Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Miten päästä yli erosta ystävään? Näen unia ja ne ahdistavat päiväsaikaan
12.10.2020 |
Olen avautunut joskus täällä ennenkin tästä entisestä ystävästäni. Vuosi on kohta kulunut ”erostamme”, jos sitä siksi voi kutsua.
Ystävystyimme yli kolme vuotta sitten kun tulimme molemmat uusina työntekijöinä isoon yritykseen. Meillä klikkasi heti ja ystävyyssuhteemme syveni nopeasti. Molemmat olemme parikymppisiä, tämä ex ystävä minua pari vuotta vanhempi.
Oli ihanaa kun työpaikalla oli samaan aikaan paras ystävä (näin vahvasti tunsin häntä kohtaan). Istuimme joka päivä vierekkäin, työpaikkamme oli siis avokonttorissa. Vietimme tyttöjen iltoja, yökyläilimme toistemme luona, biletimme ja teimme kaikenlaista yhdessä, mitä nyt ystävät tekevätkin.
Avauduin hänelle kipeistäkin asioista, kuten traumoistani ja toisinpäin. Tiesimme toistemme salaisuuksia.
Huomasin aika pian, että tämä ystävä tykkäsi pyytää minua tekemään paljon puolestaan ja minä otin sen aluksi normaalina toisen auttamisena. En ensin ajatellut asiasta paljonkaan, kunnes huomasin outoja pieniä juttuja ja kyseenalaistin jo itseäni, että mietinkö turhia. Pieniä asioita kuten, yhteisesti maksetut jutut, ystävä ei muka osannut laskea asioita tasan ja minä maksoin jutuista yleensä aina enemmän kuin puolet, sillä suurimmaksi osaksi en saanut suutani auki sanoakseni niin ”pikkumaisista” jutuista, kuin että hei, meille molemmille jäi maksettavaksi x verran. Tai no, kerran uskalsin ja vänkäsimme kuittia myöten asiasta, joka alkoi tuntua jo nololta.
Maksatti myös minulla muita juttuja, kuten pieniä välipaloja tai purukumia/karkkia ym. Oli kerran käynyt kysymättä syömässä kaikki pastillini. Nolotti, että pidin tällaisia asioita tarpeeksi isoina edes ajatellakseni niitä. Olimmehan ystäviä ja ystävät käyvät jopa toisten käsilaukuilla, vai?
Huomasin vähitellen, kuinka ystävän käytös töissä muuttui yhä enemmän hälläväliä-asenteeksi, jonka myös muut työntekijät huomasivat. Sysäsi töitään muille, saapui myöhässä töihin, joutui jopa esimiehen puhutteluun, ei koskaan osallistunut mihinkään tai tarjonnut apuaan, ei näyttänyt aktiivisuuttaan, vaikka kumpikin tiesimme määräaikaisuutemme ja työsuhteen epävarman jatkumisen. Osallistuin itse paljon projekteihin pelossa, että työsuhteeni ei jatkuisi, ja samalla autoin ystävääni aina kun hän pyysi minun tekevän jotakin, jopa lomallani ja sairaslomallani.
Meille tuli ensimmäinen ja viimeinen riita, kun ystävä sanoi minun yrittävän saada hänet näyttämään huonolta työntekijältä ja savustaa hänet ulos töistä. Olin järkyttynyt, sillä olinhan aina auttanut ja tukenut häntä kaikessa.
Jatkuu.. (pahoittelen pitkää avautumista)
Kommentit (9)
Menetetty tapaus. Mitä nopeammin hyväksyt sen, ettei teille tasapainoista ystävyyssuhdetta tule, sitä nopeammin siitä yli pääset. Kaikki eivät osaa hyväksyä sitä, että muilla menee paremmin kuin itsellään, ja ex-kaverisi näyttää olevan yksi heistä. Koita olla sosiaalinen ja löytää joku muu "paikkaamaan" ystäväsi jättämää aukkoa, niin et osaa kaivata häntä enää niin kovasti.
Tekstisi perusteella ystävyyssuhteenne ei ollut edes huippuhetkinään tasapuolinen, ja vaikka teillä saattoikin olla hauskaa yhdessä, kaverisi kuitenkin huomasi pystyvänsä käyttää sinua hyväkseen. Et ylireagoi, usein se aavistus on ainakin jollain tasolla todellista. Tsempit, läheisen ihmisen menettäminen ei ole koskaan helppoa. En kannusta kantamaan kaunaa, mutta sellainen "katso vaikka, täällä minä menen vaan itkemättä perääsi, vaikka yritit painaa minua alas" -asenne voi helpottaa laimentamaan niitä ikävöiviä ajatuksia. :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Näitä sattumia olisi muitakin, joista voisin kertoa, mutta pelottaa, että minut tunnistetaan kirjoituksista. Jo nyt tämä teksti on tunnistettavissa.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Menetetty tapaus. Mitä nopeammin hyväksyt sen, ettei teille tasapainoista ystävyyssuhdetta tule, sitä nopeammin siitä yli pääset. Kaikki eivät osaa hyväksyä sitä, että muilla menee paremmin kuin itsellään, ja ex-kaverisi näyttää olevan yksi heistä. Koita olla sosiaalinen ja löytää joku muu "paikkaamaan" ystäväsi jättämää aukkoa, niin et osaa kaivata häntä enää niin kovasti.
Tekstisi perusteella ystävyyssuhteenne ei ollut edes huippuhetkinään tasapuolinen, ja vaikka teillä saattoikin olla hauskaa yhdessä, kaverisi kuitenkin huomasi pystyvänsä käyttää sinua hyväkseen. Et ylireagoi, usein se aavistus on ainakin jollain tasolla todellista. Tsempit, läheisen ihmisen menettäminen ei ole koskaan helppoa. En kannusta kantamaan kaunaa, mutta sellainen "katso vaikka, täällä minä menen vaan itkemättä perääsi, vaikka yritit painaa minua alas" -asenne voi helpottaa laimentamaan niitä ikävöiviä ajatuksia. :)
Kiitos
Yksi minulle läheinen kollega tietää tai näki itse asiassa jo kertomattakin silloin työsuhteidemme alkuvaiheessa, missä mennään. Yritti puhua minulle monesti, mutta minulta särkyi sydän joka tapauksessa :( Halusin vain niin kovasti ystävän.
Ap
Ei kyllä kuulosta ystävyyssuhteelta. Pikemminkin symbioottiselta suhteelta, jossa "ystäväsi" oli loinen ja sinä häntä ruokkiva isäntäkeho. Tuollaiset klassiset hyväksikäyttäjät osaavat käyttäytyä niin, että lopulta se olet sinä, joka kuvittelee tarvitsevansa tuota hyväksikäyttäjää, vaikka asia on toisinpäin. Käyttäytymismalliin kuuluu luonnollisesti se, että kun ei enää katso tarvitsevansa sinua niin hylkää kylmästi. Parempi vain, että pääsit eroon moisesta energiavampyyrista.
Ei tuo ole tainnut missään vaiheessa olla vastavuoroista ystävyyttä. Ansaitset todella paljon parempaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Älä jää suremaan tuollaista "ystävää".
Toivottavasti löydät ihan oikean ystävän vielä. Tsemppiä!
Parhainta olisi jos poistaisit tämän ystävän some kavereista, vähänniinkuin parisuhteenkin päättyessä on parasta että ei ole missään some-kontaktissa aluksi ollenkaan.
Ajan kanssa helpottaa.
Mitä harrastat? Voisitko löytää harrastusten parista uusia ystäviä?
Nyt korona-aikaan on yksinäisillä rankkaa kyllä muutenkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No miksi ihmeessä et mene hänen lupnaan käymään ja puhu kaikki nämä adiat hänelle ja vaadi selitystä. Jos et saa, niin ainakin oikeesti yritit. Ei viestittelyt auta.
Hän on todella kuvottava pikkumainen ihminen joten en ymmärrä miksi roikut siinä, mutta nyt selvästikin olet läheisriippuvuussuhteessa häneen joten itsesi takia sinun olisi nyt mentävä hänen luo. Pikkutyttö prinsessa suuttui kun hän sai sen mitä ansaitsi, potkut, ja sinä et
.
Alue: Aihe vapaa
Loppujen lopuksi, olin kuitenkin iloinen, että minulla oli ystävä. Ystävää minulla ei ollut ollut vuosikausiin ja olin yksinäinen, hyvin yksinäinen. Epätoivoinen, muiden mielestä varmasti.
Tuli aika, jolloin yrityksessä avautui kaksi vakipaikkaa. Sitä sai hakea kuka tahansa, myös yrityksen ulkopuoliset. Kumpikin tietysti haimme paikkoja ja kävimme haastatteluissa. Kävi niin, että minä sain vakituisen suhteen, mutta ystävän työsuhde yrityksessä päättyi.
Ystävän käytös muuttui lähes heti, vaikka hän sanoi että on iloinen puolestani ja on vain järjettömän vihainen esimiehellemme. Kysyin eräänä päivänä ystävältäni, kai pysymme ystävinä ja yhteyksissä vaikka näin kävikin? Tämä vain mutisi joo joo ja paineli menemään.
Käytös minua kohtaan muuttui kylmäksi, ignooraasi jos puhuin hänelle, ei vastannut kysymyksiin, lupasi että nähdään hänen vikoina työpäivinään, mutta ei tullut koskaan toimistolle vaikka odotin häntä.
Olin loukkaantunut, todella surullinen. Tuntui ettei hän välittänyt minusta enää.. En sitten laittanut enää hänelle viestiä tai soitellut perään, eikä hänkään minulle.
Tämä jäi vaivaamaan minua niin paljon. Ystäväni oli muuttunut kuin toiseksi ihmiseksi. Laitoin pitkän kaipausviestin muutamien kuukausien jälkeen viimeisestä tapaamisestamme, toivoen että voisimme korjata välit ja palata ystävyyssuuhteeseemme. Hän luki viestin, muttei vastannut.
Kuukaudet kuluivat.. Näimme sattumalta kaupungilla yksi päivä ja minusta tuntui kuin maa olisi valahtanut altani. Sydämeni jyskytti ja kädet tärisivät. Katsoimme toisiamme silmiin ja lähestyessämme, ystävä kääntyi toiseen suuntaan, emmekä tervehtineet.
Tuosta näkemisestä lähtien olen nähnyt lähes joka yö unta ystävästäni ja unissa aina koitan selvittää ja korjata välimme. Olen ihan hirveän ahdistunut, sillä unet seuraavat myös päivällä minua ja mietin ystävääni usein. Mitä olisin voinut tehdä toisin? Välittikö hän minusta edes oikeasti? Miksi menetin ystävän? Miten pääsen tästä yli? Miten voisin unohtaa hänet?
Apuja kaivataan ;( Seuraamme toisiamme vielä sos.mediassa, kannattaisiko minun poistaa hänet ystävistäni ja poistaa hänen puhelinnumeronsa vai mitä teen?