Välillä mietityttää, että onko urheilevien lasten äideillä kaikki ok.
Lasten harrastukset on tärkeitä, ymmärrän sen. Ja sekin, että lapsi saa tehdä sitä missä hyvä ja itse tykkää.
Mutta eikö niitä äitejä yhtään hävetä, jotka viikosta toiseen seisovat vaikkapa pienten lasten joukkuetreeneissä valmentajan ”apuna” huutamassa ohjeita omalle lapselleen? Mutta joukkueen toimintaan ei virallisesti osallistuta. Ei tietenkään, koska siinä pitäisi huomioida myös muut lapset.
Samat äidit hehkuttavat somessa lastensa olevan niin taitavia, että... taitavimmista ei tykätä, heitä mustamaalataan puheilla.
Kotona heille tehdään selväksi, että ovat parhaita.
Tipahtaako tällaiset lapset korkealta ja kovaa, jos häviävät? Ainakaan he eivät näköjään niele tapiota ilman, että vaikka tönäisevät voittajaa.
Ja yleensä nämä äidit, jotka melkein harrastavat lasten puolesta ovat ylipainoisia ja itse eivät ole harrastaneet juurikaan liikuntaa.
Parhaimmillaan lasten harrastukset tuovat myös vanhemmat yhteen. Mukavaa rupattelua ja yhdessäoloa se on yleisesti. Mutta joihinkin porukoihin mahtuu näitä vähän pikkasen voimakkaampia äitihahmoja.
Onko muilla kokemusta?
Kommentit (8)
Ei ole kokemusta kuvaamastasi äitityypistä. Lasten joukkueissa vanhemmat poistuivat kenttä laidalta niin pian kuin mahdollista, kävivät vaikka lenkillä tai kaupassa heti kun ei tarvinnut vahtia karkaan oma ipana kesken treenien.
Muutenkin tunnelma on leppoisa, valmentajien työtä arvostetaan ja ollaan kiitollisia niiden vanhempien panoksesta, jotka jaksavat toimia kaikkien lasten hyväksi.
Ei ole minullakaan kokemusta tällaisesta. Teksti kertoo enemmä ap:sta kuin niistä muista vanhemmista.
Joskus oli kiva saada valmentajana niiltä vanhemmilta apua, kun joku on esim sairastunut, mutta eipä heitä missään näy.
Luulin, että ne kentän laidalla huutelijat on yleensä isiä. Äidit sitten leipovat mokkapaloja buffetiin, tai valittavat siitä että pitäisi leipoa mokkapaloja buffetiin mutta ei halua/huvita/jaksa/viitsi/osaa.
Mistä ap luulee tietävänsä mitä kenenkin kotona puhutaan?
Vierailija kirjoitti:
Luulin, että ne kentän laidalla huutelijat on yleensä isiä. Äidit sitten leipovat mokkapaloja buffetiin, tai valittavat siitä että pitäisi leipoa mokkapaloja buffetiin mutta ei halua/huvita/jaksa/viitsi/osaa.
Ne huutavat äidit on pahimpia. Mutta heitä on kyllä vähemmistö. Yleensä vanhemmat kunnioittavat valmentajia ( niin äidit kuin isätkin), eivätkä ole siellä tuputtamassa omia ohjeitaan.
Miksi sinä tunget heille kotiin kyttäämään mitä lapsille sanotaan? Mutta siitä olen kanssasi samaa mieltä että on huolestuttavaa kun nuoriso ei nykyään osaa niellä Tapioa.
Tosi sekava teksti mutta kyllä olen huomannut saman, että joskus urheilevan lapsen vanhemmat ovat lihavia. Eipä siinä, hyvä että kannustavat lasta liikkumaan ja hyvä että löytää jo nuorena lajin, josta tykkää vaikka vanhemmat eivät niin paljon tykkäisi liikkua. Ja toki joku lihavakin voi olla liikunnallinen.