En meinaa kestää tätä miten pelit ovat maailman tärkein asia lapsille..

[quote author="Vierailija" time="30.12.2013 klo 12:26"][quote author="Vierailija" time="30.12.2013 klo 12:18"]

Pelaamalla oppii pelamaan ja käyttämään englantia. Pelaamalla ei opi koodaamaan eikö mitään muutakaan IT-taitoa. Joskus 90-luvulla teinipojat oppivat ehkä rakentamaan oman peliPC:n osista, mutta nykyään pelataan enemmän konsoleilla.

Lapset pois koneelta tai sitten sillä pitäisi välillä tehdä muutakin kuin pelata.

mies, 33v, akateeminen koodaaja

[/quote]

Se pelienglantikin on usein aika yksipuolista...

 skyrim opettaa hyvin enkkua

T. enkunope (joka omistaa PS3n ja Nintendo DSn ja pelailee itsekin, muttei joka viikko)

[/quote]

Ihmisten kyvyt ovat erilaisia. Jos synnynnäisesti vähälahjainen pelaa hirveästi pelejä, hän ei kehity älyköksi! Toisaalta synnynnäisesti lahjakas saa peleistäkin enemmän irti eivätkä ne muodostu ongelmaksi. Nykyään kaikki pelaa, joten ihan varmasti joukosta löytyy myös ne heikompilahjaiset, jotka muuten olisivat pihalla syljeskelemässä ja tupakoimassa.

Nykykakaroista tulee hienoja puolisoita tulevaisuudessa: ovat sosiaalisia vain verkkopeleissään. Toinen puoliso saa katsella tämän kuulokkeisiin sonnustautuneen mökeltämistä tuntikausia päivässä, joka päivä. Mitään muuta ei päässä pyöri kuin strategiat, hahmot jne. Kahvitkin juodaan pelin ääressä. Mulla on 34-vuotias "mies", joka kyllä käy ulkoiluttamassa koirat ja sentään syö pöydän ääressä, mutta lapsia ei tuollaisen kanssa voi edes kuvitella tekevänsä. Mikä malli!

Näin se on. En jaksa taistella pelaamista vastaan. Toinen lapsista ui kilpaa niin kunto sentään pysyy hyvänä ja istuu ryhdikkäästi. Yritän puhua kauniisti että elämä menee ohi, jos vain pelaa. En jaksa enää riidellä pelaamisesta.

[quote author="Vierailija" time="30.12.2013 klo 12:23"]

Mieti niitä lapsia, jotka ovat pelanneet jostain 1-2-vuotiaasta lähtien? Joiden aivot ovat ihan pienestä altistuneet pelaamiselle?

[/quote]

Totuus on, että monet lapset pelaavat. Ne jotka kestävät hyvin pelit eivätkä siitä saa mitään haittoja, omaavat moderniin maailmaan paremmat geenit kuin ne, joista tulee pelaamisen vuoksi ongelmatapauksia. Ne, jotka osaavat hyödyntää modernin tekniikan hallitsemisen taitonsa työelämässä tulevat pärjäämään parhaiten. Yksinkertaista, ja totta myös nykyisten lapsien kohdalla.

Meillä pelaamista rajoitetaan ajoittain, koko päivää poika ei saa pelata. Mutta onko tuo niin kamalaa, että 5-vuotias rakentaa Minecraftilla taloja ja kalustaa niitä kirjahyllyillä ja televisioilla, laittaa soihtuja pihalle iltavalaistukseksi riviin ja istuttaa pihamaalle kukkia. Minusta 3-ulotteinen rakentelu on oikein hyödyllinen taito, olisin itsekin sitä tehnyt lapsena jos olisi ollut vastaavia pelejä saatavilla. Angry Birdsiä kummempaa räiskintäpeliä meillä ei ole ollut eikä ole tulossa. Super Mario ja Cube näyttävät riittävän ihan hyvin.

M-39

Ehkä meillä onkin asiat ihan hyvin, pelienkin suhteen...

Sellainen fiilis tuli kun luin kommenttejanne, aikamoista tekstiä useilla..

Meillä siis muksut pelaa tiettyinä päivinä viikossa niin että pelipäiviä on arkisin 2 joskus 3 ja sitten lisäksi vkonloppuisin la-su. Arkisin max1,5h/pelipäivä ja vkonloppuisin hieman enemmän eli 2-3h/pvä. Nyt joululomalla pelanneet enemmän.

Mitä kouluun tulee niin se kyllä sujuu eikä pelaaminen ole siihen vaikuttanut, ainakaan negatiivisesti, 13v pojan ka oli nyt 9,5:) ja mm äidinkieli sekä englanti ja matematiikka olivat 10.

Eli ehkäpä minulla ei sitten olekaan syytä "huoleen", tuo vain tuntuu tuo pelaaminen (Minecraft, World of war planes) olevan niin hirvittävän tärkeä ja oleellinen asia heidän elämässään, että siitä saa jankata päivittäin ja se on ruvennut väsyttämään pahasti.

Ap

Tuotahan se vanhemmuus on.

[quote author="Vierailija" time="30.12.2013 klo 12:23"]

Mieti niitä lapsia, jotka ovat pelanneet jostain 1-2-vuotiaasta lähtien? Joiden aivot ovat ihan pienestä altistuneet pelaamiselle?

[/quote]

Totuus on, että monet lapset pelaavat. Ne jotka kestävät hyvin pelit eivätkä siitä saa mitään haittoja, omaavat moderniin maailmaan paremmat geenit kuin ne, joista tulee pelaamisen vuoksi ongelmatapauksia. Ne, jotka osaavat hyödyntää modernin tekniikan hallitsemisen taitonsa työelämässä tulevat pärjäämään parhaiten. Yksinkertaista, ja totta myös nykyisten lapsien kohdalla.

Meillä pelaamista rajoitetaan ajoittain, koko päivää poika ei saa pelata. Mutta onko tuo niin kamalaa, että 5-vuotias rakentaa Minecraftilla taloja ja kalustaa niitä kirjahyllyillä ja televisioilla, laittaa soihtuja pihalle iltavalaistukseksi riviin ja istuttaa pihamaalle kukkia. Minusta 3-ulotteinen rakentelu on oikein hyödyllinen taito, olisin itsekin sitä tehnyt lapsena jos olisi ollut vastaavia pelejä saatavilla. Angry Birdsiä kummempaa räiskintäpeliä meillä ei ole ollut eikä ole tulossa. Super Mario ja Cube näyttävät riittävän ihan hyvin.

M-39

[quote author="Vierailija" time="30.12.2013 klo 15:31"]

[quote author="Vierailija" time="30.12.2013 klo 12:23"]

Mieti niitä lapsia, jotka ovat pelanneet jostain 1-2-vuotiaasta lähtien? Joiden aivot ovat ihan pienestä altistuneet pelaamiselle?

[/quote]

Totuus on, että monet lapset pelaavat. Ne jotka kestävät hyvin pelit eivätkä siitä saa mitään haittoja, omaavat moderniin maailmaan paremmat geenit kuin ne, joista tulee pelaamisen vuoksi ongelmatapauksia. Ne, jotka osaavat hyödyntää modernin tekniikan hallitsemisen taitonsa työelämässä tulevat pärjäämään parhaiten. Yksinkertaista, ja totta myös nykyisten lapsien kohdalla.

Meillä pelaamista rajoitetaan ajoittain, koko päivää poika ei saa pelata. Mutta onko tuo niin kamalaa, että 5-vuotias rakentaa Minecraftilla taloja ja kalustaa niitä kirjahyllyillä ja televisioilla, laittaa soihtuja pihalle iltavalaistukseksi riviin ja istuttaa pihamaalle kukkia. Minusta 3-ulotteinen rakentelu on oikein hyödyllinen taito, olisin itsekin sitä tehnyt lapsena jos olisi ollut vastaavia pelejä saatavilla. Angry Birdsiä kummempaa räiskintäpeliä meillä ei ole ollut eikä ole tulossa. Super Mario ja Cube näyttävät riittävän ihan hyvin.

M-39

[/quote]

Niin. Teillä rajoitetaan pelaamista. Silloin se on vaan lapselle huviksi ja hyödyksi.

Mutta on perheitä, joissa pelaamista ei rajoiteta, koska vanhemmat ei jaksa kinata lapsen kanssa. Ja se ylenmääräinen pelaaminen vaikuttaa oppimistuloksiin, kaverisuhteisiin, fyysiseen ja henkiseen terveyteen. Vanhemmat näkee tämän, eikä vaan jaksa laittaa lapselle kampoihin.

Usein näillä lapsilla on taustalla jo jokin häiriö, kuten esim. asperger. Voivat olla hyvin voimakastahtoisia ja kiukkuisia. Vanhemmat vaan antaa periksi, koska on helpompaa, kun lapsi saa tehdä, mitä haluaa.

Olen läheltä seurannut tällaisen 8-vuotiaan toimia. Jos ei saa pelata, yrittää kiukuissaan vaikka puhkaista nukkuvan pikkusisaruksensa silmät - onneksi ehdin väliin. Heittää äitinsä käsilaukun rattaiden kahvasta keskelle ajotietä. Kumoaa äitinsä laukun sisällön kuralätäkköön, jne. Vaan kostoksi, kun piti lähteä leikkipuistoon tai uimaan ja olisi vaan halunnut pelata.

Fiksuja lapsia on se 5-10%. Oppivat lähes itsestään, eivät ehkä niin helpolla koukutu pelaamiseen, kiinnostuvat muistakin asioista.

Niiden loppujen toimia kannattaa sitten vähän seurata ja ohjailla. Vaikka välillä olisi aikamoista vääntöä.

Hienoa, jos teidän 3-vuotias on siinä 10% sisällä.

T. 5 (39v. ope, jonka vanhemmat ei vahtineet läksyjen tekoa, joka kakarana luki ja pelasi ja isompana istui netissä silmänsä väsyksiin ja jonka keskiarvo oli silti 9,4)

[quote author="Vierailija" time="30.12.2013 klo 12:18"]Pelaamalla oppii pelamaan ja käyttämään englantia. Pelaamalla ei opi koodaamaan eikö mitään muutakaan IT-taitoa. Joskus 90-luvulla teinipojat oppivat ehkä rakentamaan oman peliPC:n osista, mutta nykyään pelataan enemmän konsoleilla.

Lapset pois koneelta tai sitten sillä pitäisi välillä tehdä muutakin kuin pelata.

mies, 33v, akateeminen koodaaja

[/quote]

Ömmm... olen 16vee muija ja olen itse koonnut oman pelikoneeni... ja paljon olen oppinut just pelien kautta, vaikka pelaankin tunnin pari, max 3h/vk. (Viihdyn paremmin kirjojen parissa.)

[quote author="Vierailija" time="30.12.2013 klo 13:13"]

[quote author="Vierailija" time="30.12.2013 klo 12:32"]

Yli 21 tuntia viikossa pelaava on addikti. Sellainen tuntimäärä yhteen vapaa-ajan toimintoon kohdistettuna on jo addiktiota.

Addikti on myös ihminen, jonka ajatukset askartelevat koko ajan pelaamisessa, pelien ratkaisuissa, pelihahmoissa. Joka kokee ahdistusta ja kiukkua, kun pitäisi tehdä jotain muuta, kuin pelata. Joka kokee pelit suurimmaksi arvoksi elämässään. Jonka työ/opiskelu/ihmissuhteet kärsivät pelaamisesta.

T. 5

Olen enkun- ja alakoulun ope. Keskustelkaapa lasten kanssa. Kun kysyn luokalta, mitä he kaikkein mieluiten elämässä tekevät, 90% vastaa, että pelaa koneella. Jos lasten kanssa yrittää keskustella, ison osan ajatukset askartelee vain näissä peleissä. Selitetään vaan sitä, miten pelissä eilen tapahtui sitä ja tätä.

Kun vien kummilapseni vaikka teatteriin, hän marisee autossa, että pelaisi mielummin kotona. Kun sanon, että muutakin pitää tehdä kuin pelata, hän toteaa, että mikään muu ei ole niin tärkeää. Hän saa koulussa arvosanoiksi 7-8, koska pelaaminen vie aikaa koulutehtäviltä. jne.

[/quote]

No joo, ei meillä keskimäärin pelata läheskään noin paljon. Meidän lapset ei ole kiinnostuneet verkkopeleistä, joita pelataan muiden kanssa, vaan yksinpeleistä lähinnä. Niiden kanssa on niin, että silloin kun kiinnostava uusi peli on pelattavana, voi 21 h tulla täyteen jopa kahdessa vuorokaudessa (ja ajatukset ihan varmasti askartelee lähinnä pelissä), mutta toisaalta sitten se peli on muutamassa päivässä-max viikossa pelattu läpi eikä sitä pelata enää. Seuraavaan kiinnostavaan peliin voi olla vaikka kuukausi tai useampikin, eikä siinä välillä juuri pelaaminen kiinnosta oikein ollenkaan. 

Teatteria meidänkin lapset pitää pitkästyttävänä, samoin televisiota. Ei huvita erityisemmin vain katsella jotain, olla passiivinen valmiiksi esitetyn viihteen vastaanottaja. Lukiessa sentään saa itse luoda mielikuvituksessaan visuaalisen maailman, ja peleissä taas osallistuu toimijana tapahtumiin.

[/quote]

OT

kerropa ihan nimeltä

-mihin teatteriin, milloin

ja

-mitä esitystä

olet vienyt lapsesi katsomaan?

Ihan mielenkiinnosta kuulisin kun noin yleistät.

Naurattaa nämä varoitukset, että jos lapsi ei tiedä ja osaa pelata niitä pelejä mitä esim. luokkakaverit, hän voi syrjäytyä sosiaalisesti. Esikoiseni on 10-v. poika, eikä minulla ole MITÄÄN sitä vastaan, että hän syrjäytyy sosiaalisesti näistä pojista, joiden elämä pyörii väkivaltapelien ympärillä. Onneksi koulussa riittää kavereita, jotka mieluummin potkivat palloa kuin puhuvat siitä, miten pelissä potkitaan mummoja...

Just luin jostain lehdestä perheen ongelmasta, että lapset (nuorin 7 v.) eivät haluaisi muuta kuin tuijottaa älypuhelimiaan ja siinä sitten laadittiin strategioita ym. hienoa siitä, miten suunnitellaan perheaikaa ja tehdään sopimuksia. Voi haloo: miksi sillä pienimmälläkin lapsella edes on älypuhelin? En ole mikään aivotutkija tai kehityspsykologi, mutta ihan lonkalta heitän, että ei sen ikäisellä ajattelukyky ole sellainen, että osaisi omatoimisesti vastustaa niitä kaikkia houkutuksia, mitä vaikka netti syöttää liukuhihnalta. Tyhmää tuputtaa lapselle jotain vempelettä, kun "sellainen täytyy olla" ja samaan syssyyn sanoa, että "sitä ei saa sitten käyttää silloin kun huvittaa". Ehkä voisi pitäytyä sellaisissa tekemisissä, mitä ei tarvitse tiukasti rajoittaa ja mitkä ei koukuta samalla tavalla.

Tietotekniset taidot ovat toki tärkeitä, mutta ei ne kaikki pelit niitä kehitä mitenkään erityisesti. Joskus luin Jyväskylän yliopistossa tehdystä tutkimuksesta, jossa tutkittiin nuorten tietojenhakutaitoja. Yleisestihän ajatellaan, että nuoret ovat netissä niin taitavia, että osaavat hakea tietoa, suhtautua kriittisesti ym. hienoa, mutta tulos oli, että tiedonhaku oli todella kömpelöä. Eli eipä se netissä pörrääminen ajattelua kehittänytkään. "Yllättäen" oli aika pienesti uutisoitu tutkimus, sillä eihän tulos sovellu suomalaiseen mantraan, jossa tietotekniikka pelastaa kaiken. Ryhmä- ja luokkakoot kasvavat, kirjat ovat vanhoja resuja koulussa ym., mutta onneksi meidän päiväkotilaisella ja koululaisella on älytaulut, nehän pelastaa kaiken.

[quote author="Vierailija" time="30.12.2013 klo 12:32"]

Kun vien kummilapseni vaikka teatteriin, hän marisee autossa, että pelaisi mielummin kotona. Kun sanon, että muutakin pitää tehdä kuin pelata, hän toteaa, että mikään muu ei ole niin tärkeää. Hän saa koulussa arvosanoiksi 7-8, koska pelaaminen vie aikaa koulutehtäviltä. jne.

[/quote]

Ei yhtään käyny mielessä, ettei se kummilapsi ole kiinnostunut yhtään teatterista, ja täten tekisi abaut mitä tahansa muuta kuin menisi sinne? Kuitenkin teatteriin on nuorisolla nykyään sen verta vähän innostusta, että harva sinne jaksaa mennä, ja kummilapsesi on selvästi yksi heistä. Ihan sama mitä siellä pyörii, jos kerta teatteri ei nappaa. En minäkään tykkää teatterista, ja käyttäisin sen ajan paljon mielummin johonkin mukavaan.

Lisäksi muutenkin tämä keskustelu on nyt aika kukkahattutätimäistä. Kaikki addiktiot on pahasta, ja kaikkilla niistä saa ihmisen syrjäytymään. Urheiluhullu kiinnostuu vain urheilusta, lukija lukemisesta jne. miksi siis nostaa näistä esiin vain pelaamisen? Ehkäpä siksi että pelaaminen on aikamme kauhistus. Aiemmin samassa sopessa on olleet teatteri, kirjat, musiikki jne. nyt on pelaamisen aika olla se paha juttu joka tuhoaa nuorison.

Ihan ot, mutta oletteko muut huomanneet, kuinka pihat on nykyään autioina koska lapset istuu sisällä pelaamassa? Jos omassa perheessä ei saa pelata sinä päivänä, kokoonnutaan jonkun muun sohvalle pelaamaan...

Ja naapuri kiittää!

Meilläkin lapset pelaa paljon, mutta minä en pidä sitä minään ongelmana. Minä ja mieheni ollaan myös tietokonepeliharrastajia ja saatetaan itsekin istua koneella pelaamassa tuntikausia, joten hulluahan se olisi lapsilta sama hupi kieltää! Minä olen myös ollut lapsesta asti pelaajanörtti, ja it:stä on tullut minulle ihan ammatti, ja toivon että lapsillekin tulisi :)  Meillä siis tuetaan täysillä 12- ja 14-vuotiaiden nörtinalkujen tietokoneharrastusta :)

Tietokonepelit vaikuttavat aivoihin kuin huume, lisäävät dopamiinin tuotantoa. Mitä enemmän ja mitä nuorempana pelaa, on seurauksena se, että aivot kehittyvät ja erikoistuvat tietokonepelaamisaivoiksi. Se, että lapsia on vaikea vierottaa peleistä on oire riippuvuudesta. Olen seurannut, miten tuttavan  paljon pelaavat lapset saa raivokohtauksia, kun pelaaminen kielletään.

Mikään ei enää maistu miltään, paitsi pelaaminen. Muulla ei ole merkitystä. Jos pelaa 21 tuntia viikossa tai enemmän, on jo riskipelaaja.

Ihmettelen, kun noiden pelien pelaamista perustellaan aina sillä, että lapset oppii käyttämään tietokonetta ja niistä tulee sitten hyväpalkkaisia nörttejä. Peleissä hakataan kuitenkin sitä ohjainta aika rutiininomaisesti. Ja unohdetaan, että tietokonetta työkseen käyttävät aika harvoin töissä mitään pelaa, vaan he ohjelmoi, käsittelee valokuvia, yms. Miksei lapsia sitten ohjata ohjelmoimaan, vaan vain pelaamaan?

Vanhempana sinun velvollisuutesi on vain laittaa rajat tuolle pelaamiselle. Elämässä pitää olla sen lisäksi tasapainoisesti työtä, leikkiä, seurustelua muiden ihmisten kanssa liikuntaa, ulkoilua. Lähdette siitä, että ensin tehdään läksyt. Sitten käydään tunti ulkona liikkumassa/päivä minimissään. Hoidetaan kotityöt. Seurustellaa ystävien ja perheenjäsenien kanssa. Luetaan puoli tuntia kirjaa. Ja jos aikaa tuon jälkeen jää, sitten voi vähän illalla pelatakin.

[quote author="Vierailija" time="30.12.2013 klo 11:54"]

Meilläkin lapset pelaa paljon, mutta minä en pidä sitä minään ongelmana. Minä ja mieheni ollaan myös tietokonepeliharrastajia ja saatetaan itsekin istua koneella pelaamassa tuntikausia, joten hulluahan se olisi lapsilta sama hupi kieltää! Minä olen myös ollut lapsesta asti pelaajanörtti, ja it:stä on tullut minulle ihan ammatti, ja toivon että lapsillekin tulisi :)  Meillä siis tuetaan täysillä 12- ja 14-vuotiaiden nörtinalkujen tietokoneharrastusta :)

[/quote]

Niin. Addiktoituneet vanhemmat ei näe mitään pahaa siinä, että lapsetkin addiktoituvat.

[quote author="Vierailija" time="30.12.2013 klo 12:09"]

[quote author="Vierailija" time="30.12.2013 klo 11:54"]

Meilläkin lapset pelaa paljon, mutta minä en pidä sitä minään ongelmana. Minä ja mieheni ollaan myös tietokonepeliharrastajia ja saatetaan itsekin istua koneella pelaamassa tuntikausia, joten hulluahan se olisi lapsilta sama hupi kieltää! Minä olen myös ollut lapsesta asti pelaajanörtti, ja it:stä on tullut minulle ihan ammatti, ja toivon että lapsillekin tulisi :)  Meillä siis tuetaan täysillä 12- ja 14-vuotiaiden nörtinalkujen tietokoneharrastusta :)

[/quote]

Niin. Addiktoituneet vanhemmat ei näe mitään pahaa siinä, että lapsetkin addiktoituvat.

[/quote]

Mitäs pahaa tässä addiktiossa sitten on? Olen itse ollut 39-vuotisesta elämästäni ainakin 30 vuotta tämän lajin "addikti", eikä siitä ole koskaan ollut minulle mitään haittaa. Pelaamiseni ei ole niin pakonomaista ettenkö saisi kaikkea välttämätöntä muutakin hoidettua. Minusta se on rinnastettavissa lähinnä siihen että joku vaikka lukee kirjoja paljon. Jostain syystä kirjojen lukemista ei pidetä pahana (iik, kauhea kirja-addiktio!) , mutta pelaamista jotkut pitävät.

The researchers found more patterns of  "abnormal white matter" on brain scans of Internet addicts, compared with scans of non-addicts. White matter areas in the brain contain nerve fibers that transmit signals to other parts of the brain.

These changes showed evidence of disrupting pathways related to emotions, decision-making, and self control.

The researchers said earlier studies have found similar white matter changes in the brain scans of people addicted to alcohol, cocaine, heroin, marijuana, meth, and ketamine (also known as "Special K").

"The results also suggest that IAD may share psychological and neural mechanisms with other types of substance addiction and impulse control disorders," the researchers wrote in the study.

Professor Gunter Schumann, chair in biological psychiatry at the Institute of Psychiatry at King's College, London, told BBC News that he's come across similar findings in brain scans of video game addicts.

"For the first time two studies show changes in the neuronal connections between brain areas as well as changes in brain function in people who are frequently using the Internet or video games," he said.