Lue keskustelun säännöt.
Joudun "erottamaan" lapset toisistaan, jos haluan tehdä jotain ilman keskeytystä
18.12.2013 |
Esim jos laitan ruokaa, haluan meikata (menee se 5-10min), soitan TÄRKEÄN puhelun jne.
Lapset 2 ja 5 ja molemmilla aivan kamala UHMA. Tappelevat koko ajan, ärsyttävät tosiaan. Heti kun ovat samassa tilassa, on piru irti. En voi jättää noita hetkeksikään vahtimatta. 5v uhittelee minulle ja saa kamalia raivareita ja 2v taas tyypillinen uhma. Mitään ei totella ja joka paikkaan mennään. Sitten huudetaan ja kieritään lattialla.
Tällä hetkellä laitan isomman omaan huoneeseensa piirtämään/lukemaan ja pienemmän otan samaan huoneseen kanssani istumaan. Usein kuitenkin karkailee ja juoksee isomman huoneeseen. Tänään jouduin oikeasti laittamaan oven hetkeksi kiinni (lukkoon), jotta sain tehdä asiat rauhassa, ilman, että olen erottamassa noita toisistaan. Aivan kamalaa!! :/
Kommentit (32)
Vuoden päästä voivat jo puuhata kivasti keskenään.
Meillä on lapset samalla ikäerolla ja kieltämättä välillä oli vaikeaa saada lapset toimimaan yhdessä. Tai meillä yleensä se pienempi uhmaili, puri ja raapi, isoveli juoksi karkuun. Nykyisin ovat hyvät kaverit (6 ja 9 v).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Älä pahastu, mutta ihan kasvatuksellinen asia. Lapset opetaan jo varhain miten käyttäydytään, mutta jos tuollainen raapiminen, kieriminen ja tappelu hyväksytään ja tulos on se että sen edessä ollaan noin voimattomia, niin on syytä katsoa peiliin.
[quote author="Vierailija" time="18.12.2013 klo 12:58"]
Älä pahastu, mutta ihan kasvatuksellinen asia. Lapset opetaan jo varhain miten käyttäydytään, mutta jos tuollainen raapiminen, kieriminen ja tappelu hyväksytään ja tulos on se että sen edessä ollaan noin voimattomia, niin on syytä katsoa peiliin.
[/quote]
Älä nyt pahastu, mutta on typerää käskeä toista olemaan pahastumatta ja sitten loukata tahallaan.
On sanuttu (tutkittu) että ihminen on väkivaltaisimmillaan 2-vuotiaana. Siitä se sitten laantuu. Tuolloin ihminen on myös usein uhmaiässä, eli harjoittelee oman tahdon käyttöä ihan tosissaan. "Hyvienkin" perheiden normaalit lapset siis tuolloin varsin vaikeita vanhemmilleen, saati sisaruksilleen.
t. ei-ap
5, en mä loukkaa, mutta tottahan toi nyt on, mieti nyt itsekin. Sormien läpi kun katsoo niin tulos on tossa. Onko sitten niissä lapsissa kenties ihan luonnostaan opitut tavat jotka eivät tee noin? Tai eivät todellakaan häiritse aikuista jos on tärkeä puhelu jne... itsestäänkö ne opitaan vai tulisikohan ne kuitenkin ihan vanhemmalta ne käytössäännöt.... sorru jos loukkaannut mutta ei kaikki vanhemmat kyllä lapsiltaan tuollaista käytöstä sulata ja moni lapsi ei edes käyttäysy noin, oli mikä uhma tahansa niin kyllä sen lapsenkin pitää tietää missä menee raja käytöksessä. Et sä mitään voita sulkemalla ovia ja eristämällä, siirrät vain ongelmaa.
5 ,lisään vielä että sä olet sellainen curling-vanhempi.... itsellesi. Helppoa olla laittamatta rajoja. Sulla on ongelma 10v päästä jos et pysty olemaan vanhempi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihan viisasta onkin ohjata lapsia leikkeihin silloin kun väsymys tai turhautuminen ajaa riehumaan ja tappelemaan. Kasvatuksella on kyllä osuutensa siinä MITEN teet sen. Pitää itse pysyä aikuisena ja rauhallisena, eikä ainakaan rääkyä raivona lapsille. Aikuisen riehaantuminen hajoittaa tilannetta entisestään.
Tiedän, ärsyttävä neuvo, mutta kun se on totta. Äiti tolkutti minulle samaa asiaa kun lapset olivat 2, 4 ja 6. Tottelin, vaikka v***tti. Meni salaa karjumaan omaan makuuhuoneeseeni ja puremaan tyyynyä, mutta lapsille päin oli tyyni. Halasin karjumisen sijaan ja venytin pinnaa, että saan taas leikit alkuun. Äiti lohdutteli, että pikkulapsiajan johdonmukainen työ (kasvattaminen) palkitsee aikanaan, kun auktoriteetti on hankittu luotettavuudella ja johdonmukaisuudella.
Hän oli täysin oikeassa. Tilanne alkoi helpottaa, kun nuorinkin oli 4v ja nykyisin nämä aikuisikään ehtineet lapset ovat olleet maailman helpoimpia lapsia ja teinejä. Jopa yh:n kasvattamina ;)
Huoh! Kiitos kannustuksista. On nuo kaksi tosiaan aivan kamalia tappelijoita. Vielä hetkin sitten olivat ihan parhaimpia kaveruksia ja leikit sujuivat. Nyt sitten uhmaikien iskiessä päälle, on täällä sota käynnissä. Uskon kanssa, että tämä kyllä tästä rauhoittuu, nyt vain ollut niin hektistä noiden kanssa, että päre palanut loppuun ja kohta se varapärekin.
-ap-
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Uskot että rauhottuu, ja uhmaika.... sekö on syy sallia tappelu? 0 toleranssi tuollaiselle niin huomaat että muutaman viikon päästä sulla on ihan erilaiset lapset.
onko 5v:llä nyt se kuuden vuoden uhma vai mikä uhmaikä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä ei ole koskaan tapelleet, asiat on selvitetty aina toisin ja uhmaiän piikkiin ei huonoa käytöstä olla ikinä laitettu eikä sen varjolla hyväksytty.
Ja kyse oli tosiaan pienestä hetkestä, kun laitoin lapset eri tiloihin. Ja "suojelin" 5v pienemmän kiusanteolta, kun en pystynyt juuri silloin menemään väliin. 2v ei viihdy kovinkaan pitkää aikaa paikallaan leikkien, jotta pystyisin jotain tekemään. Itse en näe tuossa tilanteessa mitään väärää. Selitin 5v tilanteen, että laitan oven hetkeksi lukkoon, että xxxx ei tule pilaamaan leikkejäsi.
-ap-
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hauskoja nämä ihmiset, jotka sanovat, että lapsia pitää kasvattaa, mutta kun sitten kasvatat, ihmettelevät, ettei ole kasvatettu. 2-vuotiaalla nyt esimerkiksi se kasvatustyö on ymmärrettävästi ihan kesken, ja siihen kuuluu se, ettei lapsi aina toimi odotusten mukaan, sitä vasta opetetaan.
5v saa kuriin, mutta 2v on eri asia. Meillä on pojat tuolla ikäerolla ja pienempi kyllä tehokkaasti härnää isompaa esim. potkii toisen legorakennelmat sileiksi, puree, tappelee ja tekee tosiaan vaikka mitä.Isommalle ei sitten jää muuta vaihtoehtoa kuin töniä toista pois ja kiivaana ihmisenä kimpaantuu heti. Eli todella on raskasta. Joudun myös erottamaan lapset usein eri huoneisiin. Ärsyttävintä on, että isompi ei halua leikkiä yksin kun on tottunut seuraan (meillä vielä yksi lapsi 5v ja 2v välissä) ja hakeutuu kuopuksen kanssa samaan huoneeseen, mikä lähes aina johtaa tappeluun.
Sisarusten välisen suhteen sanotaan olevan huonoimmillaan kun nuorempi on 2v. Kolmen lapsen kokemuksella sanoisin, että ihan paikkaansa pitää varsinkin josnuotemipi on lujatajtoinen, määrätietoinen ja helposti kiihtyvä (poika).
Ja kyllä, puutumme systemaattisesti tappeluihin, lyöminen ja toisen satuttaminen on ehdottomasti kielletty ja sillä on seuraamuksensa. 2v ei vain kykene hillitsemään itseään vaan opettelee sitä vasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On siinäkin oikeasti kasvatustapa, pitää lukita lapsi suojaan sisarukselta=)) Pikkasen nyt kannattaa muuttaa tota lössöilyä. Kohta sä lukitset niitä ihan työksesi, tuollainen selittely ei tee asiasta millään muotoa hyväksyttävää ja sä et ole hyvä kasvattaja.
Ja kyllä, 5v on myös uhmaikä. Tosin paljon erilainen, kun 2v ikäisillä. Kaikilla sitä ei tule, meidän lapsella tosi vahvana. 2v iässä lapsi oli kuin enkeli, eli silloin ei uhmaa ollut ollenkaan. Lapset on erilaisia.
-ap-
Uhmaikäkö on sun tekosyy laiminlyödä sun auktoriteettista asemaa vanhempana? Mä en voi aidosti kuin toivottaa onnea valitsemallasi tiellä.
[quote author="Vierailija" time="18.12.2013 klo 13:17"]Meillä ei ole koskaan tapelleet, asiat on selvitetty aina toisin ja uhmaiän piikkiin ei huonoa käytöstä olla ikinä laitettu eikä sen varjolla hyväksytty.
[/quote]
Eikö uhmaikä ole juuri huonoa käytöstä. Eihän mitään kasvatusta tarvita jos lapsi ei käyttäydy huonosti.
Ei, uhmaikä ei ole opettu "asia", sitä vaan käytetään tekosyynä lapsen huonolle käytökselle. Uhmaikäinen lapsikin on ihan kasvatettavissa niin että ei tarvitse lukita suojaan muita...
Miten te olette niitä juuri 2v täyttäneitä kasvattaneet siten, että osaavat heti käyttäytyä? Lähinnä kiinnostaa pojat, sillä tyttö ei meillä uhmaiässään koskaan terrorisoinut isompaa kuten on pojat tehneet.
Mulla on yksi 5-vuotias, ja harvoin pystyn tekemään mitään kymmentä minuuttia ilman keskeytystä...mutta joo, tappeluja ei tarvitse selvittää. Tsemppiä, kuulostaa rasittavalta, mutta ohimenevältä ja normaalilta.