En tunne kotiani omakseni
Meillä on aina vähän sotkuista ja puolivalmista. Remontoimme taloa ja keittiöön, missä eniten oleskelemme, emme ole koskeneet vielä lainkaan ja se näyttää ihan karmealta, mikään sisustaminen ei sitä paranna.
Mun mies on tosi huono panemaan tavaroita paikoilleen. Hän ei yksinkertaisesti näe epäjärjestystä. Ne tilat, jotka ovat hänen vastuullaan (työhuone ja pannuhuone), ovat kaaoksessa. Työhuone on myös vierashuone, ja esim. sen sänky on ollut petaamatta siitä asti, kun vieraat lähtivät, eli n. kuukausi sitten.
En ole mikään siivousfasisti tai itsekään mitenkään supersiisti ihminen, mutta tämä kyllä rassaa. Tuntuu, että olen ainoa, joka yrittää pitää järjestystä. Lapselle ei oikein sellaista vielä voi olettaa, vaikka hän kyllä kovasti korjailee omia jälkiään ym.
Kommentit (3)
Yritä ajatella vaikka niin, että hiljaa hyvä tulee. Eihän roomaakaan päivässä rakennettu ;) kyllä mäkin muistan mun ja entisen kihlattuni ensimmäisen asunnon, jossa suurin osa kalusteista oli sukulaisten vanhoja, eikä se kämppä silloin tuntunut ollenkaan kodilta. Tuntui jotenkin tosi vaikealta asettua sinne, ihan kuin olisi asunut siellä vain väliaikaisesti! Pikkuhiljaa saatiin kuitenkin huone kerrallaan "valmiiksi" ostamalla uusia kalusteita ja sisustamalla huoneet oman näköisiksi. Onko teille tulossa keittiöremontti jossain vaiheessa?
Me ollaan asuttu tässä yli neljä vuotta, joten jonkin aikaa on jo saanut tätä keskeneräisyyttä katsella. Lapsen synnyttyä remontti oli tosi pitkään tauolla kokonaan.
Keittiöremontti on tulossa, mutta sitäkin joutuu odottamaan, koska se pitää tehdä tosi perusteellisesti, kun seiniä peittävät lastulevytkin pitää repiä. 1,5 vuoden päästä aikaisintaan voidaan aloittaa.
Meille on kohta valmistumassa uusi huone, mutta ärsyttää jo valmiiksi, kun ajattelen, että sinnekin sitten tulee kaikkia epämääräisiä kasoja ja virityksiä, joita mulla ei ole energiaa poistaa. Kun mies tekee jotain, esim. säätää hyllyssä olevaa modeemia, kaikki tiellä olevat koriste-esineet ja kirjat jäävät niille sijoilleen, mihin ne on pantu pois tieltä.
Ap
Minä taas muutin uuteen kotiin 3 kk sitten ja vieläkin minua "rassaa" oma siivoukseni. Siivoan vessat, petaan sängyt, käyn läpi keittiön, olohuoneen, työhuoneen, pyykin jne päivittäin ja jarruttelen siivousta muuten eli pyrin pesemään pinnat vain kerran viikossa (todellisuudessa sorrun siihen 3-4 päivän välein). Jokin tasapaino tähän touhuun on saatava! Nautin siisteydestä, mutta koen tällä hetkellä olevani neuroosin partaalla sen kanssa.