Mä tahdon miehestäni eroon.

Miksi sinä haluat erota, jos ei ole katkeruutta tai pahaa verta yms.? Oletko niin tyhmä, että luulet vaihtamalla paranevan? Samat ongelmat sieltä kuitenkin tulee vastaan muidenkin kanssa, tulet vaan rikkoneeksi lapsilta kodin. Ääliö.

MIten niin ottaa huomioon? Tohon on ihan valmis prosessi: http://oikeusministerio.fi/fi/index/julkaisut/esitteet/avioliittolaki/avioliitonpurkaminen.html

[quote author="Vierailija" time="08.01.2014 klo 20:58"]

Miksi sinä haluat erota, jos ei ole katkeruutta tai pahaa verta yms.? Oletko niin tyhmä, että luulet vaihtamalla paranevan? Samat ongelmat sieltä kuitenkin tulee vastaan muidenkin kanssa, tulet vaan rikkoneeksi lapsilta kodin. Ääliö.

[/quote]Ensinnäkin: haista vittu. Toisekseen: tahdon erota, koska kymmenen vuoden tarpomisen ja kaiken yrittämisen jälkeenkään emme osaa tehdä toisiamme onnellisiksi eikä arki suju. Käymme toistemme hermoille koska olemme luonteeltamme vastakohtia. Lisäksi miehen seksimieltymykset ovat minulle kauhistus enkä siksi tahdo seksiä ollenkaan. Olemme paljon parempia kavereita, mutta yhdessä eläminen on jo aivan liian ahdistavaa ja turhautuminen alkaa jo kääntyä inhoksi. Saanko? Saanko pliis olla yksin? Kiitos. ap

[quote author="Vierailija" time="08.01.2014 klo 21:01"]

MIten niin ottaa huomioon? Tohon on ihan valmis prosessi: http://oikeusministerio.fi/fi/index/julkaisut/esitteet/avioliittolaki/avioliitonpurkaminen.html

[/quote]Tarkoitin enemmänkin kokemusperäisiä juttuja. Mitä eronneet olisitte toivoneet tietäneenne tai tehneenne toisin? Miten raha-asiat saisi järjestettyä? ap

Vai pystyisittekö itse elämään loppuikänne ihmisen kanssa jota kohtaan tunnette ainoastaan hienoista ärtymystä ja mietoa halveksuntaa/ lievää inhoa? Minä tukehdun!! ap

[quote author="Vierailija" time="08.01.2014 klo 21:13"]

[quote author="Vierailija" time="08.01.2014 klo 20:58"]

Miksi sinä haluat erota, jos ei ole katkeruutta tai pahaa verta yms.? Oletko niin tyhmä, että luulet vaihtamalla paranevan? Samat ongelmat sieltä kuitenkin tulee vastaan muidenkin kanssa, tulet vaan rikkoneeksi lapsilta kodin. Ääliö.

[/quote]Ensinnäkin: haista vittu. Toisekseen: tahdon erota, koska kymmenen vuoden tarpomisen ja kaiken yrittämisen jälkeenkään emme osaa tehdä toisiamme onnellisiksi eikä arki suju. Käymme toistemme hermoille koska olemme luonteeltamme vastakohtia. Lisäksi miehen seksimieltymykset ovat minulle kauhistus enkä siksi tahdo seksiä ollenkaan. Olemme paljon parempia kavereita, mutta yhdessä eläminen on jo aivan liian ahdistavaa ja turhautuminen alkaa jo kääntyä inhoksi. Saanko? Saanko pliis olla yksin? Kiitos. ap

[/quote]

Olet halveksittava ihminen. Tiesit jo heti että olette täysin erillaisia. Mutta odotit 10 vuotta että teet asialle jotain. Olet pettänyt henkisesti miestäsi kaikki nämä vuodet koska et koskaan ole ollutkaan tosissasi. Ihmiset ovat sinulle pelkkiä pelinappuloita jotka heität pois kun et niitä enää tarvitse. Toivottavasti kuoletkin yksinäsi.

[quote author="Vierailija" time="09.01.2014 klo 01:07"][quote author="Vierailija" time="08.01.2014 klo 21:13"]

[quote author="Vierailija" time="08.01.2014 klo 20:58"]

Miksi sinä haluat erota, jos ei ole katkeruutta tai pahaa verta yms.? Oletko niin tyhmä, että luulet vaihtamalla paranevan? Samat ongelmat sieltä kuitenkin tulee vastaan muidenkin kanssa, tulet vaan rikkoneeksi lapsilta kodin. Ääliö.

[/quote]Ensinnäkin: haista vittu. Toisekseen: tahdon erota, koska kymmenen vuoden tarpomisen ja kaiken yrittämisen jälkeenkään emme osaa tehdä toisiamme onnellisiksi eikä arki suju. Käymme toistemme hermoille koska olemme luonteeltamme vastakohtia. Lisäksi miehen seksimieltymykset ovat minulle kauhistus enkä siksi tahdo seksiä ollenkaan. Olemme paljon parempia kavereita, mutta yhdessä eläminen on jo aivan liian ahdistavaa ja turhautuminen alkaa jo kääntyä inhoksi. Saanko? Saanko pliis olla yksin? Kiitos. ap

[/quote]

Olet halveksittava ihminen. Tiesit jo heti että olette täysin erillaisia. Mutta odotit 10 vuotta että teet asialle jotain. Olet pettänyt henkisesti miestäsi kaikki nämä vuodet koska et koskaan ole ollutkaan tosissasi. Ihmiset ovat sinulle pelkkiä pelinappuloita jotka heität pois kun et niitä enää tarvitse. Toivottavasti kuoletkin yksinäsi.

[/quote]Mieluummin yksin kuin tässä suhteessa. Ei mun ole pakko olla kenenkään kanssa. Sitä paitsi suurimmat erot ja esim. nuo seksimieltymykset ovat paljastuneet vasta vuosien myötä. Olisiko jollain niitä vinkkejä? Ap

Tsemppiä ap!!!!!!!! Mulla oli ihan sama tilanne ja mulle kanssa sanottiin, että olen pettänyt miestäni henkisesti 11 vuotta. halusin todella erroon vuosikausia, mutta mies ei hyväksynyt sitä. nyt erostamme jo 4 vuotta ja olen paljon onnellisempi nyt yksi. meillä on 2 lasta, jotka asuvat erinäisten vaiheiden jälkeen isällään.

[quote author="Vierailija" time="09.01.2014 klo 07:05"]Tsemppiä ap!!!!!!!! Mulla oli ihan sama tilanne ja mulle kanssa sanottiin, että olen pettänyt miestäni henkisesti 11 vuotta. halusin todella erroon vuosikausia, mutta mies ei hyväksynyt sitä. nyt erostamme jo 4 vuotta ja olen paljon onnellisempi nyt yksi. meillä on 2 lasta, jotka asuvat erinäisten vaiheiden jälkeen isällään.

[/quote]

Onko sillä väliä haluaako mies vai ei, jos sinä haluat. Silloin eroot. Aika lapanen

Niinpä.

Kannattaako asiaa ihan oikeasti täällä kysellä?

Eropaperit vireille vaan, jos kerran olet asiaa jo 10 vuotta miettinyt.

Millaisia ne miehen seksimieltymykset sit on? Miks alunperinkään menit yhteen sellaisen ihmisen kanssa, josta et pidä.

Voi tsiisus.

Joskus ne tunteet vain kuolevat ja toisen ihmisen näkee täysin erilailla, kuin rakastettavana.

Itsellä juurikin menossa aivan sama tilanne (emme kuitenkaan ole naimisissa). Ei se itsellekään mitään herkkua ole. Helpompaahan se olisi, jos rakastaisi ja näin yhteistä arkea kestäisi. Ei sille mitään voi, että rakkaus loppuu pikkuhiljaa. En ainakaan itse voinut.

Mies vinkuu yrittämään ja antamaan yhden - taas sen viimeisen - mahdollisuuden, mutta itsellä ahdistus on niin valtava, että en voi ikinä edes kuvitella enää rakastavani miestä, kenen kanssa nyt asun. En vain yksinkertaisesti voi. Lähtisin yhteisestä kodista tällä sekunnilla, jos vain sopiva kämppä tulisi eteen.

Vuosien varrella sitä oppii tuntemaan itsensä sen verran hyvin, että kun kerran on varma jostain, sitä myös on. Itse olen yrittänyt erota kaksi kertaa 6 vuoden aikana, mutta aina ottanut sen miehen takaisin. Rakkaudella on silloin ollut merkitystä ja on ollut halu kuitenkin yrittää. Nyt ei ole enää edes rakkautta. Se vain on loppu nyt ja viikko sitten tuli se hetki, kun tiesin, että tämä on nyt tässä.

En ole ap, mutta tiedän tasan, miltä ap:sta tuntuu.

Rankinta tässä tilanteessa on tällä hetkellä se, että mies ei tosiaan halua erota, joten pommittaa päivisin tekstiviesteillä ja kotona jatkaa. Lisäksi yrittää vetää lapsenkin mukaan hakemalla sääliä lapselta.

Odotan ku kuuta nousevaa sitä päivää, kun pääsen pois miehen luota ja viimeisetkin ahdistuksen rippeet häviävät.

Yksi juttu vielä. Ärsyttävintä koko jutussa taitaa olla se, että kun muille ilmoitat erosta (niin kuin esim täällä), niin ihmiset alkavat kysymään syytä. Ei ole yksittäistä syytä - tai on, kunnioituksen puute, joka todella näkyy arjessa. Mutta tässä vaiheessa niiden syiden jankkaamisella ei ole mitään väliä. Niistä ei edes huvita keskustella tai puida. Vuosien aikana niistä on keskusteltu niin useaan otteeseen ja aivan turhaan. On vain varma tieto siitä, että puhumalla ne eivät parane, eikä niitä pysty selvittämään.

- 13 -

Mitä olisin halunnut tietää?

Kaikki lohduttivat, että ensimmäinen vuosi eron jälkeen on vaikein. Eipä ollut, ainakaan minun kohdallani. Ensimmäinen vuosi eron jälkeen meni sitä parempaa aikaa odottaessa, taloutta paikatessa, ihan vaan hengittäessä.

Ensimmäisen vuoden aikana aloin vasta tajuta, missä piinassa olin elänyt. En käytä sanaa perhehelvetti, koska niin kauan kuin itse jaksoin sitä miehen ailahtelua ja tasoitin omalla olollani mielialoja, fiilikset oli ihan hyvät.

Lisäksi iski katkeruus monesta asiasta, siitä miten raha-asiat oli hoidettu liiton aikana. Oli ollut meidän rahat ja miehen rahat - pitkä juttu ja omaa tyhmyyttä.

Kolmas vuosi alkamassa. Ja toinen vuosi eron jälkeen on ollut vaikeampi. Raha-asiat alkaa tasoittumaan, arkeen kaipaisin toista aikuista. Eksän edesottamuksia tulee seurattua, kun ei siitä eroonkaan pääse. 

Eroa en kadu, mutta välillä nousee pintaan se ajatus, ettei tämän näin pitänyt mennä. Meidän piti pysyä yhdessä, olla perhe. Miehen olisi pitänyt muuttua (tai pysyä samanlaisena kuin tavatessa - minun mielipiteeni). Eli menneisyys kulkee mukana kuitenkin.