Hesarissa ADHD-tytär ja äiti, mitä mieltä?

Jos haastateltu äiti olisi ollut joku kouluttamaton työtön wt-mami, varmasti reaktiot olisivat hyvin paljon negatiivisimpia. 

[quote author="Vierailija" time="16.01.2014 klo 18:33"]

Periaatteessa ihan hyvä, että kerrotaan julkisuudessa sekin puoli, että joillakin lapsella ihan oikeasti on adhd, eikä kaikissa ongelmissa ole kyse huonosta kasvatuksesta.

Toisaalta juttuun valittu äiti vaikutti kyllä sillä, että hänen kohdallaan adhd:n lisäksi asiaan vaikuttaa jonkinlainen itsekeskeisyys tai vähintäänkin epäkunnioitus. Raivoaminen kaupan kassalle ym. eivät yleensä kuulu adhd:n diagnostiikkaan, ja sen ylivilkkauden voi purkaa muuallekin kuin toisiin ihmisiin. Varsinkin aikuinen.

[/quote]

Inattentiivinen ADD sisältää hyvin yleisesti ominaisuuksia jotka vaikuttavat narsistisilta olematta kuitenkaan missään määrin narsismia tai itsekeskeisyyttä. Aiheesta löytyy kyllä kirjallisuudessa vaikka kuinka paljon, eivät kaikki yleiset ja kyseisestä hermostollisesta häiriöstä johtuvat piirteet ole diagnoosikriteereissä, joten eivät tietenkään "kuulu diagnostiikkaan". Jos olet ammattihenkilö, tarkistapa asennettasi. Jos olet palsta-besserwisseri, niin suksi uittuun.

Kuulostaa exälle, jolla oli kyseenomainen diagnoosi jo lapsuudesta saakka. Lapsena oli lääkityskin.

Elämä oli toisinaan jatkuvaa ajatusvirtaa, osteli mitä päähän pälkähti ja lähti viikonloppuisin juoksuihin, jos joku vähänkin vihjaisi. Ei millään viihtynyt kotona, kuten ei eronkaan jälkeen. Aina piti olla seuraa, ellei itse ollut nukkumassa. Jos jokin ei toiminut, asia parani yleensä mm. lyömällä tohjoksi ja päätös tuli samantien. Toki ei aina näin.

Itse sain aikoinaan niin hyvät neuvot Adhd lapseni hoitavalta psykiatrilta, että rutiinit ja säännöllinen elämänrytmi ovat mennyt jakeluun. Itsellänikin varmasti Adhd, mutta terveysasemalla ovat sanoneet, etteivät diagnosoi aikuisia?! Tietysti elämästä tulee tylsempää, kun rutiineja ja säännöllisyyttä pitää noudattaa, mutta myöhemmin se varmasti kantaa hedelmää.

[quote author="Vierailija" time="18.01.2014 klo 08:51"]

Ihan pyryharakka koko nainen. Ei minkäänlaista kykyä kasvattaa lasta. Johtunee omasta diagnoosista.

Sekavaa toimintaa,jossa lapsikaan ei opi rauhoittumaan ja ihan liikaa ärsykkeitä.

Ihan hyvä, että kerrotaan näitä tarinoita. Mutta huon, että juuri näitä, jotka eivät pysty lasta kasvattamaan johdonmukaisesti. Lapsi oireilee enemmän, kun meno tuollaista.

Tiedän heidän elämästään jonkin verran.

Toivotaan,  että HS tekee jutun toisenlaisesta perheestä, jossa asiat paremmin ja kasvatus auttaa lasta.

[/quote]

JOtain tällaista ounastelinkin taustalla olevan. Missä lapsen isä? Onko koskaan ollutkaan kuvioissa?

Heidän elämä vaikuttaa lukemani perusteella liian hektiseltä. Asioita voisi ennakoida.

Ruokaa voi laittaa itse, olisi hyvää harjoitusta molemmille. Jos ei maltti riitä nälkäisenä odottamaan ruoan valmistumista pitää tehdä seuraavan päivän ruoka valmiiksi. Kotiin tultua lämmittää valmiin kotiruoan. Juoksut voisi jättää vähemmälle ja rauhoittua omaan kotiin, lapsikin rauhoittuisi siitä olen varma.

minulla on myös tod.näk. ad/hd (tutkimukset kesken!) enkä uskalla edes ajatella, miten huusholli pyörisi ilman miestä! en jaksa kokata, koko ajan pitäisi olla menossa, rahaa menne kaikkeen muuhun paitsi laskuihin, kirjastoon on lainauskielto.. olen tälää hetkellä puolisokea, koska hukkasin viime viikolla lasini. ja tukka on järkyttävä, koska sain viime kuussa inspiraation ajaa pään siiliksi miehen koneella (mies sain sätkyn ja itseäänkin kadutti aamulla! :( )

raivareita olen saanut aina herkästi minäkin, kaupassa tulee usein huudettua niin että seinät raikaa. 2veen kanssa tulee tapeltua tosissaan, välillä maataan yhdessä lattialle kiukkuamassa.

mies on sanonut, että jos en saa diagnoosia & lääkitystä niin hän etsii lapsen kanssa uuden kodin :O ;( olemme olleet yhdessä 10vuotta ja alussa mies kesti käytöstäni, mutta nyt ei enää naurata

mitä te olette arvottamaan ihmisiä ulkonäön perusteella? Aikuiset ihmiset. Hyi.

Olen ADHD-lapsen ADHD-äiti ja nimenomaan yritetään yhdessä harjoitella sitä rauhoittumista. Minulle ruuanlaitto on vaikeaa ja mies meillä yleensä kokkaakin mutta vähän kerrallaan harjoitellaan lapsen kanssa esim. joulutorttuja leipomalla sitä keskittymistä. Aika usein ollaan kahdestaan ollessa menossa, kavereilla ja kaupungilla, mutta lapsi (ja äiti) kaipaa myös rauhassa olemista. Tarkoitus olisi tässä elämän aikana kehittyäkin esim. keskittymiskyvyssä eikä vaan touhottaa elämää läpi. Hankalaahan se on harjoitella yhdessä ja välillä tunteet leiskahtaa lapsella ja äidillä mutta ei me kyllä mitään kahvilaraivareita saada!

[quote author="Vierailija" time="19.01.2014 klo 12:42"]

minulla on myös tod.näk. ad/hd (tutkimukset kesken!) enkä uskalla edes ajatella, miten huusholli pyörisi ilman miestä! en jaksa kokata, koko ajan pitäisi olla menossa, rahaa menne kaikkeen muuhun paitsi laskuihin, kirjastoon on lainauskielto.. olen tälää hetkellä puolisokea, koska hukkasin viime viikolla lasini. ja tukka on järkyttävä, koska sain viime kuussa inspiraation ajaa pään siiliksi miehen koneella (mies sain sätkyn ja itseäänkin kadutti aamulla! :( )

raivareita olen saanut aina herkästi minäkin, kaupassa tulee usein huudettua niin että seinät raikaa. 2veen kanssa tulee tapeltua tosissaan, välillä maataan yhdessä lattialle kiukkuamassa.

mies on sanonut, että jos en saa diagnoosia & lääkitystä niin hän etsii lapsen kanssa uuden kodin :O ;( olemme olleet yhdessä 10vuotta ja alussa mies kesti käytöstäni, mutta nyt ei enää naurata

Ei ihme, että miehesi häpeää sinua. Aikuinen ihminen käyttäytyy kuin pahainen kakara. Kuulostaa siltä, että olet saanut aina tehdä mielesi mukaan etkä halua muuttua. Taidat olla jopa ylpeä siitä, kuinka "spontaani" olet, kuulostaa rivien välistä siltä. Kuten aika moni, joka raivoaa yleisillä paikoilla.

Et edes halua hakea itselles iapua ja sitten kun miehesi lähtee, jäät sängyn pohjalle makaamaan ja odottamaan että yhteiskunta tai sukulaiset hoitavat asiasi.

Kasva aikuiseksi, nainen, ja ota vastuu edes itsestäsi. Lapsestasi et sitä enää pysty ottamaan. Toivottavasti mies toteuttaa uhkauksensa ja vie lapsen johonkin, jossa hänellä on terve ympäristö ja terveet aikuisen mallit.

[/quote]

[quote author="Vierailija" time="19.01.2014 klo 12:55"]

[quote author="Vierailija" time="19.01.2014 klo 12:42"]

minulla on myös tod.näk. ad/hd (tutkimukset kesken!) enkä uskalla edes ajatella, miten huusholli pyörisi ilman miestä! en jaksa kokata, koko ajan pitäisi olla menossa, rahaa menne kaikkeen muuhun paitsi laskuihin, kirjastoon on lainauskielto.. olen tälää hetkellä puolisokea, koska hukkasin viime viikolla lasini. ja tukka on järkyttävä, koska sain viime kuussa inspiraation ajaa pään siiliksi miehen koneella (mies sain sätkyn ja itseäänkin kadutti aamulla! :( )

raivareita olen saanut aina herkästi minäkin, kaupassa tulee usein huudettua niin että seinät raikaa. 2veen kanssa tulee tapeltua tosissaan, välillä maataan yhdessä lattialle kiukkuamassa.

mies on sanonut, että jos en saa diagnoosia & lääkitystä niin hän etsii lapsen kanssa uuden kodin :O ;( olemme olleet yhdessä 10vuotta ja alussa mies kesti käytöstäni, mutta nyt ei enää naurata

Ei ihme, että miehesi häpeää sinua. Aikuinen ihminen käyttäytyy kuin pahainen kakara. Kuulostaa siltä, että olet saanut aina tehdä mielesi mukaan etkä halua muuttua. Taidat olla jopa ylpeä siitä, kuinka "spontaani" olet, kuulostaa rivien välistä siltä. Kuten aika moni, joka raivoaa yleisillä paikoilla.

Et edes halua hakea itselles iapua ja sitten kun miehesi lähtee, jäät sängyn pohjalle makaamaan ja odottamaan että yhteiskunta tai sukulaiset hoitavat asiasi.

Kasva aikuiseksi, nainen, ja ota vastuu edes itsestäsi. Lapsestasi et sitä enää pysty ottamaan. Toivottavasti mies toteuttaa uhkauksensa ja vie lapsen johonkin, jossa hänellä on terve ympäristö ja terveet aikuisen mallit.

[/quote]

[/quote]

Lainaus epäonnistui. Vastasin edelliselle. Minun kirjoittamaani on  tuosta "Ei ihme..." asti.

[quote author="Vierailija" time="19.01.2014 klo 12:55"]

[quote author="Vierailija" time="19.01.2014 klo 12:42"]

minulla on myös tod.näk. ad/hd (tutkimukset kesken!) enkä uskalla edes ajatella, miten huusholli pyörisi ilman miestä! en jaksa kokata, koko ajan pitäisi olla menossa, rahaa menne kaikkeen muuhun paitsi laskuihin, kirjastoon on lainauskielto.. olen tälää hetkellä puolisokea, koska hukkasin viime viikolla lasini. ja tukka on järkyttävä, koska sain viime kuussa inspiraation ajaa pään siiliksi miehen koneella (mies sain sätkyn ja itseäänkin kadutti aamulla! :( )

raivareita olen saanut aina herkästi minäkin, kaupassa tulee usein huudettua niin että seinät raikaa. 2veen kanssa tulee tapeltua tosissaan, välillä maataan yhdessä lattialle kiukkuamassa.

mies on sanonut, että jos en saa diagnoosia & lääkitystä niin hän etsii lapsen kanssa uuden kodin :O ;( olemme olleet yhdessä 10vuotta ja alussa mies kesti käytöstäni, mutta nyt ei enää naurata

Ei ihme, että miehesi häpeää sinua. Aikuinen ihminen käyttäytyy kuin pahainen kakara. Kuulostaa siltä, että olet saanut aina tehdä mielesi mukaan etkä halua muuttua. Taidat olla jopa ylpeä siitä, kuinka "spontaani" olet, kuulostaa rivien välistä siltä. Kuten aika moni, joka raivoaa yleisillä paikoilla.

Et edes halua hakea itselles iapua ja sitten kun miehesi lähtee, jäät sängyn pohjalle makaamaan ja odottamaan että yhteiskunta tai sukulaiset hoitavat asiasi.

Kasva aikuiseksi, nainen, ja ota vastuu edes itsestäsi. Lapsestasi et sitä enää pysty ottamaan. Toivottavasti mies toteuttaa uhkauksensa ja vie lapsen johonkin, jossa hänellä on terve ympäristö ja terveet aikuisen mallit.

[/quote]

[/quote]

Sanoisit varmaan rammallekin, että asenneongelma, kun et halua kävellä. Sama asia. Ei adhd-ihminen ole tahallaan vaikea.

Mielestäni ihmiset tuomitsee toisia ihmisiä liian herkästi, niin myös tämän aiheena olevan artikkelin IHANAN perheen!!

Hauska juttu, hauska ja kiinnostava perhe. Suurin osa maailman ongelmista perustuu siihen, että ihmiset eivät siedä erilaisuutta.

Mitä hauskaa sinusta on siinä, että olet omien lastesi kanssa kahvilassa ja edelläsi oleva äiti alkaa paiskoa kuppeja rikki, kun hänen pankkikorttinsa ei toimi ja hänenkin lapsensa seisoo vieressä peloissaan?