Lue keskustelun säännöt.
Kolmas jos ei vauvakuumetta?
12.01.2014 |
Haluamme ajatustasolla kolmannen lapsen ja ikää mulla jo 38v. Tällä tarkoitan että haluamme isohkon perheen, perhe tuntuu vielä vajaalta, haluan loppuelämäksi yhden ihmisen enemmän pöydän ympärille, lapsille toisen sisaren, vielä yhden lapsen jonka elämää seurata.
Mutta: vauvakuumetta ei ole, pelkkä ajatus kolmannesta vauvasta näiden kahden vilkkaan 2 ja 4v:n kuvioden päälle väsyttää. En tiedä miten jaksaisin yöheräilyt näiden jo olemassa olevan voimakastempperamenttisen lasten uhman, riehumisen ja sairasteluiden päälle. Jos ikää olisi vähemmän, vastaus olisi helppo: odota pari vuotta että muiden kanssa helpottuu ja tee sitten vauva. Mutta tässä tilanteessa tiedän että aika loppuu kohta kesken. Tiedän että katuisin loppuelämäni jos lapsiluku jäisi vajaaksi. Mutta tulisiko olemaan liian rankkaa jos tekisimme vauvan nyt ja kärsisikö muiden lasten hoito liikaa?
Onko kukaan tehnyt vastaavassa tilanteessa kolmannen lapsen ja kuinka kävi? Tai onko kenelläkään mielipiteitä puolin tai toisin?
Kommentit (15)
Miten ihmeessä 2 lapsella jää luku vajaaksi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapset kannattaisi tehdä ajoissa, jotta on mahdollista saada haluamansa lapsiluku ilman kohtuuttoman pieniä ikäeroja ja hirveää väsymystä. Näin pikkulapsiajasta voi jopa nauttia. Ei kai sinulla ole muuta mahdollisuutta kuin tehdä se lapsi. Onhan se tosi raskasta.
Muista nyt aina kuitenkin varautua siihen, että tuleva lapsi voi olla myös kehitysvammainen tai erityistarpeinen. Ei kannata tehdä (enempää) lapsia, jos ei ole tähän vaihtoehtoon valmis. Sitä kun ei koskaan tiedä, voi olla että kuopus on kaikkein vaativin.
[quote author="Vierailija" time="12.01.2014 klo 10:43"]
Lapset kannattaisi tehdä ajoissa, jotta on mahdollista saada haluamansa lapsiluku ilman kohtuuttoman pieniä ikäeroja ja hirveää väsymystä. Näin pikkulapsiajasta voi jopa nauttia. Ei kai sinulla ole muuta mahdollisuutta kuin tehdä se lapsi. Onhan se tosi raskasta.
[/quote]
Niinhän se olisikin ideaalia saada lapset aikaisemmin mutta kun tapaa miehensä vasta yli kolmekymppisenä niin kiire tulee. Hyvä kun saatiin edes nämä kaksi tehtyä, siitä olen todella kiitollinen.
ap
[quote author="Vierailija" time="12.01.2014 klo 10:30"]
Miten ihmeessä 2 lapsella jää luku vajaaksi?
[/quote]
Tätä on todella vaikea selittää sellaiselle joka haluaa vaan sen max. kaksi lasta. Minusta vaan tuntuu että meidän porukka on liian pieni jotenkin. Meillä on todella vähän sukua ja haluaisin isomman ryhmän meidän kodin päivittäiseen elämään.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kumpi on tärkeämpi, lasten etu vai sinun etu?... Jos nyt jo koet olevasi väsynyt ja jaksamisen äärirajoilla, eikö olisi parempi panostaa noihin kahteen lapseen kun olla väsynyt ja kiukkuinen äiti kolmelle. Odota nyt ainakin vuosi ja katso mikä sitten on tilanne.
[quote author="Vierailija" time="12.01.2014 klo 11:10"]
Kumpi on tärkeämpi, lasten etu vai sinun etu?... Jos nyt jo koet olevasi väsynyt ja jaksamisen äärirajoilla, eikö olisi parempi panostaa noihin kahteen lapseen kun olla väsynyt ja kiukkuinen äiti kolmelle. Odota nyt ainakin vuosi ja katso mikä sitten on tilanne.
[/quote]
Näin olen itsekin ajatellut että ehkä sen yhden vuoden vielä uskaltaisi odottaa. Silloin kuopuskin olisi jo 3v. ja vauvan syntyessä melkein 4v. ja ainakin kerhossa kävisi pari kertaa viikossa että voisin nukkua hieman päivisin. Olen kuitenkin vielä 36v. raskautunut ekassa yrityskierrossa, niin toivon mukaan jonkun ajan kuluttua 39-vuotiaanakin. Toki voi käydä niin että sitä kolmatta ei tulekaan, mutta ehkä se on kuitenkin fiksumpaa kun mahdollinen uupuminen kolmen pienen kanssa.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap, minulla on ollut ihan samanlaisia ajatuksia ja aika samanlainen tilanne kuin sinulla, paitsi ikää vasta 33v. Meillä myös 2v ja 4v ja samanlainen meininki kuin teillä. Lisäksi isä ei auta lasten eikä kodin kanssa juuri ollenkaan.
Päätimme kuitenkin yrittää vielä kolmatta lasta. En ikäni puolesta uskaltanut odottaa enempää ja ajattelin, että kun lapsi syntyy, nuo isommat ovat kuitenkin jo 3v ja 5v, joka on aivan eri asia kuin 2v ja 4v. En myöskään halunnut isompaa ikäeroa kuin tuo 3 vuotta, jotta lapset sitten leikkisivät hyvin yhdessä.
En kuitenkaan ole kokenut elämää lasten kanssa raskaaksi, vaikka haastaviakin hetkiä on ollut. Tämä pikkulapsiaika menee kuitenkin niin nopeasti ohi, kohta kaikki ovat jo koulussa ja vaipanvaihdot ja imetykset ohi. Sinuna en uskaltaisi ikäsi takia odottaa yhtään pidempään, jos kolmannen lapsen tiedät oikeasti haluavasi.
Minä odottaisin sen vuoden (en kuitenkaan enempää) ja antaisin luonnon päättä tuleeko kolmas. Jos vanhemmat ei jaksa, koko perheen hyvinvointi kärsii. En suosittele ylikuormittumista/mielenterveyden menettämistä. Nämä on tärkeitä vuosia jo olemassa olevien lasten elämässä. Tee niistä niin hyvät kun jaksaminen sallii. Siiten vasta mieti sitä kolmatta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En osaa ottaa tuohon kantaa sen enempää, mutta mun mielestä ei kannata murehtia lasten ikäeroja. Tai että olisi pakko tehdä lapset nopeasti mahdollisimman pienellä ikäerolla. Jos siis oma ikä ei tule vastaan, niin kannattaa odottaa jos tuntuu siltä. Mulla on kaksi pikkusisarusta, toiseen on ikäeroa vain reilu vuosi ja toiseen seitsemän vuotta. Ja molempien kanssa olen läheinen. Tietyssä mielessä olen aina ehkä ollut jopa läheisempi tämän nuoremman kanssa, vaikka ei mitään vikaa tuossa toisessakaan suhteessa ole. Sisarusten suhteet riippuu niin paljon muistakin tekijöistä, persoonallisuudesta, temperamentista, kiinnostuksenkohteista yms., ikäero on vain yksi pieni tekijä joukossa.
No vauvakuume nyt ei ole se järkevin syy tehdä lapsi... Ei minullakaan koskaan ole vauvakuumetta ollut ja silti on lapsia tehty.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Omat lapseni on 3 ja1vuotiaat tarkoitus olisi kohta ryhtyä viimeistä ja kolmatta hankkimaan, kun ikääkin on jo 36. En halua jäädä odottamaan ja katumaan myöhrémmin puuttuvaa kolmatta. Omasta mielestäni isompi suru tulee jos lapsi jää tekemättä kuin jos ei jaksa. Väsymysvaihe on kuitenkin väliaikainen ja loppujen lopuksi hyvin lyhyt, pitäää öttaa vain päiväkerrallaan jaksamisen suhteen ja tiputtaa kaikki ylimääräinen.
Jos nyt lähdet odottamaan seuraavaa, niin muksusi on syntymän aikaa jo 3 ja 5 vuotiaita ja meininki on ihan toista kuin 2 ja 4 vuotiailla. Itse en ole kärsinyt vauvakuumeesta, muttakun pikkunen on masussa, niin kyllä sitä kovasti odottaa.
Lapsia ei tehdä!ne saadaan.
..jos joku täällä ei vielä sitä tiennyt!??
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="12.01.2014 klo 13:14"]
Lapsia ei tehdä!ne saadaan.
..jos joku täällä ei vielä sitä tiennyt!??
[/quote]
No helposti näyttää ap saaneen jo yli 35-vuotiaana niin en ole hirveän huolestunut etteikö saisi parin, kolmen vuoden sisällä uudestaan. Varsinkin jos varautuu muutamaankin keskenmenoon ja pidempään raskautumisaikaan. Hedelmällisyys kun ei lopu kuin seinään.
Näin meillä kävi. Sain sen kolmannen 40-vuotiaana. Ja vaikka olihan se eka vuosi aika hullu vauvan, 3- ja 5v.:n kanssa, sen jälkeen helpotti ja nyt tuntuu siltä kuin tuo nuorin olisi ollut meidän kanssa aina. Nyt minulla on todellakin lapsiluku täynnä ja olen niin onnellinen että tehtiin tuo kolmas lapsi vaikka monet sitä vastaan varoittivat.
Älä mieti liikaa, aina on joku syy miksi juuri nyt ei ole paras mahdollinen aika. Antaa mennä, nyt tai ensi vuonna!
Minuakin kiinnostaisi vastaus. Meillä on lapset 2v8kk tyttö & 1v1kk poika, joissa on kyllä iso työ. Esikoisella on uhmaa, vaikka on hyvin herttaisiakin päiviä, ja kumpikin nukkuvat huonohkosti (mutta paremmin kuin ennen) ja ovat huomionkipeitä ja vilkkaita. Olen aina halunnut kolme lasta, mutta mietityttää myös tuo jaksaminen. Minä olen tosin vasta 27v ja käytännössä voisin odottaa sen pari vuotta, mutta haluaisin lapset kuitenkin pienellä ikäerolla, jotta heillä olisi seuraa toisistaan ja suunnilleen samat leikit, ettei kukaan jäisi ulkopuolelle. Minä tulin raskaaksi valmistumisen jälkeen, joten ei ole vakityöpaikkaa jonne palata. En haluaisi ensin metsästää suurella työllä työpaikkaa ja sitten joutua heti äitiyslomalle (varsinkin kun raskauksissani on aina ollut suunnaton väsymys ja pahoinvointi enkä varmasti töissä jaksaisi silloin - olisi parempi olla kotona).