Miten tulen toimeen toisten uskovien kanssa?

Herkkä aihe, ehkei siitä kannata erityisesti alkaa väitellä. "Makuasioista ei voi kiistellä", ja uskonnollisia kysymyksiä on mahdoton todistaa oikeaksi tai vääräksi.

Voi kertoa mielipiteensä, mutta sitten kun toinen on eri mieltä, tuskin kannattaa alkaa käännyttää. Ketään ei voi pakottaa uskomaan "oikein", mutta ehkä sanomasi voi silti jäädä mieleen.

- itsekin uskova

Tietyt elämänkokemukset saattavat tehdä  ihmisestä katkeran, masentuneen ja pilkunviilaajan. Monesti esim. lapsena vanhempansa menettäneet pelkäävät uusia menetyksiä ja hallinnan irtoamista, että puuttuvat joka asiaan enemmän tai vähemmän. Se sisälle syntynyt uuden suuren menetyksen pelko, tekee tämän. Rakkaudellinen ihminen pyrkii heidän kanssaan kärsivällisyyteen, jos ei muuten niin siksi, koska Jumala on sallinut senkin pahan näille ihmisille tapahtua.

Helppohan sen, joka ei suuria menetyksiä ole kokenut, on huudella, että lopeta stressaaminen ja puuttuminen. On myös helppoa jättää nämä ihmiset oman onnensa nojaan ja rakastaa vain heitä, jotka ovat aurinkoisia ja ihania.

Jos ihminen on ehkä vuosikymmeniä ollut jotain mieltä, niin luuletko, että sinun puuttumisesi auttaa siihen?

Yleensä ihmisten uskomuksiin ei kannata puuttua. 

Ap, olen jättäytynyt pois kaikkien sellaisten "uskovien" seurasta, joista en tunne Jeesuksen tuoksua.

Olen jättänyt heidät Herralle; Hän tietää ja tuntee jokaisen. En katso asiakseni tuputtaa saati väitellä erilaisista mielipiteistä. Moni myös elää ja toimii hyvin maallisesti, ikään kuin ovat erottaneet hengellisen ja maallisen elämänsä. Eihän se niin voi mennä.

Kolmanneksi ovat vielä valittajat, murehtivat surkuttelijat. Pois sellainen uskovista!

Herrassa Jeesuksessa olen kokonainen. Hän ei ole johdattanut minulle aviopuolisoakaan. Jeesus riittää.

Vierailija kirjoitti:

Herkkä aihe, ehkei siitä kannata erityisesti alkaa väitellä. "Makuasioista ei voi kiistellä", ja uskonnollisia kysymyksiä on mahdoton todistaa oikeaksi tai vääräksi.

Voi kertoa mielipiteensä, mutta sitten kun toinen on eri mieltä, tuskin kannattaa alkaa käännyttää. Ketään ei voi pakottaa uskomaan "oikein", mutta ehkä sanomasi voi silti jäädä mieleen.

- itsekin uskova

Niin ajattelinkin, ja jokaisella on kuitenkin oma hengellinenkin polkunsa. Yllätyin vain sellaisesta syyttelystä. En voi itsekään sanoa olevani oikeassa tai ohjeistaa muita.. mutta tuossa kyseisessä asiassa vaan tuli niin selvästi mieleen että koko homma on niin ymmärtämätön ja röyhkeä ettei Jumala varmana siihen vastaa tasan hänen pyytämällä tavalla ja tulipa vaan sanottua. En tiedä kannatiko. Ikävä juttu, avoimesti ei voi näköjään olla.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Herkkä aihe, ehkei siitä kannata erityisesti alkaa väitellä. "Makuasioista ei voi kiistellä", ja uskonnollisia kysymyksiä on mahdoton todistaa oikeaksi tai vääräksi.

Voi kertoa mielipiteensä, mutta sitten kun toinen on eri mieltä, tuskin kannattaa alkaa käännyttää. Ketään ei voi pakottaa uskomaan "oikein", mutta ehkä sanomasi voi silti jäädä mieleen.

- itsekin uskova

Niin ajattelinkin, ja jokaisella on kuitenkin oma hengellinenkin polkunsa. Yllätyin vain sellaisesta syyttelystä. En voi itsekään sanoa olevani oikeassa tai ohjeistaa muita.. mutta tuossa kyseisessä asiassa vaan tuli niin selvästi mieleen että koko homma on niin ymmärtämätön ja röyhkeä ettei Jumala varmana siihen vastaa tasan hänen pyytämällä tavalla ja tulipa vaan sanottua. En tiedä kannatiko. Ikävä juttu, avoimesti ei voi näköjään olla.

Ap

Ihan mielenkiinnosta, millainen tuo tilanne oli, jos et pelkää liikaa että tunnistetaan?

Vierailija kirjoitti:

Tietyt elämänkokemukset saattavat tehdä  ihmisestä katkeran, masentuneen ja pilkunviilaajan. Monesti esim. lapsena vanhempansa menettäneet pelkäävät uusia menetyksiä ja hallinnan irtoamista, että puuttuvat joka asiaan enemmän tai vähemmän. Se sisälle syntynyt uuden suuren menetyksen pelko, tekee tämän. Rakkaudellinen ihminen pyrkii heidän kanssaan kärsivällisyyteen, jos ei muuten niin siksi, koska Jumala on sallinut senkin pahan näille ihmisille tapahtua.

Helppohan sen, joka ei suuria menetyksiä ole kokenut, on huudella, että lopeta stressaaminen ja puuttuminen. On myös helppoa jättää nämä ihmiset oman onnensa nojaan ja rakastaa vain heitä, jotka ovat aurinkoisia ja ihania.

Jeesus riittää jokaiselle. Älkää etsikö turvaa ja lohtua toisista ihmisistä. Tulette vain pettymään. Ette koskaan voi löytää Todellista Rauhaa ja tyytyväisyyttä, kun uhriudutte ja turvaudutte ihmisiin. Kukaan ihminen ei ole teille mitään 'velkaa', älkää siis vaatiko heiltä mitään.

Heittäkää kaikki murheenne Herralle, Hän pitää teistä huolen

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Herkkä aihe, ehkei siitä kannata erityisesti alkaa väitellä. "Makuasioista ei voi kiistellä", ja uskonnollisia kysymyksiä on mahdoton todistaa oikeaksi tai vääräksi.

Voi kertoa mielipiteensä, mutta sitten kun toinen on eri mieltä, tuskin kannattaa alkaa käännyttää. Ketään ei voi pakottaa uskomaan "oikein", mutta ehkä sanomasi voi silti jäädä mieleen.

- itsekin uskova

Niin ajattelinkin, ja jokaisella on kuitenkin oma hengellinenkin polkunsa. Yllätyin vain sellaisesta syyttelystä. En voi itsekään sanoa olevani oikeassa tai ohjeistaa muita.. mutta tuossa kyseisessä asiassa vaan tuli niin selvästi mieleen että koko homma on niin ymmärtämätön ja röyhkeä ettei Jumala varmana siihen vastaa tasan hänen pyytämällä tavalla ja tulipa vaan sanottua. En tiedä kannatiko. Ikävä juttu, avoimesti ei voi näköjään olla.

Ap

Oletko lukenut psalmeja? Nehän ovat monessa kohdassa täynnä sellaisia asioita, joihin tietää, ettei Jumala vastaa: Vain itse on Jumalan kanssa samaa mieltä, pyyntö, että Jumala tuhoaisi minun viholliseni jne. Tärkeintä ei mielestäni rukouksessa ole se, että pyydetään oikeita asioita, vaan se, että olen rehellinen Jumalle ajattelussani: Jos olen vihainen, olen vihainen. Jos olen katkera, olen katkera. Jos haluan, että muut ajattelevat ja uskovat kuin minä, niin pyydän Jumalalta sitä. Rukous kun ei ylipäätänsä ole mikään taikasauva, joka tekee sen, että Jumala toimii kuten haluan.

"En voi sanoa mielipidettäni oikeasti todella vanhanaikaisesta ja ahdasmielisestä, ankeasta ajattelusta joka ei ole rakkautta nähnytkään. Silloin kun olen puuttunut, on loukkaannuttu ja joukolla verisesti ihmetelty miten minä kristitty saan kokea rauhaa vaikka olen näin ilkeä?"

Voisitko antaa joitain ihan konkreettisia esimerkkejä näistä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tietyt elämänkokemukset saattavat tehdä  ihmisestä katkeran, masentuneen ja pilkunviilaajan. Monesti esim. lapsena vanhempansa menettäneet pelkäävät uusia menetyksiä ja hallinnan irtoamista, että puuttuvat joka asiaan enemmän tai vähemmän. Se sisälle syntynyt uuden suuren menetyksen pelko, tekee tämän. Rakkaudellinen ihminen pyrkii heidän kanssaan kärsivällisyyteen, jos ei muuten niin siksi, koska Jumala on sallinut senkin pahan näille ihmisille tapahtua.

Helppohan sen, joka ei suuria menetyksiä ole kokenut, on huudella, että lopeta stressaaminen ja puuttuminen. On myös helppoa jättää nämä ihmiset oman onnensa nojaan ja rakastaa vain heitä, jotka ovat aurinkoisia ja ihania.

Jeesus riittää jokaiselle. Älkää etsikö turvaa ja lohtua toisista ihmisistä. Tulette vain pettymään. Ette koskaan voi löytää Todellista Rauhaa ja tyytyväisyyttä, kun uhriudutte ja turvaudutte ihmisiin. Kukaan ihminen ei ole teille mitään 'velkaa', älkää siis vaatiko heiltä mitään.

Heittäkää kaikki murheenne Herralle, Hän pitää teistä huolen

Ihan mielenkiinnosta, mutta miten tämä liittyi kirjoitettuun tekstiin? Uskovissa piireissä on monesti, ei aina se ongelma, että psykologisia asioita ja ilmiöitä hengellistetään. Jeesuskin etsi turvaa ja tukea lähimmistä apostoleista. Jeesus myös turvasi äitinsä tulevaisuuden osoittamalla Johanneksen vanhimman pojan tehtävään. Raamattu on täynnä neuvoja, kehotuksia ja ohjeita miten tulee kohdella leskiä, orpoja, vanhoja, nuoria, lapsia jne. Miksi ohjeita annettaisiin, jos jokaisen tulee etsiä rakkautta vain Jeesukselta? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Herkkä aihe, ehkei siitä kannata erityisesti alkaa väitellä. "Makuasioista ei voi kiistellä", ja uskonnollisia kysymyksiä on mahdoton todistaa oikeaksi tai vääräksi.

Voi kertoa mielipiteensä, mutta sitten kun toinen on eri mieltä, tuskin kannattaa alkaa käännyttää. Ketään ei voi pakottaa uskomaan "oikein", mutta ehkä sanomasi voi silti jäädä mieleen.

- itsekin uskova

Niin ajattelinkin, ja jokaisella on kuitenkin oma hengellinenkin polkunsa. Yllätyin vain sellaisesta syyttelystä. En voi itsekään sanoa olevani oikeassa tai ohjeistaa muita.. mutta tuossa kyseisessä asiassa vaan tuli niin selvästi mieleen että koko homma on niin ymmärtämätön ja röyhkeä ettei Jumala varmana siihen vastaa tasan hänen pyytämällä tavalla ja tulipa vaan sanottua. En tiedä kannatiko. Ikävä juttu, avoimesti ei voi näköjään olla.

Ap

Ihan mielenkiinnosta, millainen tuo tilanne oli, jos et pelkää liikaa että tunnistetaan?

Ympäripyöreästi, liittyi siihen miten nainen nähdään ja mitä odotuksia häneen kohdistuu.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Jos ihminen on ehkä vuosikymmeniä ollut jotain mieltä, niin luuletko, että sinun puuttumisesi auttaa siihen?

Yleensä ihmisten uskomuksiin ei kannata puuttua. 

Yleensä politiikasta ja uskonnosta on varsin hedelmätöntä ruveta kiistelemään ja ihmisten mielipiteet niistä muuttuvat hyvin hitaasti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tietyt elämänkokemukset saattavat tehdä  ihmisestä katkeran, masentuneen ja pilkunviilaajan. Monesti esim. lapsena vanhempansa menettäneet pelkäävät uusia menetyksiä ja hallinnan irtoamista, että puuttuvat joka asiaan enemmän tai vähemmän. Se sisälle syntynyt uuden suuren menetyksen pelko, tekee tämän. Rakkaudellinen ihminen pyrkii heidän kanssaan kärsivällisyyteen, jos ei muuten niin siksi, koska Jumala on sallinut senkin pahan näille ihmisille tapahtua.

Helppohan sen, joka ei suuria menetyksiä ole kokenut, on huudella, että lopeta stressaaminen ja puuttuminen. On myös helppoa jättää nämä ihmiset oman onnensa nojaan ja rakastaa vain heitä, jotka ovat aurinkoisia ja ihania.

Jeesus riittää jokaiselle. Älkää etsikö turvaa ja lohtua toisista ihmisistä. Tulette vain pettymään. Ette koskaan voi löytää Todellista Rauhaa ja tyytyväisyyttä, kun uhriudutte ja turvaudutte ihmisiin. Kukaan ihminen ei ole teille mitään 'velkaa', älkää siis vaatiko heiltä mitään.

Heittäkää kaikki murheenne Herralle, Hän pitää teistä huolen

Ihan mielenkiinnosta, mutta miten tämä liittyi kirjoitettuun tekstiin? Uskovissa piireissä on monesti, ei aina se ongelma, että psykologisia asioita ja ilmiöitä hengellistetään. Jeesuskin etsi turvaa ja tukea lähimmistä apostoleista. Jeesus myös turvasi äitinsä tulevaisuuden osoittamalla Johanneksen vanhimman pojan tehtävään. Raamattu on täynnä neuvoja, kehotuksia ja ohjeita miten tulee kohdella leskiä, orpoja, vanhoja, nuoria, lapsia jne. Miksi ohjeita annettaisiin, jos jokaisen tulee etsiä rakkautta vain Jeesukselta? 

Jeesus uskoi itsensä Jumalalle, vain Jumalalle. Hän ei hakenut eikä tarvinnut turvaa toisesta ihmisestä. Kun Jeesus rukoili Getsemanessa, Hån oli pettynyt, että toiset olivat nukahtaneet. Juuri tätä voimme ihmisiltä odottaakin. Uskova laittaa toivonsa ja turvansa aina Jumalaan, Jeesukseen.

Jeesus ohjasi Johanneksen huolehtimaan äidistään konkreettisten syiden takia. Samoin alkuseurakunnassa diakonia turvasi kaikille elämän käytännöllisen avun; ts. jokaiselle ruokaa ja vaatetus ym. perustoimeentulo. itsenstään selvää on, että pienet lapset, sairaat, liikuntakyvyttömät jne. tarvitsevat konkreettisesti toista ihmistä. Mutta henkisissä asioissa Jumala on se taho, jolta odotetaan avun tulevan. Kaikilla ei ole edes ystäviä, joiden kanssa jutella,tai jotka rukoilisivat puolestai.

Jeesus on jokaisen ulottuvlla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tietyt elämänkokemukset saattavat tehdä  ihmisestä katkeran, masentuneen ja pilkunviilaajan. Monesti esim. lapsena vanhempansa menettäneet pelkäävät uusia menetyksiä ja hallinnan irtoamista, että puuttuvat joka asiaan enemmän tai vähemmän. Se sisälle syntynyt uuden suuren menetyksen pelko, tekee tämän. Rakkaudellinen ihminen pyrkii heidän kanssaan kärsivällisyyteen, jos ei muuten niin siksi, koska Jumala on sallinut senkin pahan näille ihmisille tapahtua.

Helppohan sen, joka ei suuria menetyksiä ole kokenut, on huudella, että lopeta stressaaminen ja puuttuminen. On myös helppoa jättää nämä ihmiset oman onnensa nojaan ja rakastaa vain heitä, jotka ovat aurinkoisia ja ihania.

Jeesus riittää jokaiselle. Älkää etsikö turvaa ja lohtua toisista ihmisistä. Tulette vain pettymään. Ette koskaan voi löytää Todellista Rauhaa ja tyytyväisyyttä, kun uhriudutte ja turvaudutte ihmisiin. Kukaan ihminen ei ole teille mitään 'velkaa', älkää siis vaatiko heiltä mitään.

Heittäkää kaikki murheenne Herralle, Hän pitää teistä huolen

Ihan mielenkiinnosta, mutta miten tämä liittyi kirjoitettuun tekstiin? Uskovissa piireissä on monesti, ei aina se ongelma, että psykologisia asioita ja ilmiöitä hengellistetään. Jeesuskin etsi turvaa ja tukea lähimmistä apostoleista. Jeesus myös turvasi äitinsä tulevaisuuden osoittamalla Johanneksen vanhimman pojan tehtävään. Raamattu on täynnä neuvoja, kehotuksia ja ohjeita miten tulee kohdella leskiä, orpoja, vanhoja, nuoria, lapsia jne. Miksi ohjeita annettaisiin, jos jokaisen tulee etsiä rakkautta vain Jeesukselta? 

"Jeesuskin etsi turvaa ja tukea lähimmistä apostoleista."

Missä Raamatun kohdissa tämä tulee ilmi? Eikös Raamattu kehota turvaamaan yksin Jumalaan, ei ihmisiin.

Ei uskonasioista kannata keskustella. Moni on tosissaan sellaisten asioiden kanssa jotka itselleni ovat aivan humpuukia, ja toinen taas suhtautuu tuomitsevasti siihen mistä minä olen vakuuttunut ja joka on ollut minulle tärkeää. Jokainen katsoo tätä maailmaa omien olettamustensa ja silmälasiensa läpi ja usein myös hakee vain sellaista tietoa joka tukee omia uskomuksia. Lopullista totuutta ei saada selville eikä todisteita ole, niin ei edes ole mielekästä alkaa väittelemään.

Itse tulen toimeen toisten uskovien kanssa pitämällä heidät käsivarren mitan päässä. Todella harvan uskovaisen uskaltaa päästää lähelleen, jos ei halua tulla syyllistetyksi, manipuloiduksi, hyväksikäytetyksi tai muuten henkisen ja hengellisen väkivallan kohteeksi.

 En ole itsekään mikään pulmunen, mutta niinhän sanotaan että kun valo lisääntyy, likakin näkyy paremmin.