Onko teillä tusinoittain perhetuttuja vai oletteko itseksenne?

Harvoin tulee vietettyä aikaa ystäväperheiden kanssa. Ennemminkin minulla omat menot ilman lapsia ja tapaan omia ystäviä, työkavereita tms. Mies ei juokse riennoissa minunkaan vertaa. Lasten syntymän jälkeen on kyllä tämmöiset perhevierailut vähentyneet vuosi vuodelta.

Ei meillä ole mitään "perhetuttuja". Minulla ja miehelläni on kuitenkin paljon ystäviä, joita näemme kerran, pari viikossa. Käymme yhdessä syömässä, järjestämme kutsuja tai lähdemme ulos tanssimaan. Olemme 35- ja 36-vuotiaita.

Ei niitä ole. Yksi oli, mutta heille tuli avioero. Muita perheitä tavattiin kun lapset oli ihan pieniä ja tutustuminen tapahtui lasten kautta, mutta nyt ei niitäkään ole koska muuttivat kaikki pois tästä lähiseudulta.

Selittäkääpäs nyt lapsettomallekin, mikä tarkalleen ottaen on perhetuttu. 

On meillä perhetuttuja, turhan harvoin ehditään kyllä istua iltaa. Välillä mennään porukalla mökille, nytkin taas uudeksi vuodeksi yhden perheen kanssa...

Ei ole ketään muita oikeastaan kuin työkaverit joiden kanssa ollaan vaan töissä tekemisissä. Muuten lapsen kanssa aina keskenämme.

Näen yhtä ystävääni noin kerran kk. niin että tapaamiset ovat ns. lapsellisia. Kesällä leikkipuistoilun ja uimisen merkeissä, nyt syksyllä ja talvella ollaan ruvettu harrastamaan nukketeatteria ja käydään kerran kuussa nukketeatterissa. Miehellä myös ns. viikonloppu/vuoroviikkoisi kavereita, jotka käyvät meillä välillä (n.1-3kk/2kk) leikittämässä lapsiaan meidän pojan kanssa ja vaihtamassa kuulumisia.

Mulla ei ole paljon kavereitä taustastani johtuen (olen entinen narkomaani) mutta yksi tärkeä ystävä on ja nuorempi sisko joka on kuin ystävä:)

Miehellä enemmänkin kavereita joita käy moikkaamassa kerran-pari viikossa. Tunnen miehen frendit, ovat mulle sellaisia hyvänpäivän tuttuja. Yhden viikonloppuisän kanssa joka miehen kaveri, suunnitellaan juuri nukketeatteri reissua lasten kanssa.

Olen välillä yksinäinen, mutta vuosi sitten mulla ei ollut ketään, joten olen kiitollinen siskostani ja ystävästäni.

Perhetutut ovat vanhoja ystäviämme, jotka ovat saaneet lapsia kuten mekin. Edelleen hengataan yhdessä. Lisää tullut mm. päiväkodin kautta, ja alueen lapsiperheiden kautta. 

Vähintään kaksi kertaa viikossa tapaan ystäviäni, parhaimmillaan joka päivä. Minulle ei sopisi sellainen elämä, että nökötetään vain kotona oman porukan kesken. Ja aikaa ystävien tapaamiseen on kyllä kaikilla ihan yhtä paljon. Eri asia on, jos sen käyttää mieluummin johonkin muuhun.

Asuinpaikkakunnalla on muutama perhe / pariskunta, joiden kanssa olemme tekemisissä. Opiskeluajoilta on sitten ympäri Suomen 20-30 kaveria (valtaosa pariskuntia), joiden kanssa tapaamme parin kuukauden välein, välillä koko iso porukka yhdessä (ilman lapsia), välillä muutaman pariskunnan kesken, välillä porukan miehet ja naiset keskenään jne. Aika paljon meillä on sosiaalista elämää ollaksemme pikkulapsiperhe.

[quote author="Vierailija" time="21.12.2013 klo 18:43"]

Siinähän tuo tulikin... Kuinka usein vietätte iltaa ystäväperheiden kanssa? Onko tilanne muuttunut kun ikää tulee lisää?

[/quote]

Ei ole tusinoittain perhetuttuja, kutsutaan ihmisiä säännöllisesti, mutta harvakseltaan. Kyllä on muuttunut tosi paljon, vielä kolmekymppisenä oli helppo tavata, kutsua mökkireissuille ja ihan vain retkille lasten kanssa. Nyt 10v jälkeen on tosi vaikeaa ja kaikki ovat ihan stressaantuneita. 

Osasyy ei ole pelkkä ikä  - vaikka toki uralla eteneminen on tuonut enemmän stressiä ja vienyt aikaa perheeltä ja ajanvietolta. Syynsä on lasten kasvamisella, nimittäin näillä monilla muilla nelikymppisillä on varhais- tai teini-ikäiset lapset, eivätkä he ole mitenkään kiinnostuneita vanhempiensa mukaan tulemaan illanviettojen tai retkien merkeissä. Heille tosin ei myöskään palkata babysittereitä eikä vanhemmat välttämättä halua jättää heitä yksin himaan, sen jälkeen kun koko viikko ollaan erillään. Osalla on törkeä harrastusrumba ja vanhemmat kuskaa hampaat irvessä ympäri vuoden.

Että tuossa syitä perhetuttujen puutteeseen... tai tapaamattomuuteen. 

Me kun ollaan toisella kierroksella, niin on myös pikkulapsia. Heidän kanssaan tavataan sitten muita tokalla kierroksella olevia, mutta heitä on vähemmän :)

Olemme nelikymppinen lapseton pariskunta. Meillä on yllättävän helppoa tavata ystäviä, koska kukaan ei oleta, että kutsuisimme heidän koko perheensä. Ei siis tarvitse sovitella yhteen murrosikäisten ja vanhempien aikatauluja. Meillä on myös eri-ikäisiä ja eri elämäntilanteessa olevia ystäviä, ja tunnemme aika paljon sellaista rentoa porukkaa, joka ei jaksa mitään ruuhkavuosia.

Mikä on perhetuttu???

Ei pahemmin ole perhetuttuja, toki silloin harvoin kun meillä käy jomman kumman joku harvoista ystävistä, ja tällä sattuu olemaan perhe, niin sitten ollaan perheiden kesken.

Meillä asuu suurin osa nk. ystäväperheistä niin kaukana, että nähdään suht harvoin. Meillä käy kyllä sitten etenkin kesällä tosi paljon yövieraita ja itsekin kyläillään kavereiden luona. Mutta on meillä täällä asuinpaikkakunnallammekin tuttuja naapureita, mulla tosin enemmän tuttuja, joiden kanssa kyläillään.

[quote author="Vierailija" time="21.12.2013 klo 19:13"]

Vähintään kaksi kertaa viikossa tapaan ystäviäni, parhaimmillaan joka päivä. Minulle ei sopisi sellainen elämä, että nökötetään vain kotona oman porukan kesken. Ja aikaa ystävien tapaamiseen on kyllä kaikilla ihan yhtä paljon. Eri asia on, jos sen käyttää mieluummin johonkin muuhun.

[/quote]

Millainen muuten on elämäntilanteesi? Esimerkiksi itse opiskelen parina päivänä viikossa 160km päässä kotoa ja muina arkipäivinä käyn töissä. Illat ja viikonloput vietän mielelläni ENSISIJAISESTI lasten ja miehen kanssa. Minusta olisi kohtuutonta lapsille, jotka ovat 35-40h viikossa päiväkodissa, että heidän äitinsä olisi vielä pari iltaa viikossa kavereiden kanssa. Saati osan viikonloppua. Viikonloppuillat menevätkin opintojen merkeissä. 

Jos en opiskelisi, olisin ne arkipäivät töissä ja viikonloppujen opinnot tietysti jäisivät väliin. Toisaalta melko hetkistä työtä tekevät kaverini eivät kovin paljon jaksa perheestään irrottautua, mikä on ymmärrettävää, varsinkin jos viikolla kotiutuu klo 18-19.

Olisihan se kiva tavata enemmän kavereita, mutta vaikka minulla olisi enemmän aikaa, kavereilla ei olisi.

[quote author="Vierailija" time="21.12.2013 klo 19:46"]

Olemme nelikymppinen lapseton pariskunta. Meillä on yllättävän helppoa tavata ystäviä, koska kukaan ei oleta, että kutsuisimme heidän koko perheensä. Ei siis tarvitse sovitella yhteen murrosikäisten ja vanhempien aikatauluja. Meillä on myös eri-ikäisiä ja eri elämäntilanteessa olevia ystäviä, ja tunnemme aika paljon sellaista rentoa porukkaa, joka ei jaksa mitään ruuhkavuosia.

[/quote]

Lapsettomuus onkin varmaan teidän avainsananne.