Miten laskea rimaa, kun rima kodin- ja lastenhoidon suhteen on jo lähes tulkoon maassa?

Olen kahden lapsen lähivanhempi, joista toinen on päivähoitoikäinen ja toinen alakoululainen. Itse yritän opiskella ja tehdä töitä samaan aikaan. Aikoinaan tuli muutettua lasten isän kanssa paikkakunnalle ja tukiverkot jäivät satojen kilometrien päähän. Uudella paikkakunnalla tukiverkkojen rakentaminen on ollut käytännössä mahdotonta, kun kaikki uudet tuttavuudet ovat ikänsä täällä asuneet eivätkä ole tarvinneet mitään hoitorinkejä. Ihmeen kaupalla sitä on selvitty.

Tuli ero ja lasten isä huolehtii lapsista joka toinen viikko lapsista, mutta aivan kaikki muu jää minun hoidettavaksi. Mies ei todellakaan huolehdi mistään lapsiin liittyvistä asioista. Lisäksi ero oli riitainen. Olemme riidelleet elatusmaksuista ja omaisuuden osituksesta. Kaikki tämä on kuormittanut minua todella paljon. Tuntuu etten päivät ovat yhtä juoksemista paikasta toiseen ja vasta myöhään illalla ehdin hetken rentoutua, kun lapset ovat nukkumassa. Minun pitäisi varata itselleni lääkärinaika, mutta en voi tehdä töissä tunteja sisään, koska kaikki jousto menee siihen, että olen ajoissa päiväkodilla ja opiskelun järjestämiseen.

Olen pohtinut erilaisia tapoja vähentää kuormitusta. Kotisiivous on liian kallista. Meillä on koko ajan hieman sekaista, koska en jaksa enkä ehdi siivota niin usein, että meillä olisi koko ajan siistiä. Hävettää kutsua meille vieraita. Noutoruokaa tilaan max joka toinen viikko, koska se vie ison siivun ruokabudjetista. Kokeilin ruokaostosten tilaamista kotiin, mutta ruokakaupassa käynti ei ole niin iso rasitus. Enemmän minua ärsyttää ruokien suunnittelu. Välillä olen tilannut ruokia resepteineen ja tämä on toiminut paremmin. Kuitenkin on käynyt niin, että samat ruokalajit niissäkin pyörii eikä itse ainesten arvo ole kuin muutaman kympin. Yhdessä vaiheessa käytin maksullisia lastenhoitajia. MLL:ltä ei joka kerta edes saanut hoitajaa ja jos sai niin kokemukset oli hyvin vaihtelevia. Oli hyviä hoitajia, mutta oli myös todella huonoja. Näitä käytin vain pakottavissa tilanteissa, koska harva meno oli oikeasti sen arvoinen, että kannattaisi maksaa ylimääräistä 50-100 euroa lapsen hoidosta.

Tiedän, että tilanne helpottaa, kun lapset kasvavat ja nämä ongelmat osaltaan jäävät pois. Tässä tilanteessa yksinäisyys tuntuu musertavalta. Haluaisin jakaa taakkaa, mutta se ei ole mahdollista. Miten te muut tukiverkottomat jaksatte?