Miten saan miehen kosimaan, vai pitääkö sekin hoitaa itse?

Nooh, eletään 2000-lukua, jolloin on ihan tavallista että nainen kosii. Joten siitä vain. Niin tein minäkin =)

Jos mies ei kosi niin se ei halua kanssasi naimisiin - ainakaan vielä. Simple as that. 

[quote author="Vierailija" time="14.01.2014 klo 23:48"]Jos mies ei kosi niin se ei halua kanssasi naimisiin - ainakaan vielä. Simple as that. 

[/quote]

Komppaan. Ja jos ei halua niin älä sinäkään halua. Ongelmia tulee. Pakko kysyä oletteko uskovaisia vai miksi et halua asua yhdessä? Ehkä miehesi olettaa että ensiksi tulee se yhdessä asumisvaihe? Kauan olette seurustelleet? Kehottaisin odottamaan rauhassa. Me käytiin vasta kokeilemssa sormuksia miehen aloitteesta. Parempi mielestäni näin kuin itse kosia ilman mitään varmuutta toisen ajatuksista. Kysy suoraan mitä mieltä kihlautumisesta ylipäätään? Helpommalla varmaan selviää.

Emme ole uskovaisia. Molemmilla takana pari avoliittoa.Ollaan jo yli kolmekymppisiä siis. Mies tykkää - ihan pilke silmässä kylläkin - naljailla siitä, että koska olin muinaisen poikakaverini kanssa kihloissa (olin silloin lukiossa eli aikaa lähes 20 vuotta tästä), niin ei voida des kihloihin mennä, kun olen toiselle lupautunut. Turhauttavaa koettaa päästä selville. En vain tajua, että jos hän sanoo rakastavansa minua, niin miksei siihen sisälly ajatusta avioliitosta.

-Ap

Niin SINÄ olet rakastunut, SINÄ haluat päästä naimisiin, SINUSTA olisi hyvä ettei tule avoliittovaihetta....

Eiköhän oikea avioliitto ole se kahden kauppa, jossa pitäisi kuunnella myös sen toisen osapuolen haluamiset.

Kysy mitä mieltä seurustelukumppanisi on naimisiinmenosta, suhteenne tulevaisuudesta. Keskustelkaa.

[quote author="Vierailija" time="14.01.2014 klo 23:48"]

Jos mies ei kosi niin se ei halua kanssasi naimisiin - ainakaan vielä. Simple as that. 

[/quote]

Tai sitten naimisiinmeno on vain yhdentekevä asia. Yhdessä kun voi olla ilman papin aamentakin (tai tuomarin/notaarin/tms. "lupaa"). Nykypäivänä se on kuitenkin ihan normaalia eikä pariskuntaa paheksuta vaikka ei naimisissa oltaisiinkaan.

Kuulostaa pahalta. Ehkä mies ei tosiaankaan halua yhteistä tulevaisuutta.

Mä kännissä suostuttelin miehen kihloihin :D Ehkä tapa oli vähän epätoivonen, mutta mies ei olis kyllä ikinä kosinukaan, on niin ujo ja epävarma itsestään.

Naimisiin asti päästiin ja edelleen ollaan. Eli toimi :P

Kyllä mies sanoo rakastavansa minua. Haluan siihen uskoa, että sitä hän myös tarkoittaa. Mitä muuta sitten enää tarvitaan, jos rakkautta kerran on? Älkääkä, jooko, sanoko, että aikaa, kun eihän tässä ole kuin tämä yksi ja ainoa elämä, jota ei haluaisi naimattomana kuluttaa..

Edellinen oli ap.

Minustakin pitää suoraan keskustella, eikä yrittää vihjeistä arvailla. Pitäähän sitä selvittää, onko teillä yhteinen päämäärä suhteessanne. Ei kaikki halua naimisiin tai lapsia, mutta voivat silti rakastaa ja haluta olla yhdessä.

[quote author="Vierailija" time="15.01.2014 klo 00:20"]Edellinen oli ap.

[/quote]

Juu sen huomas

[quote author="Vierailija" time="14.01.2014 klo 23:43"]

Kertokaa vinkkejä, miten pääsisin purjehtimaan avioliiton satamaan. Olen jo aika suoraan vihjaillut tyyliin "sitten kun ollaan naimisissa" tai "kun minulla on sinun sukunimesi". Ei mies näitä puheita tyrmää, mutta ei mitään tapahdukaan. Emme asu yhdessä ja minusta olisi hyvä, jos kosinta tulisi  ilman mitään avoliittovaihetta. Minulle naimisiin menemisessä ei ole mitään kynnystä, koska olen syvästi rakastunut. Pitäisikö olla kärsivällinen, huolestunut vai itse aktiivinen?

[/quote]

Voit kosia, mutta odota karkauspäivään 29.2.2016. On noloa kaikille osapuolille, jos nainen kosii muulloin.

t. mies

[quote author="Vierailija" time="15.01.2014 klo 00:19"]

Kyllä mies sanoo rakastavansa minua. Haluan siihen uskoa, että sitä hän myös tarkoittaa. Mitä muuta sitten enää tarvitaan, jos rakkautta kerran on? Älkääkä, jooko, sanoko, että aikaa, kun eihän tässä ole kuin tämä yksi ja ainoa elämä, jota ei haluaisi naimattomana kuluttaa..

[/quote]

Olen aina ihmetellyt, että mitä ihmeellistä tapahtuu sillä hetkellä kun naisesta tulee rouva? Kun kaikilla on niin kauhea hinku naimisiin. 

Kyllä, olen naimisissa eikä mikään ole muuttunut sitten avoliiton. Noh, tietysti erotilanteessa tai puolison kuollessa ei joudu ainakaan tyhjän päälle mutta noin muutoin. Naimisiinmeno ei muuta arkea mitenkään.

Minulle on edelleen se ja sama, mitä siellä papereissa lukee (neiti, rouva, naimaton, mitä lie) mutta miehelle naimisiinmeno oli tärkeä asia ja sekin vain juridisista syistä.

Tiedättekö, tuli ihan murskattu olo. Ei olisi pitänyt tätä aihetta avata ainakaan näillä tunneilla. Kiitos kuitenkin neuvoistanne.

-Ap

Sori mut ärsyttää ihmiset, jotka sanovat, etteivät ole koskaan ymmärtäneet, miksi edes pitäisi mennä naimisiin, kun yhdessä voi olla muutenkin. Joo niin voi, mutta jos joku haluaa elää mieluummin avioliitossa, niin sitten haluaa. Ei se ihan tuosta vain mene jakeluun, että ihan hyvinhän sitä voi elää ilmankin, menee vähän aikaa siihenkin.

Mut ap:lle, ymmärrän kyllä. Itsekin aina kuvittelin, että naimisiin on tietysti mentävä. Miehelle olen asiasta puhunut, usein kiusallani myös, mutta myös yrittänyt vakavasti keskustella. Ei vaan saa mitään järkevää vastausta. Ennen, siis suhteen alussa, oli kosimassa yms, mutta itse jarruttelin ja annoin ymmärtää, ettei vielä. No nyt kaduttaa. Hän kyllä tietää, että itse haluan naimisiin, ja että kyse ei ole edes häistä, vaan oikeasti avioliitosta. Mies ei vaan pysty sanomaan, haluaako naimisiin vai ei.

Ja kun tiedän, että aikaisemmin olisi halunnut kosia ja nyt taas ei, niin tulee vain tunne, että enää ei rakasta niin paljon, että naimisiin haluaisi, mutta ei vaan kehtaa jättää.

Voi ap olet vain nykyajan nuori, joka pyörii niin omissa minä-minä-projekteissaan ettei siihen muut mahdu, ei edes mahdollinen siippa.

Jos sulle joku kommentoi realistisesti että mies ei ehkä halua naimisiin tai että edes pitäisi hänen kanssaan keskustella asiasta - ja sinä koet olosi "murskatuksi" - niin sulla on vielä paljon oppimista oikeasta elämästä.

Sulla nyt on vaan vaihe että "en keksi mitä tekisin elämälläni, se on pelottavaa kun pitäisi olla itsenäinen aikuinen, joten menenpä vaikka naimisiin, se ratkaisee kaiken, voin sitten roikkua miehessäni ja antaa hänen ohjata laivaa, eikä mun tartte mennä yksin ulos kylmään maailmaan eikä ottaa vastuuta omasta elämästäni"...  Tiedät kyllä itsekin, ettei tuollaista turvasatamaa oikeasti ole olemassa.

Mietipä jos et menisi naimisiin, mitä sitten tekisit elämälläsi? Mitä suunnitelmia ja toiveita sinulla on?

[quote author="Vierailija" time="15.01.2014 klo 00:02"]En vain tajua, että jos hän sanoo rakastavansa minua, niin miksei siihen sisälly ajatusta avioliitosta.

-Ap

[/quote]

Siksi että kaikille ihmisille rakkaus ja avioliitto eivät suinkaan ole synonyymejä sanoja kuten sinulle.

Suhteemme alussa sanoin, että avioliitto on minule tärkeä asia. Edetessämme keskustelimme myös lapsista. Kumikaan ei ole kosinut, mutta jossain vaiheessa, kun suunnitelimme yhteenmuuta, päätimme hääpäivän. Asiat olivat helppoja, kun keskustelee niistä avoimesti. Jos toiveemme oisivat olleet erilaisia, oisimme eronneet ja jatkaneet samanlaisten haaveiden omistavan etsimistä.