Oudot perheet?

Erään tuttavaperheen käytös alkaa totisesti ärsyttämään. Heillä on elämänsä tarkoituksena tällainen ns. "meidän perhe vastaan muu maailma"- kuvio. Jos juttelen vanhempien kanssa niitä näitä, ja kerron että 3v tyttäreni oppi hiljattain laskemaan kymmeneen (on ikäisiään hiukan jäljessä), niin tämä mamma tokaisee että heidän samanikäinen poika osaa laskea jo kolmeenkymmeneen. Tämä on vain yksittäinen tapaus, heidän kanssaan ei voi käydä keskustelua, kun koko ajan joku tyrmää asiasi ja kerskuu päälle omiaan/lastensa saavutuksia.

Lisäksi he näkevät lapsensa vähintäänkin neroina tai ihmelapsina, he ovat parhaita kaikessa mitä keksivätkin koettaa. Heidän kultapuppelilapsensa eivät koskaan voi tehdä mitään väärää, eivät ajattele yhtään huonoa ajatusta.

Äiti laittoi vanhimman tytön (10v) osallistumaan KidSingiin ja Voice Kidsiin. Hän on lahjakas tanssissa ja urheilussa, mutta musiikillisia lahjakkuuksia hänellä ei ole, ja lauluääni ei niitä parhaimpia. Teki pahaa katsoa, kun tyttö harasi vastaan ja äiti puoliväkisin änki tytön koelauluihin. Kun tyttö sitten puolipakotettuna alkoi innostua asiasta, ja ei päässyt jatkoon, niin itkuhan sitten kotimatkalla tuli. Lohduttelimme tyttöä ja äiti haukkui tuomarit, katsojat ja ohjelman tekijät kotimatkalla pystyyn.

Lisäksi perheen pojalla (8v) on ongelmia koulussa ja hän kiusaa muita. Olen itse tässä koulussa töissä, ja selvittelyprojekteihinkin olen osallistunut. Nämä vanhemmat eivät vain kykene uskomaan, että heidän lapsensa on tehnyt väärin. Heidän lapsensa kiusaa.

Ja perheen lapset kiusaavat ja pilkkavat minun lapsiani. Ottavat leluja kädestä, lällättelevät, tuhahtelevat ja ovat ylenkatseellisia.

Tämän käytöksen he ovat ilmiselvästi oppineet vanhemmiltaan. Ymmärrän tietenkin, että eivät minunkaan lapseni ole aina täysin puhtaita pulmusia, mutta minusta tällainen kiusaaminen on tyhmää. Lapsilta puuttuvat myös taidot tervehtiä, kiittää, odottaa vuoroaan. Koen tällaisen käytöksen erittäin epäkohteliaana, ja juontavat juurensa vanhempienkin yleiseen olemukseen.

Pitäisikö ottaa etäisyyttä tähän perheeseen? Tunnen oloni voimattomaksi ja kurjaksi heidän lähellään. Oletteko olleet vastaavassa tilanteessa, ja mitä minun pitäisi tehdä?