Pitäisikö erota vai yrittää korjata suhde?

Ollaan oltu 8 vuotta yhdessä, joista 3 vuotta naimisissa. Yksi yhteinen lapsikin on. Mies on muuttunut lapsen saannin myötä täysin. Naimisiin mennessä ja odotusaikana oli varma, että haluaa viettää lapsensa ja perheensä kanssa aikaa, niin kuin oli minun kanssani siihen asti viettänyt. Toki omia menoja oli molemmilla, mutta yhteistä aikaa oli myös. Kun lapsi syntyi, mies ei ollut kotona apunani edes isyyslomaansa. Jatkoi kulkemistaan niin kuin ennenkin, erona se, ettei enää aina ilmoittanut menevänsä esimerkiksi töiden jälkeen kylään, vaan jouduin soittelemaan perään, kun huolestuin. Ei ole koskaan edes pahoillaan ettei ilmoita.

Noh, jos tuo nyt ei vielä olekaan mitään, niin se, että mies on nyt muuttunut enemmänkin "poikamiestyypiksi", eli kulkee vapaa-ajallaan milloin missäkin, minulle juuri ilmoittelematta. Yötä myöten saattaa olla kaverillaan pelailemassa, tai harrastusautoaan laittamassa. Minä hoidan kotona kaiken kaupassakäynneistä siivoukseen, lapsenhoitoon ja jopa tämän mieslapsen jälkien siivoamiseen. Ennen sentään siivosi pääsääntöisesti jälkensä, nyt taas tänään poimin mm. sängyn alta likaisia vaatteita. Ja kyllä, olen kokeillut olla pesemättä hänelle vaatteita jotka ei pyykkikorista löydy, mutta mies sitten tuhlaa vaikka viimeiset rahamme uusien ostoon tai kulkee likaisissa. Eikä mies tee mitään kotitöitä, ei edes vaatimalla (pyydetty on monesti, aneltu ja rukoiltukin, ei ainakaan oma-aloitteisesti tee enää nykyään mitään). Lastamme ei hoida kuin hyvin harvoin, jos olen omaa aikaa halunnut niin mummoilta olen saanut "ruinata" lapsenhoitoapua (mielellään kyllä hoitavat, ei siinä..) On sitä mieltä, että hän saa kulkea miten haluaa, ja mummot ovat sitä varten, että minä saan vapaata.. Ei ollut sama ääni kellossa vielä kun lapsi oli n kuukauden ikäinen (nyt 1,5-vuotias). Kaupassakin siis saan käydä lapsen kanssa kaksin, viikon ostokset kerralla tekemässä kun en itsekään viihdy kaupoissa.

Ja jos ei tuossakaan vielä mitään, niin nyt on tullut uusi trendi viimeisen parin vuoden aikana, jota olen yrittänyt laannuttaa, eli tuhlaus. On älyttömän kallis projektiauto, johon mies sai uppoamaan remonttilainarahatkin (toistakymmentätuhatta). Pitää saada vuokrata tiloja tuolle projektilleen, vaikka minä olen ansiosidonnaisella ja meillä on asuntovelkaakin kiitettävästi. Toki, pitäähän jokaisella olla harrastus, mutta mies vetää ne överiksi. Kuluneen vuoden aikana on ottanut osamaksulla autoonsa osia, kuluttanut lainarahoja eikä vieläkään riitä. Pitäisi saada kelkkaa, neljäs auto, traktori ja mitä vielä... Oli jopa hakenut lainaa minulta kysymättä, tuli lainapaperit postissa. En puhunut mitään, vaan revin paperit ja heitin roskiin, en halua kuseen mieheni impulsiivisuuden takia..

Parasta on, että mies ei näe mitään ongelmaa missään käyttäytymisessään, vaikka tuhlaa jopa lapsemme tililtä rahoja saadakseen harrastusautoonsa milloin mitäkin osaa. Eikä hänen mielestään kuulu enää tehdä kotona mitään, olenhan minä lapsen kanssa täällä päivät pitkät, ja olen virallisesti kotiäiti. Jos sanon haluavani omaa aikaa esim kauppareissun verran, hän sanoo surutta että soita mummo vahtimaan vaikka olisi itse kotona.. Lapsemme ei ole edes kovin vaativa, ja mies osaisi häntä hoitaa ja hänen kanssaan olla jos haluaisi. 

Raha-asiasta vielä, en uskalla itseeni sijoittaa juuri lainkaan rahaa, kun mies tuhlaa niin paljon (satoja euroja kuussa) ja yritän ostaa lapsellemme kaiken tarvittavan (siitä en neuvottele edes miehen kanssa, jos lapsi tarvii vaatetta niin ostan ihan kyselemättä, mies ei lapselle kuitenkaan osta). Yhteiset rahat siis on, ja kerran kun mulla paloi pinna juurikin tällaisen muutaman sadan euron oston takia (ei jäänyt ruokarahaa juuri mitään, 50 euroa 1,5 viikolle, josta piti vaipatkin ostaa) ehdotin että otetaan jälleen omat rahat käyttöön, niin mies tokaisi takaisin että sama ottaa sitten omat osoitteetkin.

Olenko nyt itse tässä jotenkin tiukkapipo tms, vai onko tuossa miehen käytöksessä oikeasti jotain häikkää? Ja yritänkö vielä korjata jommankumman asennetta vai pitäisikö jo luovuttaa?