muita joilla HUONOT perhesuhteet?

Pitkästä aikaa kotona ja tuntuu kurjalta. Miten te muut joilla on huonot välit perheenjäsenten kanssa selviätte? Toisaalta tekisi mieli unohtaa nämä ihmiset ja toisaalta hävettää omat ajatukset kun tiedän että monella on kurjemmin....ja onko minulla edes kurjasti!? ): olen siis muuttanut jo kauan sitten pois kotoa pikkukylästä opiskelemaan. Nyt elämäni sijoittuu 100% pääkaupunkiseudulle ja käyn kotona vain perhettä tapaamassa. Äitini ja kotona asuvat (kuitenkin aikuiset) sisarukseni suhtautuvat minuun lähes aina halveksuen ja saan kotona käydessäni osaksi vain haukkuja. Äitini jaksaa aina muistutella kuinka paljon rahaa se vaati että pystyin opiskelemaan ja asumaan vaikka nyt olen jo pitkään ollut perheen ainoa korkeakoulutettu ja vakituisessa työssä. Hän on myös ylipuhunut sisarukseni ajattelemaan että olen paha ja minun takiani hänellä on rahaongelmia. Kaikki opiskelu- ja työsaavutukseni myös kuitataan vähättelemällä ja minulle väitetään että sisarukseni pystyisivät samaan jos heitä kiinnostaisi. Oikeasti sisarukseni liikkuvat melko huonossa seurassa ja juovat paljon. Veljeni saattaa lyödä minua mutta minua käsketään vain pitämään puoleni.   Veljeni on myös huoritellut ja haukkunut minua läskiksi johon äitini suhtautuu huvittuneesti. Sisaruksieni tekoja suurennellaan ja äiti soittaa sukulaiset läpi ylpeillen. Jos minulla on murheita ja kerron niistä äidilleni hän hermostuu. Esimerkiksi kerran olin riidoissa parhaan ystäväni kanssa äitini tokaisi että voin 'tulla puhumaan uudestaan jos ystäväni tappaa itsensä ja minulla on syy itkeä.' Onneksi minulla on miesystäväni, hänen perheensä ja muut ystävät. Anoppini esimerkiksi muistaa syntymäpäivänä mitä oma äitini ei. Miehen perhe on todella ihana mutta en ole kehdannut kertoa millaisesta perheestä tulen koska pelkään reaktiota. Mies kuitenkin kosi ja stressaan jo nyt miten selitän etten halua perhettä häihin :(