Lue keskustelun säännöt.
Onko se niin paha juttu, jos ei elämässä saavuta edes mitään uraa, tai ensimmäistäkään työpaikkaa
04.10.2020 |
Jo monta vuotta olen salaa haaveillut sellaisesta eläkeläisen elämästä. Normaalit eläkeläiset on vanhoja ja heillä on työura takana, mutta minä en jaksa enää yrittää. Jos vaan hyppäisin suoraan siihen vanhusvaiheeseen. Aika vaatimatonta elämää se olisi, mutta kyllä se minulle riittäisi. Poistuisi se työmaailman statuspelleily, siihen ei edes menisi rahaa. Paheksutteko? Jos olisin tahallani työtön loputtomiin?
Kommentit (14)
Vierailija kirjoitti:
Opiskele lähihoitajaksi niin saat töitä. Niin me muutkin mammat ollaan tehty.
Siellähän se vasta maailman myrkyllisin työilmapiiri onkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miten poistuisi "työelämän statuspelleily", jos ei ole koskaan ollut töissä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Opiskele lähihoitajaksi niin saat töitä. Niin me muutkin mammat ollaan tehty.
Siellähän se vasta maailman myrkyllisin työilmapiiri onkin.
Perusta oma firma niin päätät itse työilmapiirin.
No, minä esimerkiksi olen ollut melkein koko ikäni työtön (olin työelämässä vain 18 vuotta) ja tiedän,, etten tule töitä enää saamaan. Ei se mikään katastrofi ole. Suomessa pärjää aina jotenkin, saa asunnon ja ruokaa ja kaiken ihan välttämättömän. Jos ei ole kalliita harrastuksia niin kyllä pärjää - jos vain pysyy terveenä.
Vierailija kirjoitti:
Miten poistuisi "työelämän statuspelleily", jos ei ole koskaan ollut töissä?
No joo, ei se ole vielä alkanutkaan, mutta se on jäänyt päälle vielä siitä, kun lukioaikoina yritti olla niin siinä samassa maailmassa mukana, ja on vielä yrittänyt sinnitellä mukana. Mutta se alkaa jo pikkuhiljaa tuntua tarpeettomalta, kaikki vaatteet, harrasteet jne. Työelämässä ollessa sitä oheiskoheltamista pitäisi olla kymmenkertaisesti enemmän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos et halua elää yhteiskunnan osana niin sitten vaan elämään omavaraisesti. Ei meillä ole mitään velvollisuutta elättää sinua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten poistuisi "työelämän statuspelleily", jos ei ole koskaan ollut töissä?
No joo, ei se ole vielä alkanutkaan, mutta se on jäänyt päälle vielä siitä, kun lukioaikoina yritti olla niin siinä samassa maailmassa mukana, ja on vielä yrittänyt sinnitellä mukana. Mutta se alkaa jo pikkuhiljaa tuntua tarpeettomalta, kaikki vaatteet, harrasteet jne. Työelämässä ollessa sitä oheiskoheltamista pitäisi olla kymmenkertaisesti enemmän.
No eikä tarvitse, ei yhtään enempää kuin itse haluaa. Mitä tuo oheiskoheltaminen edes tarkoittaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eihän mihinkään "työmaailman statuspelleilyyn" tarvitse lähteä mukaan. Minulla esimerkiksi ei ole työssäni mitään "statusta", olen pelkkä rivityöntekijä, ilman mitään asemaa tai vaikutusvaltaa. Ja se on ihan okei. En tarvitse mitään asemaa tai vastuuta tai vaikutusvaltaa. Työ on minulle vain keino ansaita elanto, ei tehdä itsestäni tärkeää ja merkittävää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten poistuisi "työelämän statuspelleily", jos ei ole koskaan ollut töissä?
No joo, ei se ole vielä alkanutkaan, mutta se on jäänyt päälle vielä siitä, kun lukioaikoina yritti olla niin siinä samassa maailmassa mukana, ja on vielä yrittänyt sinnitellä mukana. Mutta se alkaa jo pikkuhiljaa tuntua tarpeettomalta, kaikki vaatteet, harrasteet jne. Työelämässä ollessa sitä oheiskoheltamista pitäisi olla kymmenkertaisesti enemmän.
No eikä tarvitse, ei yhtään enempää kuin itse haluaa. Mitä tuo oheiskoheltaminen edes tarkoittaa?
Ei Suomessa hyväksytä sitä että käy vaan töissä ja sitten palaa kotiin omaan elämään. Työn on oltava elimellinen osa ihmisen elämää, ja siellä pitää kaveerata kaikkien kanssa ja kertoa miten ostettiin taas uusi farmari ja käytiin Lapissa laskettelemassa. Ei voi sanoa että pitäkää set urpanne kiinni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten poistuisi "työelämän statuspelleily", jos ei ole koskaan ollut töissä?
No joo, ei se ole vielä alkanutkaan, mutta se on jäänyt päälle vielä siitä, kun lukioaikoina yritti olla niin siinä samassa maailmassa mukana, ja on vielä yrittänyt sinnitellä mukana. Mutta se alkaa jo pikkuhiljaa tuntua tarpeettomalta, kaikki vaatteet, harrasteet jne. Työelämässä ollessa sitä oheiskoheltamista pitäisi olla kymmenkertaisesti enemmän.
No eikä tarvitse, ei yhtään enempää kuin itse haluaa. Mitä tuo oheiskoheltaminen edes tarkoittaa?
Ei Suomessa hyväksytä sitä että käy vaan töissä ja sitten palaa kotiin omaan elämään. Työn on oltava elimellinen osa ihmisen elämää, ja siellä pitää kaveerata kaikkien kanssa ja kertoa miten ostettiin taas uusi farmari ja käytiin Lapissa laskettelemassa. Ei voi sanoa että pitäkää set urpanne kiinni.
Jos olet ap, ymmärrät, että sinulla voi olla tuollaisia luuloja, kun et siellä työelämässä ole ollut. Suomessa nimenomaan saa käydä tekemässä työnsä ja mennä sitten rauhassa kotio.
Suosittelen lh koulua. Tosi helppo ja lyhyt ja sitten erikoistunut lapsiin ja nuoriin. Lähihoitajalla ei ole päiväkodissa mitään kirjallista työtä tai suunnittelua, päivät menevät nopeasti ja lasten kanssa on tosi kiva puuhailla, retkeillä ja kasvattaa. Viikonloput ja pyhät on vapaita, saikulla saa olla ilman paineita koska pöpöt kiertää ja kaikki on joskus kipeitä. Naisena saa hankkia vapaasti vaikka 10 lasta koska kaikki pomot ja työntekijät pitävät lapsista ja koska työssä ei ole etenemismahdollisuuksia voi niitä tehdä putkeen vaikka 5. Kesällä suurin osa on kiinni koko heinäkuun ja joulukuussa 1-2 viikkoa eli kunnon lomat. Parasta on kun vapaalla ei tartte stressata mitään.
Suosittelen
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos et halua elää yhteiskunnan osana niin sitten vaan elämään omavaraisesti. Ei meillä ole mitään velvollisuutta elättää sinua.
Sitä ei yksittäiseltä veronmaksajalta kysytä haluaako siihen osallistua, yhteiskunta nykyisellään mahdollistaa sen.
Vierailija kirjoitti:
Suosittelen lh koulua. Tosi helppo ja lyhyt ja sitten erikoistunut lapsiin ja nuoriin. Lähihoitajalla ei ole päiväkodissa mitään kirjallista työtä tai suunnittelua, päivät menevät nopeasti ja lasten kanssa on tosi kiva puuhailla, retkeillä ja kasvattaa. Viikonloput ja pyhät on vapaita, saikulla saa olla ilman paineita koska pöpöt kiertää ja kaikki on joskus kipeitä. Naisena saa hankkia vapaasti vaikka 10 lasta koska kaikki pomot ja työntekijät pitävät lapsista ja koska työssä ei ole etenemismahdollisuuksia voi niitä tehdä putkeen vaikka 5. Kesällä suurin osa on kiinni koko heinäkuun ja joulukuussa 1-2 viikkoa eli kunnon lomat. Parasta on kun vapaalla ei tartte stressata mitään.
Suosittelen
Lastenohjaajakoulu on parempi. Siellä ei ole sitä riskiä, että kuitenkin tulisi nakitetuksi johonkin vanhainkotiin tms. kun pätevyys on vain lapsiin.
Opiskele lähihoitajaksi niin saat töitä. Niin me muutkin mammat ollaan tehty.