jos kuitenkin heikkenevät asemat työelämässä - ei se toki mikään itsestäänselvyys ole, mutta riski siihen lienee suurempi.