Miten tehdä täydellinen elämänmuutos?

Se riippuu ihan siitä mitä sinä haluat saavuttaa... 

Miettimällä kuka minä olen ja mitä elämältäni haluan. Miettimällä omia arvoja, eli mitä pidän tärkeänä ja millaista elämää haluan elää.

Ja sitten tehdä toimintasuunnitelma paperille. Eli mietit, miten pääset tavoitteisiisi. Ihan kalenterin kanssa.

[quote author="Vierailija" time="13.01.2014 klo 13:57"]

Miettimällä kuka minä olen ja mitä elämältäni haluan. Miettimällä omia arvoja, eli mitä pidän tärkeänä ja millaista elämää haluan elää.

[/quote]

En ole ap, mutta samaa miettinyt... Ja minulla ongelmaksi on osoittautunut juuri tuo, että ei minulla oikeastaan ole mitään haaveita, jotka olisivat realistisesti toteuttamiskelpoisia. Minulla on muutama haave, mutta erinäiset asiat estää niiden toteuttamisen. Kuten että haluan lapsen, mutta olen ruma vanhapiika ja liian vanhakin jo oikeastaan lapsia tekemään. Tai että haluaisin muuttaa ulkomaille, mutta olen kielitaidoton ja sosiaalisten tilanteiden foobikko, joka ei mitenkään pärjäisi ulkomailla yksin. Sitten taas asiat joita voisin hankkia, vaikka jotkut kesämökit tms mitä saisi ihan säästämällä palkasta, ei kiinnosta ollenkaan.

Kannattaa laittaa asiat yksi kerrallaan kuntoon niin on mahdollista, että muutos on pysyvä. Se, että päättää, että "maanantaina alan laihduttaa, käydä lenkillä, syödä terveellisesti, en juo enää kotona enkä mene baariin, lisäksi alan etsiä uutta työtä samana päivänä" harvoin onnistuu. Kannattaa siis listata asiat joihin haluaa muutosta ja ottaa yksi asia kerrallaan käsittelyyn. Sekä antaa muutokselle aikaa, jotkut viisaat ovat sanoneet, että ihmisellä menee 3 vkoa oppia/sisäistää uusi toimintamalli. Ei siis kannata yrittää saada muutosta aikaan päivässä tai kahdessa.

Mieti ensin mitä haluat, vaikka kirjoittamalla paperille, tekemällä mindmappeja lehtileikkeistä tai ihan mitä vaan, mikä tuntuu omalta tavalta. Ja sitten kun tiedät mihin suunnata, toteuta se. Ensin vaikka pienillä jutuilla, ja ajan kanssa vähän isommilla niin, että muutos jää pysyväksi.

Tai jos et todellakaan tiedä mitä haluat, niin voit soveltaa mieheni neuvoa, jonka sain kun tuskailin, etten yhtään tiedä mitä työtä haluan tehdä: kokeile kaikkea, niin jossain vaiheessa löytyy väkisinkin sellaista, mistä pidät. Mulla on siis sellainen koulutus, joka sopii käytännössä vähän kaikkeen mahdolliseen, joten työelämässä on aika paljon valinnanvaraa. Ja tämä konsti muuten toimi, ainakin omalla kohdallani, sillä löysin unelmatyöni sellaisesta hommasta, jota olin etukäteen ajatellut inhoavani. Myös harrastukset ovat valikoituneet samalla tavalla kokeilemalla.

Jos olisin itse ap:n tilanteessa eikä olisi lapsia, niin ottaisin ainakin kuukauden lomaa ja lähtisin jonnekin pitkälle lomalle, vaikka reppumatkalle jonnekin halpamaahan. Uudessa ympäristössä on jotenkin paljon helpompi saada perspektiiviä omaan elämään. Jos tällainen ei olisi mahdollista, niin lopettaisin ensimmäisenä ryypiskelyn (ainakin joksikin aikaa, esim. vuodeksi), ja tekisin sillä ajalla jotain muuta. Alkaisin myös katsella uutta työpaikkaa ja miettisin jotain muitakin harrastuksia kuin lenkkeily.

Minä olen tämmöisiä aloituksia tehnyt kun olen täysin tyytymätön keski-ikäiseen 80 kg:na elämään. Tylsää suorittavaa työtä, josta ei kiitosta tule. Työkaverit sitä myöten ihan yhtä tylsiä kuin minä itse ja minua paaaaljon tyhmempiä.

Olin nimittäin aikoinani hyvä koulussa ja opiskelin yliopistossa. Olisin voinut ollakin jotain. Miten voisin järkevästi muuttaa vielä elmääni.

Ja "järkevästi" tarkoitaa tässä jotain johon ei liity jokin vihersöpöstely tai hitaasti eläminen jotain raakaravintoa kasvatellen. 

Kai tällä palstalla JOKU on JONKUN muutoksen elmässään tehnyt?? Kokemuksia.

Lopeta aluksi kotijuopottelu. Päätät, että et juo viinaa kotona. Sen sijaan lähde kävelemään tai lenkille. Jo muutamassa viikossa huomaat muutoksen.

Mäkin haluaisin muutosta. Oon niin jumissa nyt. Inhoan kämppääni enkä jaksa täällä sisustaa. Ahdistaa kuitenkin etsiä toinen vuokra-asunto, kun siihen joutuis sitoutumaan vuodeksi ja toisaalta haluisin pois koko kaupungista. En vaan tiedä minne, mikään muukaan kaupunki ei oikein houkuta, ja ulkomaille en ole valmis.

Kohta saan edes jotain ratkaisuja tehtyä, kun saan tietää hyväksyttiinkö työkyvyttömyyseläke, pääsenkö opiskeleen omaan kaupunkiin ja pääsenkö musiikkiopiston oppilaaksi. Varmaan myös kesän aikana saa huomata, miten tää fyysinen terveys kestää.

Mulla on niin paljon vaihtoehtoja mielessä, että olen siitäkin iloinen, jos saan rajattua POIS vaihtoehtoja. Esim. nyt ei oo tarvinnu salilla käynnistä stressata, kun oon liian sairas sinne. Jos en pääse laulutunneille, keskityn soittamisen opiskeluun ja laulua opin myöhemmin.

Älä yritä muuttaa kaikkea kerralla, vaan aloita jostakin asiasta, joka tuntuu helpoimmalta. Kun yksi muutos onnistuu, saat siitä motivaatiota ja voimaa tehdä lisää muutoksia. Mieti tarkkaan, MIKSI ne muutokset täytyy tehdä ja miksi haluat pitää niistä kiinni pitkällä aikavälillä. Kirjoita perusteluita ylös ja aseta pieniä välitavoitteita.

Älä yritä esim. repiä heti 10 kilsan juoksulenkkiä, vaan mieti realistisesti, mikä on lähtötilanne. Jos et nyt jaksa edes kävellä reippaasti, aloita siitä. Jos et saa juoksuharrastusta käyntiin siksi, että vihaat juoksemista, keksi ihmeessä joku muu laji.

Jos mitenkään mahdollista, ota joku kaveri mukaan tavoittelemaan samoja asioita tai vaikka harrastusseuraksi. Muutenkin läheisten tuki olisi tärkeää.

Olen tehnyt ja tähtään edelleen parantamaan elämänlaatuani ja kehittymään ihmisenä.

Tosin muutokset eivät tapahdu hetkessä, eivätkä kaikki kerralla. Mietin mitä haluan, mitkä ovat arvoni.

Kuuntelin tunteitani, miltä minusta TUNTUU. Tunteet olivat tosi tärkeässä asemassa.

Lopetin tupakoinnin. Lopetin shoppailun. Aloin säästeliääksi ja hintatietoiseksi, kärsivälliseksi.

Lopetin alkoholin. Rajasin ihmissuhteeni. 

En kirjoitellut ja "suunnitellut" asioita kovinkaan paljoa.

Kun elämässäni oli epäkohta->valitsin muutoksen ja toimin toisin. Tuosta on aina seurannut hyvää oloa.

Ja elämänlaatuni on parantunut huomattavasti.

Vielä on paranneltavaa. Painonpudotus maltillisesti 1. kertaa elämässäni. Olen jojoilija. Helposti lihova, helposti laihtuva, mutta kun en halua tehdä enää kertaakaan laihdutusta nopeasti, enkä kitua.

Tsemiä, kyl sä onnistut, kun vain tahdot! Ei se loppujen lopulta ole niin vaikeaa, enemmän se antaa! Eikä tahdo enää palata vanhoihin kuvioihin.

Kannattaa aina pysähtyä miettimään, samoin kuin röökin lopetuksessa, jos sulla on rööki kädessä, mieti kaksi kertaa haluatko todellakin sytyttää sen.

Kannattaa myös miettiä, mitä tulee juopottelun ja tällaisten tilalle. Jos tapana on viettää viikonloput lähikuppilassa, kannattaa sopia jotain muita menoja sille ryyppäämisajalle, niin homma ei mene siihen, että istut perjantaina kotona peukaloita pyörittelemässä ja pian päätät lähteä baariin kun et muutakaan keksi.

Ja mitäköhän on näin 2,5 vuoden jälkeen tapahtunut? Kuten usein av:lla, tarina ei kerro...

Itse tein elämänmuutoksen 2010. Olin 20 kiloa ylipainoinen, tupakoiva ja huonokuntoinen. Verenpaineet oli tapissa, kolesterolit koholla ja työkuviot henkisesti niin kuormittavia, että aloin kärsiä masennuksestakin. 

Mutta onnekseni minulla oli säästöjä, joten pystyin ottamaan töistä vuorotteluvapaata maksimimäärän. Päätin kaiken etukäteen: laihdutan, lopetan tupakoinnin, alan syödä sydänystävällisiä ruokia ja lenkkeilen. Ja sitten tein sen, kaiken yhtäaikaa. Tupakointi oli varmasti pahin, laihduttaminen ja kuntoilu ei niinkään. Onnistuin kuitenkin kaikissa, vaikka kroppa ja ennen kaikkea mieli "vieroittautui" vanhasta muutaman kuukauden ajan. Olen pitänyt painoni kurissa, kuntoni on parempi kuin alle parikymppisenä ja tupakastakaan en näe enää unia. Masennusta ei enää ole.

Kyllä siihen pystyy, jos vaan haluaa.