Mitä et tule koskaan antamaan anteeksi?

Ei ole sellaista. Tuo syö vain energiaa rutosti.

Ei taida minullakaan olla asiaa, josta en olisi pässyt yli, eli tavalla tai toisella antanut anteeksi.

Sitä että mies jota rakastin enemmän kuin ketään koskaan ja joka väitti tuntevansa samoin, kusetti mua aivan täysin.

Mun edelle on aina menny viina ja huumeet.Mutta anteeksiantamatonta on se että tein saman omille lapsilleni.

Koulukiusaamista.

Sitä että jouduin kasvamaan alkoholisti-isän ja mielipuolen äidin kanssa, ja että heidän vuoksi minulle puhkesi masennus aikuisena. Sukulaiset eivät usko että sairauteni on seurausta vanhemmistani vaan pitävät minua hulluna.

Sitä että lopetin lapsena rakastamasta itseäni koska luulin minua vihaavan äitini oikeasti vihaavan minua.

Tai annan mä sen vielä joku päivä anteeksi, mutta se kestää...

Muuten ihana äitini huoritteli mua yhden ainoan kerran suutuksissaan, olin 15 ja ollut yhden yön luvatta poissa kotoa. Ei pyytänyt koskaan anteeksi. Muutin seuraavana syksynä pois.

Olisi vaan huutanut ja kironnut, sanonut olleensa niin helevetin huolissaan.

Minä kai se murrosikäinen olin, äidin ois pitänyt osata olla aikuinen vaikka olisi rähjännytkin.

En anna exälle koskaan anteeksi sitä, että hylkäsi lapsensa.

[quote author="Vierailija" time="16.01.2014 klo 22:02"]

Sitä että mies jota rakastin enemmän kuin ketään koskaan ja joka väitti tuntevansa samoin, kusetti mua aivan täysin.

[/quote]

Noin on käynyt varmaan aika monelle. Anteeksi ei tarvitse antaa, mutta voi ajatella että "rapatessa roiskuu" ja unohtaa koko miehen.

-Äitini mielivaltaista käytöstä kun olin teini-iässä

-Raiskaustani. En koskaan anna sitä anna anteeksi vaikka tekijä sitä oikeudenkäynnin jälkeen pahoitteli.

Väkivaltainen alkoholistivanhempi

Kusipää, joka häikäilettömästl käytti hyväntahtoisuuttani hyväksi, veti kuin pässiä narussa.

Toinen kusipää, joka käytti seksuaalisesti hyväksi ollessani 14.

Lapsuudenkaveri, joka huoritteli, uhkaili, varasteli jne.

Koulukiusaajat

Äidilleni montaa asiaa.

Se haukkuu esikoistamme jatkuvasti:"tossa pennussa on jotain vikaa. Se pitää saada hoitoon!" Ihan tavallinen poika, jonka kansaa äitini ei pärjää. Äiti ei ota aikuisen roolia, vaan on lapsen tasolla...

Äitini sanoi mulle, meidän 15 vuotis hääpäivänä "kai se on alettava hyväksymään tuo mikko vävypojaksi, kun ei se selkeesti ole mihinkään lähdössä."

Näitähän piisaa, naiselta jolla on pisin parisuhde kestänyt nyt viisivuotta.

jne jne

[quote author="Vierailija" time="16.01.2014 klo 22:02"]

Sitä että mies jota rakastin enemmän kuin ketään koskaan ja joka väitti tuntevansa samoin, kusetti mua aivan täysin.

[/quote]

Halaus sinulle. Tiedän täsmälleen mistä puhut. Valitettavasti.