Lue keskustelun säännöt.
Mieheni haluaa elää kaverisuhteessa
05.10.2020 |
Häneltä on tunteet hävinneet. Asumme yhdessä ja meillä yhteinen lapsi, historiaa takana vasta muutama vuosi. Kuvioon kuuluu myös lapsia aiemmasta elämästä molemmilla.
Jotta kaikkien elämä ei järkkyisi, mies siis haluaisi elää tavallaan kämppiksinä edelleen samaa taloutta.
Olen niin loukkaantunut tästä, että omatkin tunteeni on alkaneet hiipua. Ei ole vielä tarkemmin keskusteltu mitä tämä tarkoittaisi.
Ilmeisesti sitä, että kummallakin oma elämä, omat menot ja omat panot?
En pysty elämään platonisessa suhteessa vuosia, se on selvää. Olen kaunis, hauska ja seksuaalinen nainen. Mutta millaisen suhteen voisin löytää tällaiseen kuvioon? Millainen mies suostuisi tapailemaan minua kun asun käytännössä avoliitossa? Pelkäänpä että minulla olisi valittavaa vain pettureista ja jännämiehistä. Haluaisin kokea ihania tunteita, sen että voisi viettää yhdessä kivaa aikaa esim hotellilomilla tai missä vaan ja että minulla olisi mies, joka viihtyy kanssani ja haluaa minua. Onko tämä ihan katastrofaalinen tilanne, kannattaako edes kokeilla?
En valitettavasti jaksa uskoa oman siippani, anteeksi kämppikseni kanssa enää asioiden paranevan. Hän ei minua romanttisesti ajattele, vaikka en ymmärräkään miksi.
Kommentit (10)
Juu mä en ihan tuosta syystä ikinä tekisi lapsia kahdelle tai useammalle. Pelkään tuota tilannetta enemmän kuin kolmannen asteen repeämää (repeämiä ei onneksi tullut). Ei tuo toimi jos molemmat ei sitä halua. Lasten kannalta täydellisiä vaihtoehtoja ei teillä ole, mutta parempi erota kuin olla masentunut, ärtyisä, onneton puhtaasti siksi, että parisuhde pilaa elämäsi. Siinä pilaatte lastenkin elämän. Älä sitten muuta heti kimppaan seuraavan kanssa, aivan hyvin voi aikuiset rakastua ja seurustella ilman että perustetaan uusio"perhe". Lasten elämää ei tarvitse tuon enempää sotkea. Uusi rakkaus vaikka eronneen ja oikeita kodinkoneita omaavan miehen kanssa, sellaisen joka pärjää ilman kämppistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
P.s. mies lemppaisi sinut kuitenkin jos joku seuraava ihastus hänet haluaisi. Olen pahoillani, älä ole surullinen. Asiat paranee kun arvostat itseäsi. Ihan oikeasti.
/2
Vierailija kirjoitti:
P.s. mies lemppaisi sinut kuitenkin jos joku seuraava ihastus hänet haluaisi. Olen pahoillani, älä ole surullinen. Asiat paranee kun arvostat itseäsi. Ihan oikeasti.
/2
Eiköhän hänellä joku ihastus mahda kiikarissa ollakin. On aika mahdotonta mitenkään muuten ymmärtää yhtäkkistä tunteiden katoamista ja sitä, ettei edes seksittömyys tunnu haittaavan. En ole aiemmin vastaavaa kokenut.
-ap
Eroa nyt ihmeessä. Hyväksikäyttöä tommonen.
Meillä melkein sama tilanne ollut jonkin aikaa ja nyt pääätin, että riittää. Jos ei halua minua naisenaan niin ei saa sitten muutenkaa. Minä jatkan omaa elämääni ja etsin miehen joka haluaa minut ja siihen saakka keskityn vain itseeni ja lapsiini.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eroatte ja etsit kokonaisen rakkaussuhteen tilalle. Mies ottaa lapsensa huollettavaksi joka toinen viikko niin ei kenenkään ”elämä järky”. Se siitä.
Oletko varma, että kyseessä on pysyvä tilanne eikä vain vaihe? Ymmärrän hyvin miestäsi, koska on aika hajottavaa lapsille elää sellaista elämää, jossa perheet hajoavat yhä uudelleen ja uudelleen. Ensimmäisten lasten osalta teidän ero olisi jo toinen kerta, kun he kokevat tavallaan perheen hajoamisen.
Ei tuo välttämättä ole mikään lopullinen tilanne. Jos tunteet ovat hetkellisesti laimeammat ja myöhemmin vahvistuvat taas ja muuttuvat uudelleen romanttisiksi. Elämässänne voi tulla muita koettelemuksia eteen, jotka voivat lähentää teidän uudelleen.
Nykyihmiset ovat niin lyhytjänteisiä ja kärsimättömiä parisuhteissaan. Ei ymmärretä, että suhteessa voi olla monenlaisia vaiheita. Ei elämä ole mitään elokuvaromantiikkaa. Jos sitä haluaa niin täytyy sitten olla valmis eroamaan vähän väliä ja etsimään aina uuden. Sääliksi käy lapsia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Oletko varma, että kyseessä on pysyvä tilanne eikä vain vaihe? Ymmärrän hyvin miestäsi, koska on aika hajottavaa lapsille elää sellaista elämää, jossa perheet hajoavat yhä uudelleen ja uudelleen. Ensimmäisten lasten osalta teidän ero olisi jo toinen kerta, kun he kokevat tavallaan perheen hajoamisen.
Ei tuo välttämättä ole mikään lopullinen tilanne. Jos tunteet ovat hetkellisesti laimeammat ja myöhemmin vahvistuvat taas ja muuttuvat uudelleen romanttisiksi. Elämässänne voi tulla muita koettelemuksia eteen, jotka voivat lähentää teidän uudelleen.
Nykyihmiset ovat niin lyhytjänteisiä ja kärsimättömiä parisuhteissaan. Ei ymmärretä, että suhteessa voi olla monenlaisia vaiheita. Ei elämä ole mitään elokuvaromantiikkaa. Jos sitä haluaa niin täytyy sitten olla valmis eroamaan vähän väliä ja etsimään aina uuden. Sääliksi käy lapsia.
Voihan sitä toivoa, mutta olen aika lannistunut. En haluaisi eroa taas lapsille, joten siksi tässä mietinkin voiko näin elää jotenkin tyydyttävää elämää, jos tosiaan löytäisi jonkun kiinnostavan miehen tapailusuhteeseen, joka tälläsen tilanteen ymmärtäisi.
-ap
On niitä miehiä, etsit vain samassa tilanteessa olevan.
En jäisi kämppikseksi, vaikka eroaminen olisikin vaikeaa jo käytännön syistä. Tuo tilannehan koettelisi itsetuntoa puhumattakaan siitä, miten haittaisi mahdollista deittailua. Vuosien jälkeen lähtisit ja katuisit, miksi jäit. Älä tuhlaa vuosia, ne menevät nopeasti!