Adoptoitu laitettiin lastenkotiin

Tästä dokumentista on keskusteltu aiemmin:

http://www.vauva.fi/keskustelu/3878614/ketju/katsoitteko_adoption_hinta_dokumentin_eilen_jarkyttava

No tämä on se asioiden toinen puoli. Vastaavaa voi tapahtua lastensuojelun kautta adoptiosta en tiedä. Lastesuojelussahan on sama kyseessä lapselle mukamas etsitään parempaa elämää, mutta todellisuus voi olla mitä vain.

Jos lapselle käy tuuri hän saa rakastavan uuden perheen ja tukea myöhemminkin, mutta pahimmillaan hän joutuu heittopussiksi.

Osa adoptiosta epäonnistuu - lapsen hylkäämiskokemukset ja menetykset vaikuttavat lapsen kykyyn olla vvuorovaikutuksessa ja ottaa läheisyyttä vastaan, ja osalla vanhemmista ei ole kykyä tukea lasta tässä, virittäytyä juuri tämän lapsen tarpeisiin ja vastata niihin tarkoituksenmukaisesti. Osa adoptiolapsista ikävä kyllä joutuu huostaanotetuksi ja/tai laitokseen, Suomessakin. 

Samaa tapahtuu myös omien biovanhempiensa tai varsinkin toisen biovanhempansa uusperheeseeä asuville lapsille.

Ylipäänsä se, että ihmisillä on vanhva unelma lapsesta  tarkoittaa usein vain suurempia vaikeuksia kun elämä ei sitten olekaan sitä unelmaa.

Kaiken lisäksi lasten etiopialaiset biologiset vanhemmat eivät kuolleetkaan AIDS:iin, koska saivat lääkitykset. Luopuivat lapsistaan vain, koska luulivat kuolevansa viiden vuoden sisällä, mutta elämä jatkuukin surussa ilman lapsia. Pelkäävät, että eivät enää koskaan näe lapsiaan. Haluaisivat yhteyden lapsiinsa tai lapsensa takaisin, mutta ei käy tanskalaisille? Mieluummin lapsi sijoitukseen kuin takaisin vanhemmilleen. 4 v varmasti ymmärtää, että hänet vietiin vanhemmiltaan ja on siksi kylmä niille jotka veivät.

Minä olin kylmä, kun minut erotettiin mummostani, kun muutimme toiselle paikkakunnalle. Mummo oli hoitanut minua, ei äitini, ja sitten äiti otti minut mukaansa! Tältä pohjalta epäilen tämänkin tytön ajattelevan samalla tavalla. Hänen elämänenergiansa menee muistamiseen. Hän ei sopeudu.

Samaa tapahtuu Suomessakin. Tiedän useampia tapauksia jossa adoptiovanhemmat ovat hylänneet ulkomailta tai kotimaasta tulleet lapsensa.

Voisin kuvitella että tuossakin perheessä tilanne olisi ollut toinen jos vain tyttö olisi adoptoitu. Nyt he saivat kaksi "korttia", helpomman ja haastavamman. Tältä pohjalta eivät sitten osanneet vastata tytön tarpeisiin ja lopulta oli helpotus kun haastavampi lähti ja silti jäi yksi lapsi. Jos olisi adoptoitu vain yksi lapsi, olisi varmasti löytynyt enemmän aikaa ja tahtoa tehdä työtä sopeutumisen eteen.

Kirjottelin silloin tuoreeltaan tuohon ed. Ketjuun ja sanon sen nytkin. Harvoin tulee tv-dokkareista niin voimaton olo kuin tuosta. Itkin ja puristin tyynyä ja välillä pidin ihan taukoa kun ei vaan mieli pystynyt käsittelemään sitä kaikkea kerralla.

[quote author="Vierailija" time="18.12.2013 klo 11:41"]

Samaa tapahtuu Suomessakin. Tiedän useampia tapauksia jossa adoptiovanhemmat ovat hylänneet ulkomailta tai kotimaasta tulleet lapsensa.

[/quote]

Tiedätkö syitä näille hylkäämisille?

Olihan tuossa suurin vika siinä adoptioperheessä ja iso kohu tuosta on noussut jo silloin Tanskassa. Eikö adoptioviranomaiset myöntäneetkin, ettei tällaiselle pariskunnalle olisi pitänyt päätyä lapsia ollenkaan, mutta jostain syystä he eivät olleet karsiutuneet prosessissa.

Kiintymyssuhdehäiriöt ovat varmaan usein syynä sihen, että lapsi päätyy lastenkotiin. Lapsella on sellaisia psyykkisiä ongelmia,, joita on vaikea kuntouttaa ja vahemmat eivät vaan enää jaksa vaikeahoitoisen lapsen hoitoa. 

[quote author="Vierailija" time="18.12.2013 klo 11:54"]

[quote author="Vierailija" time="18.12.2013 klo 11:41"]

Samaa tapahtuu Suomessakin. Tiedän useampia tapauksia jossa adoptiovanhemmat ovat hylänneet ulkomailta tai kotimaasta tulleet lapsensa.

[/quote]

Tiedätkö syitä näille hylkäämisille?

[/quote]

Osassa tapauksia lapsi on ollut yksinkertaisesti liian haastava: kaikenlainen vaikeasta menneisyydestä johtuva oireilu, kiukuttelu, tottelemattomuus, levottomuus, sopeutumattomuus jne..

Tuntuu että joillain adoptiovanhemmilla on ruusunpunainen unelma siitä omasta tulevasta lapsesta. Ajatellaan että "sitten kun se meidän ihana tyttö/poika saapuu, kaikki on vaan niin ihanaa ja hempeää ja huoletonta". Ei aina osata ajatella sitä millaisista oloista se lapsi tulee ja miten ne olot ovat sen lapsen mielenterveyteen vaikuttaneet.

On myös näitä tapauksia että muutaman kuukauden jälkeen adoptiovanhemmat ovat luovuttavat koska "ei se nyt enää ollutkaan niin kivaa".

Tuo perhehän haki apua joltain psykologilta (?). Mielestäni senkin neuvot kuulostivat hyyyyvin erikoisilta, mutta toisaalta eihän ulkopuoliset tiedä mitä kaikkia kikkoja ovat kokeilleet ennen tuota.

-8-

Tässä on 2 eroa suomeen. Ensinnä etiopian toiminta kohdemaana ei ole ollut optimaalista ja reilua biovanhempia kohtaan. Suomeen ei enää adoptoida etiopiasta koska on havaittu epäeettisyyksiä.

Toinen asia on se että suomessa koulutetaan j valmistellaan adovanhemmat monia muita maita huomattavasti paremmin siihen mitä se arki oikeasti on. Adoptioneuvonta on pitkä rankka ja pelottavakin. Paljon perehdytään kiintymyssuhdehäiriöihin yms. Oleellista on etyä vanhemmat eivät odota liikoja lapselta joka on traumatisoitunut ja kokenut todella kovia ja se purkautuu monella tavalla. Että vanhemmat pystyvät toimimaan johdonmukaisesti rakastavat ja sitoutuvat vaikka lapsi olisi miten vaikea. Koska usein se helpottaa ajan kanssa.

Sen dokkarin pariskunta oli kyllä ihan pimee.

Suomessakin joskus adolapsia otetaan huostaan. Mutta uskallan väittää että tilanne on täällä paljon parempi kuin monissa muissa maissa.

Lasten kanssa on pitkä työ edessä mutta kyllä se rakkauskin kantaa vaikeuksista huolimatta.

Terv vaikeasti oireilevan traumataustaisen lapsen adoäiti. (ammattiapua saava ja lapseen todella kiintynyt sellainen)

Adoptioäiti loukkaantuu, kun rakkaasta äidistään erotettu lapsi ei heti alakaan rakastamaan häntä. Kotimaassaan lapset leikkivät, nauroivat ja juoksivat ulkona. Tanskassa ei saanut viedä leluja ulos, "iskä" kiskoi pehmolelun käsistä, laatikoihin ei saanut koskea. Ne lapset näytti niin paljon onnellisimmilta köyhässä kotimaassaan, jossa heitä rakastettiin.

Tuntui kuin se akka olisi vain halunnut alistaa sitä tyttöä. Kuvitteli saavansa sieltä, jonkun kauniin nuken, vaikka itse oli kamala, viiksekäs homssuinen ilkimys.