Miten oppisin hyväksymään virheet englantia puhuessani?
Itseäni ärsyttää ja välillä joudun todella hakemaan sanoja ja pelkään kuulostavani idiootilta, kun puhun englantia.
Viimeksi toissapäivänä meille tuli riitaa miesystäväni kanssa, kun hän alkoi nauramaan, kun yritin selittää jotain. Yritti kyllä riidan jälkeen selittää, että mun virheet englantia puhuessani on syy miksi alunperin edes ihastui muhun ja kuinka mun tekemät virheet ovat yksi niistä asioista, joita rakastaa mussa eniten.
Mua vain ärsyttää, kun tulee olo, että olen tyhmä.
Kommentit (15)
Ei useimmat syntyperäisetkään puhu virheettömästi. Puhut vaan, tärkeintä että tulee ymmärretyksi vieraalla kielellä.
Ei kaikki englantilaiset tai muut natiivipuhujstkaan puhu aina virheetöntä kieltä. Tärkeämpää kuin välttää virheitä on tulla ymmärretyksi.
Jos asut Suomessa, niin miksi v...ssa puhut englantia miekkoselle? Sano nyt vielä että hän on asunut täällä vuosia XD.
Jos joku natiivi pilkkaa virheistä, selitä super nopealla suomella jotain aggressiivisen kuuloista perään.
Opeta sille muutama sana suomea ja naura räkäsesti päälle.
Älä ole tuollaisen miesystävän kanssa...
Vierailija kirjoitti:
Jos asut Suomessa, niin miksi v...ssa puhut englantia miekkoselle? Sano nyt vielä että hän on asunut täällä vuosia XD.
No en ole asunut suomessa pian vuoteen.
Puhumaan oppii vain puhumalla. Eli puhu yksiksesi. Lue ääneen englanninkielisiä tekstejä. Katso jotain videota ja toista kaikki mitä kuulet. Ei siihen oppimiseen tarvita vastapuolta.
Eniten ihmettelen, että mies ihastui kielioppivirheisiisi. Eli sitten kun puhut sujuvasti, hän etsii uuden puolikielisen? Outo mies.
Vierailija kirjoitti:
Puhu englantia semmoisten ulkomaalaisten kanssa joiden äidinkieli ei ole englanti. Silloin tärkeintä on se että asiat tulevat ymmärretyksi eikä se mitä mahdollisia kielioppivirheitä sanot puhuessasi.
En ole ennen asiaa ajatellutkaan, mutta sen jälkeen, kun olen miesystävääni tutustunut, olen yrittänyt skarpata. Miesystäväni pitää sitä jotenkin äärimmäisen suloisena, kun takeltelen, mutta itsestäni tuntuu vain tyhmältä.
Vierailija kirjoitti:
Puhumaan oppii vain puhumalla. Eli puhu yksiksesi. Lue ääneen englanninkielisiä tekstejä. Katso jotain videota ja toista kaikki mitä kuulet. Ei siihen oppimiseen tarvita vastapuolta.
En puhu suomea juurikaan, lähinnä englantia, kun ei ole suomenkielisiä juttukavereita.
Vierailija kirjoitti:
Eniten ihmettelen, että mies ihastui kielioppivirheisiisi. Eli sitten kun puhut sujuvasti, hän etsii uuden puolikielisen? Outo mies.
Se kuulemma tekee musta entistäkin söpömmän. Ei kyllä omasta mielestä ole kehu, mutta joo. Ihan tutustumisen alkuaikoina totesi, että voisi joskus vain makoilla sohvalla mun kanssa ja kuunnella mun höpöttelyä, koska mun aksentti on seksikäs ja kielioppivirheet suloisia.
Kuulostaapa mies varsinaiselta helmeltä, naureskelee toisen epävarmuudelle. Idiootti.
Eipä ne suomea toisena kielenä puhuvatkaan läheskään aina täydellistä suomea puhu, ei meidänkään ole pakko virheetöntä vierasta kieltä osata puhua.
Ja voit aina lohduttautua sillä, että liian moni englantia äidinkielenään puhuva ei tiedä eroa "you're" ja "your" välillä.
Ajattele Sofia Vergaraa. Häntä ei hävetä pätkääkään jotkut kielioppivirheet.
Ja muista, osaat puhua yhtä maailman vaikeimmista kielistä. Mitä väliä siis jollain englannilla?
Puhu englantia semmoisten ulkomaalaisten kanssa joiden äidinkieli ei ole englanti. Silloin tärkeintä on se että asiat tulevat ymmärretyksi eikä se mitä mahdollisia kielioppivirheitä sanot puhuessasi.