Onko sinulla suunnitelma elämääsi varten?
Onko sinulla miten tarkka suunnitelma elämääsi varten? Oletko asettanut itsellesi tiettyjä haaveita ja elät niin, että etenet kohti näitä haaveita ja mahdollisesti joskus saavutat niitä? Otetaanpa esimerkkinä tällainen haave - 'haluan viettää seniorivuoteni Ranskassa jossain idyllisessä eteläisessä pikkukylässä'. Edetäksesi haavettasi kohti sinun kannattaisi nyt jo nuorempana alkaa opiskella kieltä pikku hiljaa, mutta määrätietoisesti jne.
Vai elätkö vain perheelle/työlle päivä kerrallaan ajopuuna? Katsoppa kun elämä on sellainen, että jos ei ole tavotteita ja haaveita, ei mikään koskaan muutukaan. Muutos tapahtuu siten, että miettii mitä oikeasti haluaa, asettaa tavotteita ja alkaa elämään elämää niin, että pientä etenemistä tapahtuu jatkuvasti joka edesauttaa ja mahdollistaa lopulta haaveen toteutumisen. Pitää uskaltaa myös haaveilla, uskaltaa haluta jotain. Annan esimerkin mitä tarkoitan tällä - monet hakevat vain elämää mikä ei muuttuisi, mutta kun elämä on sellainen, ettei sitä voi hallita ja muutos on väistämätön, niin tämä aiheuttaa lopulta pahaa oloa usein. Kuvainnollisesti moni seisoo 100 metriä korkean pylvään nokassa ja haluaa vain pysyä siellä. Pitäisi uskaltaa ottaa sieltä pylvään päästä askelia eteenpäin ja uskaltaa ikään kuin astua tyhjyyteen. Silloin elämä aukeaa vasta täysin ja siitä saa paljon enemmän irti.
Kommentit (7)
Toteutan yhden unelman kerrallaan. Seuraavaksi aion osallistua tunnettuun runokilpailuun ja toivottavasti voittaa sen.
Ei täällä pysty elämään ilman unelmia.
N20
Elämänsuunnitelmaa olen toteuttanut viimeiset 10 vuotta ihan hyvin tuloksin siihen nähden, mihin jamaan olin ajopuuna ajellessani ehtinyt joutua.
Suunnitelmat olivat varsin vaatimattomat monella mittapuulla, tärkein niistä sisäinen rauha. Muita suunnitelmia oli koulutus, työ ja mahdollisesti perhe.
Ny minulla on ne kaikki, vaikka en tuolloin vielä tiennyt miten noihin tavoitteisiini pääsisin. Niin sitä vain yrittää tehdä elämässä sellaisia ratkaisuja, jotka ohjaavat kohti toivottua. Täytyy myöntää, että rappioni tilassa en koskaan olisi voinut uskoa, että minua vielä kohtaa sellainen "onni", että saan tasaisen ja tylsän, mukavahko elämän.
En siis ole kanssasi lainkaan samaa mieltä paikallaanolon kirouksesta. Jatkuva muutos etenkin pakonomaisesti tehtynä, se jos mikä on tuhon tie.
Mun unelma ois vaan se, että lapsillani menisi elämässä hyvin. Silloin olisin itsekin onnellinen. Antakaa vaan tulla haukut, että elän lasteni kautta, en elä, mutta onnellisuuteni on riippuvainen heidän hyvinvoinnistaan.
Suunnitelmia löytyy. Viiden vuoden sisällä toivon, että saan toisen lapsen ja pääsen sisään yliopistoon. Ensi keväänä valmistun kätilöksi. Oma asunto olisi kiva. Jos en pääse yliopistoon haluamalleni alalle, toivon että mies (ja lapsi) olisivat suostuvaisia lähtemään ulkomaille töihin muutamaksi vuodeksi (Saudi-Arabia, Englanti).
Ei ole, pitäisi olla, mutta en tiedä mitä haluan. Olen ajautunut perhe-elämään ja nyt porskutetaan päivä kerrallaan eteenpäin siinä sitten. Se vie niin paljon energiaa, etten uskalla tai jaksa haaveilla mistään omista jutuista.. Ehkä joskus sitten, en tiedä.
Tiedän, mitkä asiat ovat minulle tärkeitä ja osaan nimetä asioita, joita hyvään elämään mielestäni kuuluu. Koetan tehdä joka päivä arvojeni mukaisia tekoja mutta mitään tosi konkreettisia suunnitelmia ei ole.
Olen opiskelija. Koetan vaihtaa opiskelupaikkaa ja saada työpaikan. Muuten menen virran mukana.