Lue keskustelun säännöt.
Vanhempani eivät tiedä kuinka vaikean nuoruuden elin.
Kommentit (6)
Parempi pitää omana tietona. Aika rankkaa pari vuotta oli, ei olisi hyvä esimerkki omille lapsillekaan. En siis hyväksyisi, toisaalta kyllä ymmärtäisin, kun olen kokenut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minun äitini ei tajua kuinka vaikean nuoruuden elin. Äitini sen pilasi ilkeydellään. Nyt on kuin mitään ei ikinä ole tapahtunukkaa. Anteeksi olen antanut ja välimme on ihan ok. Ikinä en vaan voi täysillä luottaa ja onhan tuo nuoruus arpeuttanut itsetuntoni pysyvästi!
[quote author="Vierailija" time="27.12.2013 klo 22:28"]
Koulukiusaamista?
[/quote]
Sitäkin. Vanhempani luulevat sen kestäneen vain vähän aikaa ja olleen vähäistä, mutta totuus on, että kesti 9v ja lopussa pelkäsin jo henkeni puolesta vajaat pari vuotta. Lisäksi eivä tiedä kuinka raju kolaus erään ihmisen menetys oli, itken ja ikävöin yhä, 8 vuotta sen jälkeen. Eivät onneksi tiedä minun yrittäneen itsemurhaa. Eivätkä tiedä miten valtavan vaikeaa oli seurustelun alku vuodet, yritimme kaksi kakaraa selvitä yksin kaikista ongelmista, minun vakavasta masennuksesta ja mies kävi läpi omaa lapsuuttaan mikä oli väkivallan siivittämää. Se oli ihan valtavan raskasta aikaa ja toivottavasti ei koskaan ikinä kukaan joutuisi sellasita kokemaan.
Sama täällä. Tosin nyt 70-vuotiaana äiti kysyi kerran että minkälaisia muistoja jäi lapsuudesta. Olisko sille ensimmäistä kertaa tullut mieleen että minkälaista se elämä oli lapsen näkökulmasta. Eikä sille tietenkään kukaan totuutta sanonut. Se hokee aina miten kaikesta on pystytty puhumaan mutta paskanmarjat! MISTÄÄN ei olla koskaan kyetty puhumaan. Mun lapsuudessa eikä nyt kun olen aikuinen. Koskaan ei ole sanallakaan sivuttu esim sitä ilmiselvää tosiasiaa että olen syrjäytynyt yhteiskunnasta.
Koulukiusaamista?