Lue keskustelun säännöt.
Kun en juoruile ja ole ilkeä, saan olla yksin
20.01.2014 |
Ja koska minulla ei ole ajokorttia, ja joudun lasten kanssa kävelemään perhekerhoon vaikka tässä pakkasessa, niin minua inhotaan, koska olen liian reipas. Ja koska vältän tiettyjä ruoka-aineita ja teen paljon itse, ja vaikka en pidä tästä mitään meteliä, niin aina joku ottaa puheeksi tapani kokata ja leipa ja taas minusta ei tykätä.
Kun olen niin perkeleen aikaansaava.
Ja koska mieheni on DI (minkä paljasti naapuri leikkipuistossa, en minä) ja me matkustamme kerran, pari vuodessa johonkin ja koska meillä tehdään remonttia koko ajan jossain päin asuntoa, niin minusta ei tykätä koska meillä selvästi on rahaa. Ja koska luen lehtiä, olen kiinnostunut asioista, käyn lukiota loppuun ja haaveilen yliopistosta (vastaan vain kysyttäessä, että mitä teen), niin jestas sentään, miten meillä VOI olla varaa?
Minäpä kerron: en voi ajaa autoa, koska en uskalla. Minulla on pelkotiloja, ja pelkään koulunkäyntiä yli kaiken. Käyn iltakoulua, koska se on kaikkein helpointa. Näen kerran viikossa psykiatrian sairaanhoitajaa jonka kanssa yritämme saada minulle psykoterapiaa. Meillä on rahaa käytössä siksi, että saan työkyvyttömyyseläkettä 1300 euroa kuussa ja siksi, että mies sai perinnön juuri ennen asunnonostoa ja maksoi meidän kodin sillä.
Niin, että jos joku näyttää jaksavalta ja täydelliseltä niin pitääkö se joku jättää porukoista ulkopuolelle siksi, kun ette itse vaan kestä? Todella epäreilua.
Kommentit (6)
[quote author="Vierailija" time="20.01.2014 klo 11:04"]
Eiköhän tuossa näy ne asenteelliset syyt jonka takia olet yksin..
[/quote]
Minulla ei ole mitään asennetta, kirjoitin tuon kyllä asenteella, että minua ärsyttää että minuun lyödään tuollaisia leimoja. Ja että minusta luullaan kaikkea, ja kommentoidaan kummallisia asioita.
En tiedä, ehkä asumme väärässä paikassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kannattaisi varmasti yrittää voittaa ne pelkotilansa eläkkeelle jäämisen sijaan. Jos kävisit päiväkoulussa niin tottuisit siihen ajanmyötä vaikka alussa peloittaisikin ihan helvetisti kun huomaisit, että se todellisuus ei vastaa pelkojasi. Se on pitkä aika olla vuosikymmeniä eläkkeellä tekemättä yhtään mitään.
Jotenkin mietityttää, että tuskin pitäisivät sinua perkeleen aikaansaavana jos tietäisivät, että pelkotilojesi kanssa tuskin tulet koskaan päätymään työelämään jos et ala potkimaan itseäsi perseelle.
Minullakin oli nuorena pelkotiloja, mutta en antanut niiden lamaannuttaa ja pilata koko elämääni vaan menin eteenpäin silläkin uhalla että ihmiset nauraisivat minulle tai pitäisivät minua pilkkanaan. Pitkälle pääsinkin päätökseni seurauksena.
Kuulostaa vähän siltä, että kuvittelet...
Minä luulen myös että kuvittelet.
Nuo muiden äitien kommentit, jotka kirjoitit, voi tulkita aivan eri tavalla kuin miten sinä tulkitset.
Ehkä alitajuisesti haluat saada tuollaista palautetta, että sinusta ei pidetä.
Alapa ajatella ihan eri tavalla. Kuvittele, että susta pidetään. Toimii.
Eipä sinussa nyt juuri vikoja löysin,oot ihan ok tyyppi:). Et ole yksin vaan onhan sinulla tärkeät asiat hpidettavana-lapset ja mies. Ilmeisesti nautit lapsien ja miesten ajasta,olet normaali nainen-vai pitääkö heitä vihata-suoriutumalla perheelämästä ja hankkia itselleen liutaa kavereitä,rakastaja ja bileaika-kuten monet naiset tekee-ja lapset sitten aina poissa-tärpeettömänä. Minä elän aivan samantapaistaa elämä :). Rahaa meillä ei oo :),perhe on ja ystäviä joilla on kristillisia -ja humaaniarvoja,olemme onnellisia :).
Eiköhän tuossa näy ne asenteelliset syyt jonka takia olet yksin..