Ärsyttää opettaja joka on itse hiljainen ja ujo
Ja sitten huomauttelee lapsen samanlaisista ominaisuuksista. vaikka oikeasti ei ole edes hiljainen ja ujo lapsi kyseessä. Aluksi on varautunut vähän mutta aika äkkiä tutustuu. Ei ole niitä rohkeimpiakaan todellakaan, mutta minusta ihan ok. Mietin vaan mitä hän kommentoi sellaisille vanhemmille joiden lapset on oikeasti ujoja ja hiljaisia, niitäkin lapseni luokalla on. Lapseni on kyllä rauhallinen, mutta kukaan muu ei ole häntä pitänyt hiljaisena ja ujona. Jos menen hänen kanssaan vaikka ensimmäistä kertaa jonnekin, hän on ihan reipas ja vastailee vieraille jne. En tiedä suhtautuuko opettaja sitten häneen jotenkin negatiivisesti ja sen takia lapsi on opettajan seurassa sitten enemmän hiljainen ja ujo?
Tulee väkisinkin mieleen että opettaja ei ole ihan sinut itsensä kanssa, siten häntä ärsyttää muissa ihmisissä nuo piirteet. Hän ihannoi sellaisia yli-rohkeita ja raisuja lapsia, jotka minun silmissäni on ihan röyhkeitä. huutelee vieraille aikuisillekin ihan mitä vaan.
Kommentit (8)
Kirjoituksestasi ja tuohtumuksestasi saa sellaisen kuvan, että ap sinunkin mielestäsi hiljaisuudessa ja ujoudessa on jotain väärää tai vähintäänkin negatiivista, kun suutut siitä että lastasi sanotaan hiljaiseksi ja ujoksi?
Ja siis varsinkin, jos olet sitä mieltä, että lapsesi ei ole hiljainen ja ujo.. miksi et vaan sivuuttaisi asiaa olankohautuksella?
Mun mielestä ihmiset saa olla sellaisia kuin ovat. Kaikkien ei tarvitse olla hölösuita eikä kaikkien olla hiljaisia. Ujoudelle on ihan suotta lyöty negatiivinen leima selkään. Mitä vikaa siinä on (siis niin kauan, kun ei rajoita elämää liiallisesti)?
3: Minun mielestä hiljaisuudessa ja ujoudessa ei ole mitään väärää. Ihmettelen itse tosi paljon miksi opettajan pitää vääntämällä vääntää jostakusta sellainen ja huomauttaa asiasta. Tai ihmettelen miksi tämän lapsen kohdalla kommentoi näin. Hänen täytyy olla todella yliherkkä tälläisille ominaisuuksille koska kärsii itsessään näistä asioista.
Minun mielestä lapsi saa olla sellainen kuin on, hyväksyn hänet sellaisenaan. Vaikka olisikin ujo niin ihan okei mulle jos lapsi ei siitä itse kärsi. Mutta kun lapseni ei sellainen ole, niin siksi ihmettelin opettajan kommenttia.
Olankohautuksella sen ohitinkin, mutta halusin kysellä nyt että onko muilla vastaavia kokemuksia vaikka. Tai mitä mieltä olet.
Kun huvittavinta tässä onkin se kun itse opettaja vaikuttaa todella hiljaiselta ja pidättyväiseltä.
Ap
Turha väittää, että "ohitit asian olankohautuksella". Avasithan aiheesta ketjun ilmeisen ärtyneenä opettajan toimintaan. Miksi on paha asia, että lapsesi arvioidaan hiljaiseksi ja ujoksi? Niinhän sinäkin arvioit opettajaa.
5: Paha asia on vain se että hän arvioi sellaisen lapsen hiljaiseksi ja ujoksi joka ei ole ujo ja hiljainen. Ihmettelin vain. Mutta ymmärsin asian vasta sitten kun olen huomannut kuinka ujo ja hiljainen hän onkin itse.
Ap
Mahtaa olla kova paikka, kun muut ihmiset muodostavat omien havaintojensa perusteella lapsestasi ihan erilaisen käsityksen kuin sinulla on. Oma tulkintasi lapsesta ei olekaan se ainoa oikea. Ymmärtäähän se, että tällainen hallinnan menettäminen tuntuu vähän omituiselta. -5
Miksi ihmeessä kuvittelet, että opettaja on ujo ja kärsii siitä?
Kyllä minuakin jännittää vanhempainillat sun muut, joissa minun pitää puhua 40 vieraalle aikuiselle, mutta ei minulla ole kerrassaan mitään jännitysongelmia olla oppilaiden kanssa. Mistä sinä muuten tiedät, miten lapsesi käyttäytyy, kun sinä et ole paikalla? Jos lapsesi on reipas, kun saa pitää sinua kädestä kiinni, se ei tarkoita sitä, että lapsesi on yhtä reipas vieraassa lapsijoukossa ihan yksinään.
Jotenkin pisti myös silmään se, että ihannoit lastasi, koska hän on niin raisu ja reipas ja luultavasti myös jonkin sortin häirikkö siinä kohtaa, kun alkaa tuntea olonsa mukavaksi.
Tiedätkö ap ihan varmasti, millainen sinun lapsesi on koulussa? Useimmilla lapsilla on erikseen koulu-minä ja koti-minä ja ne saattavat olla hyvinkin kaukana toisistaan. Kotona tuttujen ihmisten parissa (perhe ja sukukaiset, tuttavat) lapsi ehkä ei ujostele eikä ole hiljainen, mutta koulukäyttäytyminen voi olla sellaista, että opettaja on saanut sen käsityksen, että lapsi on ujo ja hiljainen.
Miksi sinä hiilestyt asiasta? Eikö sinun lapsiasi saa arvioida? Pitäisikö vain kehua? Sinähän koet opettajan kommentin ujoudesta ja hiljaisuudesta moitteena, ilmeisesti itsesi arvosteluna. Miettisin ennemminkin, miten lapsi yleensä viihtyy koulussa ja onko hän joutunut kiusaamisen kohteeksi, josta ei ole jostain syystä uskaltanut kertoa sen enempää äidille kuin opettajallekaan. Ei siellä luokassa tarvitse olla kuin yksi tyyppi, joka irvailee ja pilkkaa toisten vastauksia, että osa oppilaista mykistyy eikä pilkkaa pelätessään enää uskalla vastata.
Ja vielä: kun arvioit opettajan ujoksi ja hiljaiseksi, niin oletko ollut seuraamassa hänen työskentelyään? Kirjoituksestasi voisi luulla, että kyseessä on jonkinlainen nynny nyhverö. En usko, että hän on maan hiljaisia, sillä onhan hän päässyt koulutukseenkin ja suorittanut sen kunnialla. Ei kaikkien opettajien tarvitse olla remakoita ja suuna päänä menestyäkseen työssä. Moni aloitteleva opettaja voi olla arkeillaan vanhempien kohtaamisessa, koska nykyään ei koskaan tiedä, mitä on vastassa, yhteistyöhaluinen ja -kykyinen vanhempi tai perhe vai päälle hyökkäävä suorilla paskaa niskaan heittävä sakki tai jotain siltä väliltä.
Olen samaa mieltä kanssasi asiasta. Todennäköisesti ujous on opettajalle niin kova paikka, että on aivan yliherkkä sen suhteen.