Maisteritason asiantuntija, tarvitsetko melkein joka pv. esimiehen apua?

Ilman muuta itsenäisesti. Tarvitsen apua ehkä kerran kuussa. Tosin kokemustakin tästä työstä on jo yli 10v.

Todellakin selviän itse. Sitäpäitsi harvassa asiantuntijaorganisaatiossa esimies on paras asiantuntija, joten avun kysymisen ainakn minä suuntaan muualle.

Esimiehen apua tarvitsen lähinnä silloin kun varmistan että minulla on riittävät "natsat" toimia jossakin erikoisemmassa asiassa tai kysyn ehdotuksia/mielipidettä kenen kautta jotakin vaikeaa asiaa pitäisi edistää. Töissäni olen itsenäinen ja ratkaisut teen oman harkintani mukaan ja vastaan vuodessa ihan merkittävästä budjetista.

Itsenäisesti pärjään ja paremmin työni osaankin kuin esimieheni. Kollegoiden kanssa enemmänkin keskustellaan ja autellaan toisiamme. 

Peesi. Tosin jos tarvitsen juristin näkökulmaa, tällöin kysyn pomoltani. Osaan kuitenkin ns. päivittäisjuridiikan omalta erityisalaltani paremmin kuin pomoni, mutta jos pitää yhdistellä hallinnonalat ylittävään juridiikkaan, silloin lakimiespomoni on totisesti nainen paikallaan.

[quote author="Vierailija" time="10.01.2014 klo 08:30"]

Esimiehen apua tarvitsen lähinnä silloin kun varmistan että minulla on riittävät "natsat" toimia jossakin erikoisemmassa asiassa tai kysyn ehdotuksia/mielipidettä kenen kautta jotakin vaikeaa asiaa pitäisi edistää. Töissäni olen itsenäinen ja ratkaisut teen oman harkintani mukaan ja vastaan vuodessa ihan merkittävästä budjetista.

[/quote]

Kaikkein paras asiantuntija on sellainen, joka osaa kysyäkin välillä. Olen ollut esimiehenä useammalle korkeakoulutetulle ja itse toiminut asiantuntijana jo 14 vuotta. Eniten hankaluuksia tulee heidän kanssa, jotka eivät aika ajoin pysähdy miettimään tarvitsisivatko oikeasti apua tai pystyisikö joku valmistelemaan saman vielä paremman kokemuksen turvin. Mitä kokemattomampi, sen tavallisempaa joillain on, että apua ei kysytä tarvitessaankaan. 

Yhteistyö tuo parhaita tuloksia. Toki jotkut voivat kysyä suoriutumisen kannalta liikaakin. Hyvä pääsääntö on, että jos syventävä kysymys ei tullut mieleen esimieheltä tai toisilta kysyessä, se kannattaa monesti kysyä, mutta sen jatkokysymys miettiä valmiiksi. Toisaalta jos ensimmäistäkään jatkokysymystä ei ole siinä vaiheessa huomannut tärkeäksi, on hyvä miettiä onko mahdollista, että toinen on huomioinut senkin ja sen osaakin ratkaista itse.

Tekemättä jättäminen on lähes poikkeuksetta vielä häiritsevämpää kuin kysymättömyys. Yleensä eri ratkaisuihin ei ole loputtomasti aikaa, joten passiivisen vastausten hankkimisen sijaan on hyvä ainakin saattaa asioita eteenpäin jopa useamman vaihtoehdon osalta.

Minulla ei ole ollut esimiestä melkein puoleen vuoteen ja hyvin on mennyt. Eli itsenäinen työskentely sujuu. Nyt on juuri uusi esimies aloittanut ja heti on alkanut ärsyttää, kuinka hän puuttuu meidän työntekoomme ja tuntuu että hän halua pitää meitä oikein tukassa talutusnuorassa :/ Minäkin olen parhaimman tukeni saanut aina kolleegoilta, esimiehet eivät yleensä edes tiedä mikä minun työnkuvani on, koska ovat aivan eri alan ihmisiä.

Tietysti osaan. Esimieheni on mukava ja fiksu, mutta ei hänen tarvitse minun töihini puuttua. Esimies järjestelee raamit työlle, johtaa kokoukset ja pitää kehityskeskustelut, siinä se. 

Esimiheltä kysyn todella harvoin, koska hän on vain pomo, ei tunne tätä alaa lainkaan. Työkavereilta kyselen päivittäin.

Meillä esimies on myös alan asiantuntija ja olen luonteeltani sellainen, että mielelläni keskustelen vaihtoehdoista ja kuulen muidenkin mielipiteitä. Eli juttelen usein esimiehen ja muidenkin kanssa, vaikka ehkä voisin vaan yksinkin päättää asian.

Jos olen menossa tapaamaan jotain ulkopuolista yhteistyökumppania, niin varmistan usein esimieheltä, mikä on meidän organisaation kanta johonkin juttuun tai voidaanko asiassa edetä näin ja näin (saattaa vaatia esim. taloudellista panostusta tai lisäresursseja) tms.

Esimieheni istuu samassa huoneessa kuin minä, ja keskustelemme useita kertoja päivässä. Usein kysyn hänen mielipidettään jossain asiassa, ehkä se voidaan lukea avuksi?

Nykyisessä työssäni kysyn esimiehen mielipidettä ja/tai apua noin kerran viikossa. Joinain viikkoina useammin, joskus saattaa mennä kolmekin viikkoa, etten apua pyydä. Työni on aika itsenäistä. Esimiehellä on kuitenkin alani koulutus, joten tarvitessani saan häneltä hyvin osaavaa ja asiantuntevaa apua.

Edellisessä työpaikassani esimies oli sellainen, ettei hänellä ollut oman alani asiantuntemusta, hän oli siis "vain" johtaja. Varsinaista apua tarvitessani käännyin muiden, usein kollegojen puoleen. Esimieheltä toki sain aina tarvitessani ns. teknistä tukea ja hyvää apua hallinnollisiin kysymyksiin. Muuhun hän ei yrittänytkään puuttua. (Molempiin, sekä edelliseen että nykyiseen, esimieheen olen muuten hyvin tyytyväinen.)

Kun eri projektit alkaa kasaantua, esimies priorisoi missä järjestyksessä asiakkaat hoidetaan.

Mulla esimies tekee osin samaa hommaa ja on alan asiantuntija myöskin, joten pohditaan vaihtoehtoja ihan keskustelun merkeissä useamman kerran viikossa.

Hänellä on myös taloudellinen vastuu ja mulla ei, joten hänen ajatustensa mukaan edetään. Toki meillä on niin hyvät välit, että voin kysyä ihan suoraan: " oletko tosissasi että noin tehtäisiin, eikö tämä toinen ratkaisiu olis parempi" ja perustelut päälle.

Esimies on useinmiten palavereissa ja minä en, joten hän esittelee työn tuloksen. Joten teen rapsat ja esitykset hänen toiveidensa mukaan. Usein tarkoittaa sitä että lähetän valmiin työn näytille ja kysyn että kelpaako vai muutanko jotain.

Jos työhönohjaus on ollut huonoa, ja työnkuva epäselvä, niin kyllä tarvin. Jos taas heti alusta on tehty hyvin selväksi mitä minulta odotetaan, mikä on työnkuva, kerrottu tarpeelliset käytännönasiat, niin työskentelen pääsääntöisesti itsenäisesti.

Minulla on kokemusta molemman kaltaisista työpaikoista. On ohjattu hyvin ja kerrottu mitä minulta odotetaan, mitkä ovat tavoitteet jne, sitten on ollut niitä jossa on näytetty missä oma työpöytä on ja odotettu, että itse keksin oman työnkuvani. Oman työkuvan rakentaminen toki onnistuu asiantuntijatehtävissä, _jos_ kerrotaan mitä minulta odotetaan ja millaisia tuloksia haluataan. Vaikka olisi kuinka kokenut, niin uudessa työpaikassa ei voi lukea ihmisten mieliä, ja kummasti vain silmänräpäyksessä hoksata miten käytännön asiat hoidetaan kyseisessä instituutiossa/firmassa. Sitten toki kun on ollut jossain töissä jo pidemmän aikaa, niin apua ei tarvitse.

Suomessa panostetaan ihan älyttömä vähän työhönohjaukseen ja esimiesten koulutukseen, näin sivukommenttina kun on tullut tehtyä monessa paikassa monenlaista työtä. Sitten ihmetellään kun firma on niin tehoton, vaikka esimieheksi on valittu tunnettu työpaikkakiusaaja Ritva/Risto, joka ei tajua mitään ryhmädynamiikasta ja avoimesta kommunikoinnista.

Lähes päivittäin, ainakin jostain pikkujutusta. Mutta teemme töitä tiimissä jossa jokaisella on oma erityisalueensa. Niinpä meistä jokaisen täytyy aika usein kysellä toisiltamme.