Lue keskustelun säännöt.
Huoli pikku-siskosta
22.07.2006 |
Hän asuu vielä kotona,11 v. Muistan kun vuosi ja kaksikin takaperin ihana siskoni puhui usein,viikottain siitä että hänen pitäisi tappaa itsensä.Silloin olin kovasti huolissani,mutta sitten tilanne rauhottui ja pikkusisko vaikutti taas onnelliselta ja iloiselta itseltään. Mutta nyt hän on kertonut äidille että häntä pelottaa kun hänelle tulee aina välillä tunne että hänen pitäisi tappaa koko perheensä ja toi kuullostaa ihan helvetin pelottavalta 11 vuotiaan suusta. Sanoin äidille että voisi olla hyvä jos hän pääsisi juttelemaan esim. lasten psykologin kanssa,mutta tiedän myös sen että siskoni isä ei siihen tule suostumaan. En tiedä mitä voisin tehdä asian hyväksi.
Kommentit (14)
ja myös mietin vaihtoehtoa jos alkaisin kuljettamaan siskoa jossain terapiassa " salaa" hänen isältään. tulee paljon pelottavia asioita mieleen,esim. onko kotona asiat kunnossa. Käyn siellä usein ja asutaan lähekkäin,mutta ei kai sitä koskaan voi tietää. Pää sekoaa vielä tän asian kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mä oisin ihan sekaisin jos ois omalla kohdalla tuollainen tilanne.
tyttö pitää saada kyllä jonnekin juttelemaan, ei voi todellakaan olla kaikki hyvin, ei mitenkään.
Tätä vastausta varmaan jo osasit odottaakkin..
siihen olen törmänny itse lapsena,mutta aivan eri olosuhteissa. Jotenkin vaan en haluaisi sitäkään uskoa,niin kuin ei varmaan kukaan. Mietin myös että miten erilaiset mielen sairaudet lapsissa ilmenevät...? Pää sekoaa. Kaikki mt-toimistot ovat täällä päin suljettuna heinäkuun,taidan viikolla silti soitella muutaman puhelun jollekin alan ammattilaiselle ja kysyä mielipidettä.
Miksi siinä on sellainen stigma, etenkin kun lapsista kyse? En tarkoita sinua ap, vaan vanhempiasi, ja muutenkin ihmisiä jotka viivyttelevät avun hakemista, koska jotenkin psykologin puheille hakeminen on hävettävää.
Kaverini lapsi puhui kans tuollaisia, halusi tappaa itsensä, sai raivokohtauksia, ja kirkui että halusi kuolla, oli silloin jotain 7-vuotias. Ei ollut mistään insestistä tai muusta kyse, en muista nimeä, mutta lapsella oli joku adhd/dysfasian tapainen juttu. Nyt terapian ansiosta ovat asiat paljon paremmin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sillä voi olla vaikka mitä traumoja takanaan, mistä te kukaan ette tiedä. Ajoissa apua hankkimaan lapselle, ennenkuin on liian myöhäistä! Ja niitä olen nähnyt valitettavan paljon. Voi kuulua ikään ja itsensä hakemiseen tietyt oudot ajatukset ja pakko sellaiset, mutta tuo on aika vakavan kuuloista jos on aikaisemminkin puhunut itsensä vahingoittamiseen liittyviä juttuja.
Sekin, että siskosi puhuu niistä ääneen on AVUNHUUTO! Ja se että häntä mietityttää ne asiat. Menkää vaikka salaa. En ole varma tarviiko tälläisessä tapauksessa puhua isälle, vaitiolovelvollisuus on lääkäreillä, tosin siskosi on alle 12. v että en ole varma miten menetellään.
Monesti seksuaalista hyväksikäyttöä kokeneilla on itsensä vahingoittamisen tarve. Mitään skitsofreniaDiagnoosia ei kuitenkaan tuonikäisille ikinä aseteta koska oma persoonallisuuden kehitys vielä kesken.
Mutta ehdoton vinkkini on että hae siskollesi apua. Kerro hänelle, että toivoa on ja parempia ajatuksia mahdollista saada. Olisi hyvä keskustella auttajan kanssa mistä on kysymys. Suosittelen.
Nuorille on monesti nuorisoasema. Kouluterveydenhoitaja, parempi vaihtoehto on koulupsykologi. Jne. Jopa kirkolta voi saada apua, mutta ei välttämättä niin asioihin perehtynyttä. Kannattaa etsiä. Ja sitten on ne matalan kynnyksen paikat. Kuten tampereella kriisikeskus osviitta. Mielenterveystoimisto sanana voi kuulostaa 11 vuotiaan korvissa kamalalta. Mutta varmasti nyt olisi hyvä hetki puuttua asiaan jos siskosi todella juttelee niistä äidilleen ym. Onko niistä im ajatuksista kuinka kauan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
jo se että saan jakaa ajatuksia muiden kanssa helpottaa omaa oloani. Ja selventää ajatuksia,sen suhteen miten toimin. Eli ajattelin huomenna keskustella äitini kanssa pitkän ja vakavan keskustelun ja maanantaina soitella jonnekin lasten psyk. paikkaan. Tiedän että minun se on tehtävä,äidilläni ei ole niin paljoa tahtoa että sen tekisi.
Hänen kohdallaan ainoastaan perheterapia tulee kyseeseen, aikuiset ovat vastuussa hänen hyvinvoinnistaan. Siskosi nyt äkkiä soittamaan perheneuvolaan!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
äidilläni on hieman erilainen elämän katsomus kuin minulla,ja jonkunlainen taipumus kieltää pahoja asioita mielessään. Äitini on entinen alkoholisti,mutta raitistunut jo vuosia ennen siskojen syntymää. (pientä taustaselvitystä) Mutta varsinaista perheterapiaa missä olisi molemmat vanhemmat niin se ei tule onnistumaan ikinä.
On olemassa myös suljettuja ryhmäterapioita. Ja keskustelu ei välttämättä ole vielä terapiaa sinänsä. Jos kotona asiat huonosti... oli tai ei, mutta jos isä ei ensinkään hyväksyisi lapsen terapiaa/keskustelua psykologin tai muun kanssa, ni mitä hyötyä on että hän tulee perheterapiaan. Aina se ei auta. Ja se täytyy hyvin tarkkaan arvioida. 11 vanha, murrosiän kynnyksellä osaa kertoa huolistaa, asioista jotka hävettää paremmin ammattiauttajalle kuin vanhemmilleen, koska pelkää loukkaavansa, huolestuttavansa, suututtavansa vanhemmat.
Ja kyse nyt alkuun varmasti on arviosta. jossa ei vanhempia tarvita. Sitten mietitään jatkosta.
Etenkin jos olisi insestistä tai muun tyyppisestä seksuaalisesta hyväksikäytöstä kyse, tuskin 11. v haluaisi heti alkuun vanhemmat paikalle.. ei. Sitä voisi sitten myöhemmin miettiä, onko hyötyä jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
itse otatte yhteyttä hoitavaan tahoon.
siis erittäin vanhankansan miehiä,jäykkä ja elää omien vanhojen uskomusten mukaan,ikää kuitenkin n.50v. kuten äidilläkin eli ovat elämässään omaksuneet paljon omia asenteita joita on vaikea muuttaa enää.
Auttaisikohan, jos ottaisit yhteyttä siskosi kouluterveydenhoitajaan ja kertoisit huolesi...