Kuinka tärkeänä koet sen, että saat antaa kumppanillesi hänen esikoisensa?

Meidän uusperheeseen odotetaan ensimmäistä yhteistä lasta. Itselleni tämä syntyvä on jo viides, miehelle ensimmäinen. Samalla tavalla tunnen tämän raskauden ja tämän lapsen ainutlaatuiseksi kuin kaikki muutkin lapseni. Mutta kuitenkin olen iloinen siitä, että saan "antaa" miehelle sen esikoisen. Esikoistakin tärkeämpää on kuitenkin se, että saa "antaa" sen kuopuksen... Tämä siis jos käännetään asia toisin päin, eli minuun. Syntyvä lapsi ei mitenkään vähennä vanhempien lapsieni arvoa tai rakkauttani heihin, kaikki he ovat ja tulevat olemaan yhtä tärkeitä ja rakkaita. Mutta hän on se, joka tietyllä tavalla sitoo minut ja mieheni yhteen. Siitä ajatus, että on ihanaa että hän saa "antaa" minulle tämän kuopukseni, jota en uskonut koskaan enää edes saavani.

Jaan myös joidenkin vastaajien ajatuksen siitä, että tietyllä tavalla voi olla helpompaa jos miehellä on jo ennestään lapsia. Ainakin tietää, millainen hän on isän roolissa ja että hän tietää mitä on luvassa. Tässä tilanteessa ollessa joskus jännittää, että millainen isä tuosta miehestä kasvaa ja mitä hän joutuu käymään siinä prosessissa läpi. Mietin myös sitä, että osaanko itse antaa tilaa hänen isäksi kasvulleen niin, etten mene väliin päsmäröimään "kun mä osaan tän paljon paremmin ja multa toi käy paljon nopeammin". Itselleni kun vauva-arki on kuitenkin tullut jo moneen kertaan tutuksi. Toisaalta uskon, että jo se että tiedostan tuon riskin, auttaa ehkäisemään sen toteutumista.

Antaa lapsi miehelle? Eläkää jo nykyaikaa.

[quote author="Vierailija" time="30.12.2013 klo 12:42"]

Mikä tuossa sanassa "antaa" miehelle lapsi häiritsee? Miten se vähentää äidin roolia, jos miehelle se lapsi "annetaan"? Itse koen, että lapsen hankinta on enemmän äidin kuin isän haluista kiinni. Siis nainen voi hankkia lapsen miehen sitä haluamatta, mutta toisinpäin vaikeampi. Itse toistaiseksi olen lapsettomuuden kannalta, ja mies on asian suhteen ihan fine. Jos kuitenkin haluan lapsen niin, kyllä koen antavani sen lapsen ja vanhemmuuden silloin sille isälle myös. Vaikka muuten olenkin melkoinen feministi, niin mielestäni tässä ap:n aloituksessa tuo lapsen "antaminen" on suorastaan suloinen termi, ja osoittaa vanhempien yhteistä halua vanhemmuuteen eikä vähennä yhtään sitä että se lapsi on yhteinen päätös.

[/quote]

Ei se äidin roolia vähennäkään, vaan vähättelee mielestäni tasa-arvoisuutta, jos ajattelisin antavani lapsen miehelle. Ihan yhtä paljon häntä siihen tarvittiin lapsen alulle saamiseen kuin minuakin.

Mulle oli todella tärkeää, ettei miehelläni ole lapsia ennestään. Ihanaa odottaa yhteistä ensimmäistä lastamme kun kumpikaan ei ole kokenut asiaa ennen. Ja eksä  ei ole kuvioissa pyörimässä lapsineen. Saan omia miehen kokonaan itselleni ja lapsellemme :)

[quote author="Vierailija" time="30.12.2013 klo 11:25"]

Öö.. millä vuosisadalla ja -kymmenellä ap ja kaltaisensa elävät?

[/quote]Pitäisikö tällä vuosisadalla ja -kymmenellä kaikkien tehdä lapsia vähän kaikkien kanssa?
Olemmeko minä ja mieheni jotenkin huonompia ihmisiä, kun kaikki lapsemme ovat yhteisiä ja vieläpä avioliitossa tehtyjä? :(

Minua harmitti raskauaikana kieltämättä se, ettei lapsi ollut miehelle ensimmäinen. Olisi ollut ihana jakaa se positiivisen raskaustestin aiheuttama fiilis toisen "ekakertalaisen" kanssa, samoin ensimmäinen ultrakäynti, sikiön ensimmäiset potkut ja se ihmeellinen tunne, kun oma lapsi on siinä ensimmäistä kertaa sylissä... niitä hetkiä en unohda koskaan! Mies on kokenut nuo hetket kolme kertaa aiemmin, joten eihän se tietenkään hänelle ollut enää sillä lailla erityistä kuin minulle. Ja sen verran omistushaluinen olen, että haluaisin miehen jakamattoman rakkauden ja huomion vain minulle ja vauvallemme, joutumatta jakamaan miestä hänen kolmen lapsensa kanssa. Joskus harmittaa synkkinä hetkinä sekin, että sitten aikanaan kun aika miehestä jättää, hänen perintönsä tulee jakamaan oman lapseni lisäksi nuo kolme muuta... tottakai tämmöisiäkin miettii varmasti jokainen. 

Mutta tosiaan hyvä puoli miehen isäkokemuksessa on se mihin tässäkin ketjussa on viitattu, eli että mies tietää mitä odottaa ja osaa hoitaa vauvaa ja suhtautua siihen kokemuksen tuomalla varmuudella. Usein se tuo turvallisen olon itsellenikin. Hyvä puoli on myös lapsen kannalta se, että hänellä on vanhempia sisaruksia, joihin voi turvata elämässään ja joista on hänelle iloa ja konkreettista apuakin monissa asioissa.

Onhan se hienoa että isällä on jo valmiiksi "isäkokemusta" ja "harjoittelulapsia"

Mutta teille kaikille toisen perheen isän / toisen naisen miehen vieneille vinkiksi että kun kerran olette opettaneet sen miehen pettämään, jättämään ja aloittamaan alusta uuden kanssa, se tekee sen aina uudestaan :D ja se on kerta kerralta helpompaa :DD Kukas sitten nauraa?

Haluan että esikoiseni on miehellenikin esikoinen ja haluan myös että mieheni menee ensimmäistä kertaa naimisiin minun kanssani :) Ei olisi niin kivaa jos mies olisi jo kokenut nuo asiat jonkun muun kanssa. Mutta ei se täydellinen este olisi, jos itse mies olisi täydellinen ;)

37

Meidän uusperheemme on muodostunut leskeyden kautta. Kukaan ei ole pettänyt eikä jättänyt. Olettaisin, että aika monet eronneetkin ovat eronneet yhteisestä sopimuksesta ja sitten vasta löytäneet uusia puolisoita ja perustaneet uusperheitä. Viestisi on ilkeä ja typerä.

siis ihan oikeastiko kysyt tällaista ja vielä tosissasi?

En ole koskaan edes ajatellut, että tuo olisi joku tärkeä pointti - tärkeää on se yhteinen lapsi :)

Voi herran tähden tätä aloittajaa :D.

[quote author="Vierailija" time="30.12.2013 klo 19:08"]

Haluan että esikoiseni on miehellenikin esikoinen ja haluan myös että mieheni menee ensimmäistä kertaa naimisiin minun kanssani :) Ei olisi niin kivaa jos mies olisi jo kokenut nuo asiat jonkun muun kanssa. Mutta ei se täydellinen este olisi, jos itse mies olisi täydellinen ;)

[/quote]Millä vuosisadalla elät?

[quote author="Vierailija" time="30.12.2013 klo 19:08"]

Haluan että esikoiseni on miehellenikin esikoinen ja haluan myös että mieheni menee ensimmäistä kertaa naimisiin minun kanssani :) Ei olisi niin kivaa jos mies olisi jo kokenut nuo asiat jonkun muun kanssa. Mutta ei se täydellinen este olisi, jos itse mies olisi täydellinen ;)

[/quote]

:D :D

up

kyllä se on niin että ne lapset pitää tehdä yhden ihmisen kanssa. hyi vittu mitä huoria tämä maa on täynnä.. tekevät jokaisen vastaantulijan kanssa niitä penikoita :-D lapset siinä eniten kärsii..

45 vielä jatkaa; kyllä on tärkeää että olen tehnyt kaikki lapset rakkaan mieheni kanssa.

Minä en varmaan olisi ottanut miestä jolla olisi jo lapsi/lapsia.

No onhan se nyt tärkeää olla ensimmäinen vaimo. Muuten mieheni feodaaliherruus, maat ja tittelit menevät jonkun toisen naisen esikoiselle, ja omille lapsilleni jää vain rippeitä. Sitten ei auta muu kuin järjestää pojalle rikas perijätär vaimoksi tai sopiva arkkipiispanvirka.

Jaa-a. Esikoista odotetaan kauhunsekaisin tuntein. En tiedä onko väliä että miehellä ei ole lapsia. Me oltais yhdessä oli tai ei ja vaikka ei koskaan saataisi omiakaan. Meille tää parisuhde on jotenkin se tärkein asia..

Kyllä huomaa, että tämänkaltaiset ihmiset on just niitä vanhemmuuden suorittajia, joille pääasia ei ole se lapsi vaan se oma äitiys ja se että saa itse omanapaisesti jotain antaa/ottaa toiselta ihmiseltä Raskaus on projekti ja suoritus, äitiys on tärkeämpi asia kuin lapsi itsessään. MINÄ annan, MINÄ otan, kas ajatteletteko sitten samalla niinkin, että se lapsi on se joka antaa TEILLE jotain?