Lue keskustelun säännöt.
Uupumus alkaa hellittää
22.01.2014 |
Jäin töistä pois viime toukokuussa. En tehnyt kesällä enkä syksyllä mitään muuta kuin hoidin perhettä. Maanantaina aloitin kielten tunnit, jotka uuvuttivat niin, että nukuin taas koko eilisen päivän niiden päälle. Mutta enää ei tullut sellaista säkkipimeää horkkamaista tutisuttavaa uupumusta kuin tähän asti vähänkään ponnistusta vaativan homman päälle.
Alan vissiin toipua! Stressiä en silti kestä vielä yhtään. Saan paniikkireaktion pienemmästäkin huolesta.
Kommentit (7)
Miksi olet noin väsynyt?
Mä itse olen kaikista maailman laiskista se laiskin. Nyt paljastui kilpirauhasen vajaatoiminta. Välillä osa normaaleista asioistakin väsytti niin ettei meinannut tulla mitään. Nyt kai nousemassa tästä suosta, mutta tuli taas jo takapakkia, mutta kaipa sitä pikkuhiljaa alkaa taas jaksamaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täällä. Juuri olen sairaslomalla stressin ja uupumuksen vuoksi. Pimahdin täysin töissä stressistä. Hävettääkin myös. Itkin myös töissä. Olen 2kk ollut lomalla. Aika vähän olen mitään tehnyt. Nytkin pitäisi siivota keittiö mutta ei jaksa. Kohta pitäsi töissä taas jaksaa ja mennä takaisin. Nolottaaa jo valmiiksi ja mitä jos ei jaksa?
Minulla oli kamala työpaikka. 12 vuotta jatkuneet yt-neuvottelut, jatkuvasti työt katkolla, ei kunnon lomia, välillä 16-tuntisia päiviä.
Kotona kaksi lasta, joista toisella paljon töitä koulun kanssa (kielikoulu), toisella astma eli kuusi vuotta valvoin sen takia.
Mies irtisanottiin neljä vuotta sitten oltuaan samalla työnantajalla reilut 25 vuotta... Ei kun ulos vaan. Perusti oman firman, joka rasittanut tietenkin alkuvaiheessa huushollia.
Itse olen sairastellut vuodesta 2008. Kilpirauhanen sekosi, tulehtui, ylitoimi, alitoimi, viimein leikattiin pois. Koska työtilanne oli mikä oli, ei ollut sairauslomia eli tein monta vuotta sairaana töitä. Nyt leikkauksesta tulee kohta kaksi vuotta ja alan vähitellen toipua.
ap
No ni, ihmekös tuo, jos kroppa alkaa panemaan vastaan ja olet väsynyt.
Itse olin aivan taivaissa, kun kaikki oli kohdillaan hetken aikaa ja olin entiseni. Painoin eteenpäin kuin supernainen hymy korvissa. Vuosikausiin en ollut niin onnellinen. Nyt jaksan kun muistelen sitä tunnetta, tiedän, että kun rämmin tämän suon läpi, niin kyllä se energiataso sieltä pikkuhiljaa nousee ja aurinko paistaa tähänkin risukasaan.
Ja mulla on ollut aika helppoa suhun verrattuna.
Kyllä me tästä noustaan ja aletaan taas elämään Elämää.
Minä jaksan kyllä kotitöitä. Nautin suorastaan. Kokkaan ja leivon ja olen lasten kanssa.
Mutta kaikki aikarajat ja kaikkinainen yllättävä hermostuttaa täysin. En uskalla avata posteja enkä halua tietää muusta maailmasta yhtään mitään.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mäkään en seuraa uutisia yhtään. Uskallan kyllä postit avata jne. Teen jonkin verran kotitöitäkin. Mutta välillä en jaksa. Juuri eilen hinnoittelin kirpparille tavaroita ja nyt olen uupunut siitä. Itseni jaksan aamulla meikata ja laittaa ja kaupassa käydä. Mutta sitten muut jutut laahaa perässä.
t:4
Onko kohtalotovereita?