Milloin voi lopettaa lahjojen ostamisen kummilapselle?

Mun kummitätini lopetti lahjojen antamisen, kun mä olin käynyt ripillä. Kummin tehtävähän on olla tukena uskonnollisessa kasvatuksessa joten ihan perusteltua mun mielestä. Myöhemmin se toki kutsuttiin ylioppilasjuhliin ihan 'normaalina' vieraana (sukulainen), ja sinne toki osti lahjan, mutta synttäri- ja joululahjat loppuivat konfirmaatioon.

Musta se oli hyvä noin, enkä näe mitään syytä, mikset sä voisi tehdä samoin. Etenkin, jos sun taloudellinen tilanteesi on kireä, kuten kerroit.

Lopeta vain nyt, nyt olisi sopiva hetki siihen.

Minusta jos ollaan tekemissä voi lahjan ostaa (ihan pienenkin, esim. kukan/suklaarasian tmv.) ja jos ei nähdä joulun alla (tai synttäreiden tuntumassa) niin silloin kaunis joulu-/synttärikortti postin mukana on riittävä.

Tärkeää on se että tietää kummin ajattelevan itseään, vaikka sitten vain sen 1-2 kertaa vuodessa.

Joulu- ja synttärikortit voit laittaa, ne kyllä riittävät. 

Kiitos teille, sain tukea omalle ajatukselleni. Tuntuu jopa tekopyhältä ostella joululahjoja, kun en ole muutenkaan näiden kahden kohdalla ollut erityisen hyvä kummi viime vuosina, mitenkä lahjat sen hyvittäisi?Jotenkin vaikeaksi tän tekee se, kummilasten äidit ovat mun lasten kummeja ja ostavat heille lahjat, tosin mun lapsilla on vielä monta vuotta rippikouluun.

Ap

Mä ajattelin lopettaa tän joulu-synttäri -pakkopullan ensi kesänä, kun pääsee ripille. Lahja-automaattina olo saa riittää, onhan tätä jo kestänytkin. Nähdään ehkä kerran vuodessa, ei ole käynyt meillä kuin kerran joskus 10 vuotta sitten vanhempiensa kanssa. Sen sijaan minä käyn uskollisesti kesällä synttäreillä ja joulun välipäivinä tuomassa lahjan ja juomassa kahvit. On kutsuttu tänne, mutta ensin oli lapset niin pieniä, että ajomatka oli kauhean vaikea (noin 100km, aikaa 1h15min), nyt ei tule enää selitystä, kun itse pakkaan kaksi lasta aina autoon ja ajan sinne.

Riippuu tosiaan tilanteesta. Kun oma taloudellinen tilanteeni on ollut heikko, olen laittanut tosi edullisia lahjoja, kun taas rahatilanne on antanut periksi, olen ostanut isomman lahjan tai laittanut rahaa. Omat kummilapseni ovat minulle rakkaita, vaikkein heitä näekään kuin ehkä kerran vuodessa, olen muistanut heitä, vaikka osa on jo täysi-ikäisiä. Oma kummisetäni muistaa minua edelleen kortilla tai teksitviestillä syntymäpäivänä ja suklaarasialla jouluisin, minusta se on ihanaa.

lopetin rippijuhliin. Yo-juhlat sitten muistin erikseen. 

lopetin rippijuhliin. Yo-juhlat sitten muistin erikseen. 

Mun yks kummilapsi täyttää nyt 16 ja vieläkin perheessä juhlitaan synttäreitä koko suvun voimin. Itse en ole juhliin menossa. En ollut enää viime vuonnakaan. Rippijuhliin lopetin lahjojen antamisen. Seuraavaksi yo-lahja. En ole tekemisissä k.o. perheen kanssa muutenkaan.

Mua jotenkin vaivaa tää kummius-asia, muutenkin kuin vain lahjojen osalta. Olin lapseton kun suostuin näiden kahden kummiksi ja silloin heidän äitiensä kanssa tiiviisti tekemisissä, toista lasta hoidinkin jonkin verran. Sitten tulivat omat lapset ja elämä muutenkin vei erilleen ja yhteydenpito jäi. Ei mulla ole ollut jaksamista omien lasten ohella panostaa kummilapsiin, joita on kaiken kaikkiaan liikaa. Ikinä enää en halua uutta kummilasta, tosin pyytäjiäkään tuskin tulee olemaan. Viidelle kummilapselle 2 lahjaa vuodessa on aivan liikaa mun tän hetkinen taloudellinen tilanne huomioiden. 

Ja ap oli siis edellinen viestin kirjoittaja

Ja ap oli siis edellinen viestin kirjoittaja

[quote author="Vierailija" time="18.12.2013 klo 19:51"]

Tärkeää on se että tietää kummin ajattelevan itseään, vaikka sitten vain sen 1-2 kertaa vuodessa.

[/quote]

Miksi tämä on tärkeää? 

Tajuathan sen, että jos jätät lapsesi kummin lapsen ilman lahjaa, se tulee vaikuttamaan myös siihen miten entinen ystäväsi ja kummilapsesi äiti suhtautuu sinun lapseesi, eli omaan kummilapseesi.

15-> vuotiaatkin ovat lapsia vaikka ripillä ovat käyneetkin. haluavat tulla huomioiduiksi. Vähintään jotain pientä kivaa pitää sen joulukortin mukana lähettää!

Jos aiot jättää kummilapsesi lahjatta ripille pääsyn jälkeen, sanothan sen sitten ääneen tai kirjoitata joulukorttiin. Niin ei tarvii toisessa päässä arvailla syytä.

Miehelläni on "taakkana" joutua kummiksi minunkin puolestani (en kuulu kirkkoon), mutta on hyväksynyt ainoastaan sellaiset lapset joiden kanssa olemme tekemisissä muutenkin. Yhden lapsen (serkkuni lapsi) kohdalla totesimme että olemme vain lahja-automaatteja ja lopetimme lahjomisen kun mitään yhteyksiä ei pidetty meihin päin. Emme tosin halunneet pitää yhteyttä riitaisiin vanhempiinkaan (nyttemmin eronneet) koska emme hyväksyneet emmekä ymmärtäneet heidän elämäntyyliään. Aikuiset voivat tehdä aikuisten päätöksiä, ihmiset muuuttuvat eikä heissä tarvitse roikkua kiinni jos meno ei miellytä. Eikös kummiudessa ole kuitenkin pääasia se uskonnollinen kasvatus eikä lahjat ;)