Miksi murhajutut ovat niin kiinnostavia?
Olen oikea murhasarjojen ja true crime -dokkareiden suurkuluttaja, tykkään myös lukea minfoa ja artikkeleita tai kirjoja aiheesta. Mieheni ihmettelee eikä tajua yhtään innostustani aiheeseen. En ole mitenkään väkivaltaa ihannoiva enkä itse murhanhimoinen, mutta en oikein osaa selittää tätä.
Kommentit (31)
"Voit itse lukea https://fi.wikipedia.org/wiki/Junko_Furutan_murha
Sellaista kamaa, etten halua kenenkään näkevän tahtomattaan."
Nyt ymmärrän. En minäkään pystynyt lukemaan kuin alun tuosta, sitten tuli stoppi. Rajansa kaikella. Mutta onhan se uskomatonta, kuinka syvään pahuuteenkin ihminen pahimmillaan kykenee... Niin uskomatonta.
Vierailija kirjoitti:
Kuka oli Viiltäjä-Jack?
Dna:n perusteella se oli Aaron Kosminski, mutta on on monia, jotka eivät halua uskoa siihenkään. Ei sitä edes haluta koskaan saada selville... Koska ratkaisemattomana mysteeri kiehtoo eniten ihmismieltä.
Uhrin huivista löytyi mitokondrio-dna, joka oli samanlainen kuin Aaron Kosminskilla. Harmi vain, että mitokondrio-dna ei ole yksilöllinen, vaan se peritään äidiltä. Eli jos joltakin rikospaikalta löytyisi mitokondrio-dna, joka olisi identtinen omani kanssa, niin se ei olisi välttämättä minun, vaan se voisi kuulua äidilleni, äidinäidilleni, jollekin sisaruksistani, enolleni, tädilleni, serkulleni, sisareni lapselle tai jollekin kaukaisemmalle sukulaiselle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Paitsi Junko Furutan tapaus on minullekin liikaa."
Kerro lisää!
(Huomaatko, että heti heräsi kiinnostus...?)
Voit itse lukea https://fi.wikipedia.org/wiki/Junko_Furutan_murha
Sellaista kamaa, etten halua kenenkään näkevän tahtomattaan.
Joo ei kannata lukea tuota linkkiä ellei ole "vanha konkari" murhajutuissa.
Suomessa tapauksen tiimoilla olisi oikeudessa mietitty, olikohan kyseinen väkivalta tahallista ja törkeää vai ei...
Vierailija kirjoitti:
"Voit itse lukea https://fi.wikipedia.org/wiki/Junko_Furutan_murha
Sellaista kamaa, etten halua kenenkään näkevän tahtomattaan."
Nyt ymmärrän. En minäkään pystynyt lukemaan kuin alun tuosta, sitten tuli stoppi. Rajansa kaikella. Mutta onhan se uskomatonta, kuinka syvään pahuuteenkin ihminen pahimmillaan kykenee... Niin uskomatonta.
Nuo tekijät on sitten pitkään olleet jo vapaalla jalalla... Vaikka en yleensä ole kovien rangaistusten kannalla, niin mielestäni nuo tyypit olisi pitänyt pitää jossain laitoksessa lukkojen takana lopun ikänsä. Luin koko artikkelin ja on vaikea käsittää, että jotkut ja vielä alaikäiset pystyvät tuollaiseen sairaaseen ja pitkäaikaiseen kiduttamiseen.
Ei tuollaista voi oikeastaan millään puolustella, enkä usko että mikään terapia esim. voi auttaa tuollaisissa tapauksissa. Millaistakohan "hoitoa" näille on tarjottu japanilaisessa vankilassa?
Minua kiinnostaa ihmismieli. Kuinka paha tai sairas ihminen voi olla. Mistäköhän se johtuu, sitä miettii mitä on taustalla. Joskus sattuu kamalia asioita päihtyneenä ja tavallaan vahingossakin. Tragediat kiinnostavat.
Tuo nuo myös jännitystä omaan turvalliseen elämään.
Tämä tuntuu itsestä uskomattomalta. Olen aikanaan työskennellyt vuosia alalla, jossa näitä tuli vastaan ja ei todellakaan ole tai ollut mitään kiinnostusta "genreen" ilman rahallista korvausta. Ruma, ahdistava maailma jossa julmuus on todellista. Muistakaa että fiktio ei anna todellista kuvaa ikinä.
Jos ja kun ihminen pystyy kuvittelemaan, vaikka kirjoittamalla, kaikkea kauheuksia, niin ei kai sitten olla kovinkaan kaukana siitä, mitä todellisuudessakin tapahtuu tai ainakin voi tapahtua?
Vierailija kirjoitti:
Jos ja kun ihminen pystyy kuvittelemaan, vaikka kirjoittamalla, kaikkea kauheuksia, niin ei kai sitten olla kovinkaan kaukana siitä, mitä todellisuudessakin tapahtuu tai ainakin voi tapahtua?
Kyllä ollaan. Fiktio ei satu, se ei tuhoa eikä siitä irtoa kalman ja ulosteen haju. Se ei tuhoa perheitä, mielenterveyksiä, eikä se vainoa vuodesta toiseen. Ihan oikeasti et tiedä mitään jos luet jonkun murhamysteerin. Henkirikoksen tehneet ovat suurimmaksi osaksi persoonallisuudeltaan häiriintyneitä raakimuksia, eikä heidän ajatusmaailmansa ole "kiinnostava", vaan yksinkertainen ja masentava. Ei fiktiossa ole mitään pahaa tai huonoa, mutta ei pidä kuvitella että se kertoo mitä todellisuus on.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Voit itse lukea https://fi.wikipedia.org/wiki/Junko_Furutan_murha
Sellaista kamaa, etten halua kenenkään näkevän tahtomattaan."
Nyt ymmärrän. En minäkään pystynyt lukemaan kuin alun tuosta, sitten tuli stoppi. Rajansa kaikella. Mutta onhan se uskomatonta, kuinka syvään pahuuteenkin ihminen pahimmillaan kykenee... Niin uskomatonta.
Nuo tekijät on sitten pitkään olleet jo vapaalla jalalla... Vaikka en yleensä ole kovien rangaistusten kannalla, niin mielestäni nuo tyypit olisi pitänyt pitää jossain laitoksessa lukkojen takana lopun ikänsä. Luin koko artikkelin ja on vaikea käsittää, että jotkut ja vielä alaikäiset pystyvät tuollaiseen sairaaseen ja pitkäaikaiseen kiduttamiseen.
Ei tuollaista voi oikeastaan millään puolustella, enkä usko että mikään terapia esim. voi auttaa tuollaisissa tapauksissa. Millaistakohan "hoitoa" näille on tarjottu japanilaisessa vankilassa?
Nuo olisi teloitettu hirttämällä jos olisivat olleet vuoden vanhempia.
Mua kiinnostaa myös murhamysteerit sekä fiktiivinen että true-crime. Fiktiivisistä murhamysteereistä sellainen agathachristiemäinen ”kuka sen teki” -tyyppinen jossa fiksu murhatutkija selvittää tapahtumia ajatustyöllä ja kaikilla epäillyillä on yhtä ja toista salattavaa, myös murhaan kuulumatonta.
True-crimessa kiinnostaa murhat, mystiset katoamiset ja sarjamurhaajat. Katson true-crime-sarjoja ja mm Armanin rikosmysteerit -tyyppisiä ohjelmiaja, luen minfoa ajankohtaisista rikosselvityksistä ha spekulaatioista, kaivelen loputtoma netistä Madeline McCannin katoamisesta jne.
Minä keittiöevoluutiopsykologina sanon, että kiinnostus murhiin ja kuolemaan on kovakoodattu meidän dnahan ja perustus eloonjäämisviettiin. On ollut tärkeä tietää mitä on tapahtunut ja oppia mikä asia vaarallinen jota pitää välttää.
Voit itse lukea https://fi.wikipedia.org/wiki/Junko_Furutan_murha
Sellaista kamaa, etten halua kenenkään näkevän tahtomattaan.