Selkeät asperger-oireet, miten diagnosoida?
Minä ja läheiseni olemme huomanneet minussa selkeitä piirteitä aspergerin syndroomasta. Aivan samat käyttäytymismallit ja tavat, ja kun kävimme mieheni kanssa tätä läpi Wikipediasta ym. sivuilta, yllätyimme kerta kerralta miten kaikki täsmäsikään. Tuli oikein ahaa-elämys, että siitäkö tämä kaikki johtuukin.
Sellaisia kaikkia erikoisia piirteitä, joita ei ole tähän asti osannut selittää ja jotka ovat olleet minun kannaltani hallitsemattomia. Lisäksi muiden ihmisten luontaiseksi kokemat käyttäytymismallit ovat aina olleet minulle epäluontaisia. Esim. halailu ja verbaaliset rakkaudenosoitukset ("minä rakastan sinua"). Vaikeudet sosiaalisissa tilanteissa - olen huono katsomaan silmiin, ja yleensä katson väkisin tuijottaen koko keskustelun ajan, mutta silloin en pysty kuuntelemaan mitä asiaa toisella on, kun koko keskittymiseni menee silmiin katsomiseen. En myöskään pysty ymmärtämään ja tulkitsemaan toisten tunnetiloja ja eleitä, ja siksi moni saa minusta epäempaattisen kuvan. Minun on vaikea muodostaa ystävyyssuhteita tästä syystä. Isot juhlat ja tilaisuudet ovat minulle vaikeita, ja lukemattomia kertoja olen joutunut lähtemään kesken pois, kun on alkanut ahdistaa.
Minulla on myös kaksi aistiyliherkkyyttä - maku ja kuulo. Ruokavalioni on hyvin rajoittunut sen suhteen, mitä pystyn syömään. Tietyt juomat ja ruoka-aineet aiheuttavat fyysistä kipua, vaikka ne eivät muille ihmisille sitä tee.
Myös muut normaalit asiat aiheuttavat ongelmia: Mieheni ei esimerkiksi voi nukkua kasvot minuun päin, koska en kestä sitä, että hän hengittää minuun päin (ilmavirta).
Olen erakkomainen luonne, ja puolisoni kannalta se on hankalaa, koska hän toivoisi enemmän kyläilyjä ystävien luona ja mukavia illanviettoja. Yleensä hän joutuukin sitten käymään näissä yksin.
Lisäksi esim. tämä tapahtuu joka kerta kun riita uhkaa muodostua:
"Suurin osa AS-henkilöistä pakenee tilanteesta mieluummin kuin alkaa riidellä. Näin moni suhdetta kaihertava asia voi jäädä käsittelemättä."
Näistä myös tunnistan itseni:
"Aspergerit saavat myös muita helpommin väärän masennusdiagnoosin syrjäänvetäytymistaipumuksensa ja poikkeavan ruumiinkielensä kuten vähäisen katsekontaktin ja ilmeettömyyden vuoksi. Myös tunneilmaisultaan epätyypilliset aspergerit voivat saada väärän masennusdiagnoosin, koska puhkeavat itkuun muita herkemmin. Aspergereilla usein esiintyvää ylikuormituksesta johtuvaa uupumusta saatetaan lisäksi erehtyä pitämään masennuksesta johtuvana jopa silloin, kun masennusta ei esiinny."
"On olemassa paljon AS-henkilöitä, joilla ei käytännössä ole työn ja opiskelun lisäksi muuta sosiaalista elämää. Monet heistä ovat erakkoluonteisia ja viihtyvät yksin. AS-henkilölle ystävystyminen on usein tavallista hitaampi prosessi. Usein toisen henkilön kanssa olemista joudutaan aluksi "opiskelemaan".
Kertoo aivan kuin minun elämästäni.
Myös esim. unihäiriöt (heräilen kymmeniä kertoja yössä ja näen lähes joka yö painajaisia), muistilahjakkuus (hyvä numeromuisti), tietynlainen motorinen kömpelyys, älykkyysosamäärä keskimääräistä korkeampi, vaikeudet small talk-keskusteluun jne.
Kaikki täsmää.
Mutta miten tästä eteenpäin? Mihin kannattaisi ottaa yhteyttä, jotta asiaa voisi alkaa tutkia? Tämä haittaa selkeästi lähes jokapäiväistä elämää.
Kommentit (37)
Vanhaa tietoa se että asperger-oireisiin kuuluu matemaattisuus.
Kannattaa käydä äo-testeissä, sielä testataan muutakin, kuin matemaattis-loogisuutta.
Monessa viestissä on aika ikävä sävy:( Veljeni tytöllä vahvasti AS-piirteitä ja se huomattiin aika nuorena, n. 10 v. Sai lääkityksen masennukseen ja pakko-oireisuuteen ja hänellä tilanne helpotti niiltä osin huomattavasti ja teki elämästä parempaa.
Ota yhteyttä TK:n omalääkäriin ja lähde sitä kautta selvittämään asiaa. Tsemppiä!
[quote author="Vierailija" time="16.12.2013 klo 12:10"]
Monessa viestissä on aika ikävä sävy:( Veljeni tytöllä vahvasti AS-piirteitä ja se huomattiin aika nuorena, n. 10 v. Sai lääkityksen masennukseen ja pakko-oireisuuteen ja hänellä tilanne helpotti niiltä osin huomattavasti ja teki elämästä parempaa.
Ota yhteyttä TK:n omalääkäriin ja lähde sitä kautta selvittämään asiaa. Tsemppiä!
[/quote]
Kiitos!
Ap
[quote author="Vierailija" time="16.12.2013 klo 12:00"]
Mulla on varmaan kans asperger, ainakin nuo sun luettelemat jutus osui ja upposi. Mutta mihin sitä diagnoosia siinä tarvitaan? Sittenhän on ja sellainen minä vain olen. Tuskin tulisin sen sosiaalisemmaksi tai pystyisin ruveta halailemaan ihmisiä, vaikka diagnoosin saisinkin.
[/quote]
Ja minullakin on nuo kaikki ap:n luettelemat as-piirteet. Tein jokunen aika sitten as-testin netissä ja sain 140 pistettä, aika paljon siis. Lapsenakin olin ihan samanlainen kuin mitä nykyään aspergereiksi sanotaan. Mutta mä pärjään ihan hyvin, vaikkakaan lahjakkuuksiani en ole pystynyt oikein hyödyntämään sosiaalisen kömpelyyteni ja erakkotaipumukseni takia. Siltikään en missään nimessä halua itselleni virallista (muoti)diagnoosia. Huomaan lapsistani esikoisessa ja kuopuksessa hyvin paljon samanlaisia as-piirteitä kuin itsessäni. Heillekään en ole lähtenyt diagnoosia hakemaan, vaikka etenkin esikoisen kohdalla se olisi ehkä ollut jossain vaiheessa tarpeellinen. Hän on jo aikuinen ja pärjää hyvin insinöörin työssään.
Diagnoosina asperger kertoo yleensä työkavereille ja muille että olet henkisesti kehitysvammainen...
Ei kannata hankkia diagnoosia. Eikä todellakaan ole muotia. Lähinnä rasite tulevaisuudessa, jos haluat löytää työpaikkoja. Työhaastattelussa ei kannata mainita a siasta.
Minä en aikoinani hankkinut diagnoosia nyt jo aikuiselle tyttärelleni, ihan vaan sen takia ettei saa kehitysvammaisen leimaa. Diagnoosi vaikuttaa siihen, ettet välttämättä saa töitä ja läheiset alkavat karttamaan yms.
Myös ystävien löytäminen voi olla todella hankalaa.
Ja älkääs yleistäkö, että aspergerit ovat matemaattisesti lahjakkaita, ainakin meidän tytöllä on todella pahoja hahmottamisen vaikeuksia (liittyvät myös hänen aspergeriinsa), joten matematiikka on hänelle todella vaikeaa.
On muuten kielellisesti ja kirjallisesti erittäin lahjakas, jotkut hänen ajatuksensa ja ideansa ovat suorastaan nerokkaita.
Hän on äärimmäisen älykäs asperger, joka ei kuitenkaan pärjää äo-testeissä niiden matemaattisen painotuksen takia.
Mieti asperger-ap, että olet itse normaali ja muissa on vikaa. Small talk=tyhjä paskanjauhaminen, mitä järkeä siinä edes on. Sekä muuten tyhjäpäisten ihmisten seura, kyllähän siinä uupuu.
Moni villin lännen sankareista oli tiedettävästi asseja.
Epänormaalin taitavia aseen käyttäjiä. Pakkomielteisia ampujia ja epäilemättä hieman "epäsosiaalisiakin" ymmärrettävistä syistä.
Luulen että moni turha surma aiheutui heikkojen kommunikaatioiden vuoksi. Aseenkäytöstä en tiedä juurikaan, mutta voisin kuvitella avaruudellisen matematiikan hahmottamisesta olevan hyötyä esimerkiksi osumistaidolle.
http://fi.wikipedia.org/wiki/Jesse_James
http://fi.wikipedia.org/wiki/Billy_the_Kid
Huoh sinä joka sanoit että tyttösi on asperger, mutta ei omaa matemaattista hahmotuskykyä.
Kuules aspergerin TAUDINKUVAAN kuuluu tuo matemaattinen lahjakkuus, tyttäresi ei ole assi, hän on idiootti.
Ja mä taas toivon ettei julkinen terveydenhuolto ala paapomaan terveitä toimintakykyisiä aikuisia yhteisillä rahoilla.
Aspergerin syndrooma ei ole sairaus. Jokainen normaalilla järjenjuoksulla varustettu voi itsekin analysoida mitkä tilanteet tuottavat ongelmia, ja miten niistä parhaiten selviäisi. Maailma on pullollaan neuvoja, sen kun valitsemaan niistä itselle toimivimpia.
Kaikki luettelemasi "oireet" ovat normaalivariaatiota. Ei meistä kaikista ole halaajiksi, eikä liene maailmaa kaada jos isoissa juhlissa ahdistaa. Jätetään se psykiatrinen sairaanhoito sitä oikeasti tarvitseville, jooko?
[quote author="Vierailija" time="19.12.2013 klo 21:32"]
Huoh sinä joka sanoit että tyttösi on asperger, mutta ei omaa matemaattista hahmotuskykyä.
Kuules aspergerin TAUDINKUVAAN kuuluu tuo matemaattinen lahjakkuus, tyttäresi ei ole assi, hän on idiootti.
[/quote]
Inhottavasti sanottu, ja olet sitäpaitsi väärässä. Aspergerin oireyhtymän diagnostisiin kriteereihin ei kuulu matemaattinen lahjakkuus.
Ihme väkeä täällä taas liikkeellä. Miten se on teiltä pois, jos ap hakee apua ongelmiinsa? Jos esim. tarvitsee jonkinlaista terapiaa, niin sitä ei saa ilman diagnoosia. Voi toki olla, ettei kyse olekaan aspergerista vaan jostain muusta. Joka tapauksessa asia on hyvä selvittää, jos se vaivaa henkilöä itseään.
Terveyskeskuksen omalääkäriltä voi lähteä liikkeelle ja pyytää lähetettä eteenpäin. Yksityisellekin voi varata ajan. On olemassa lääkäriasemia, jotka ovat erikoistuneet neuropsykiatrisiin häiriöihin (esim. Helsingissä Neuromental). Heiltä ainakin löytyy asiantuntemusta. Tsemppiä ap:lle!
Sinänsähän nuo kaikki luettelemasi asiat täsmäävät ihan epäsosiaalisuuteen ja ujouteen.
En usko, että joku random tk-omalääkärikäynti johtaa muuhun kuin siihen, että saat kouraasi masennuslääkereseptin. Tee mieluummin niin, että kysy alueellasi toimivalta autismi- ja aspergeryhdistykseltä, ketä lääkäriä he suosittelevat. Tai Autismi- ja Aspergerliitosta. Tai netin AS-palstalta.
Olennaista on päästä asiantuntijan puheille, ei kenen tahansa lääkärin puheille. Asiantunteva lääkäri voi joko itse diagnosoida tai lähettää sinut tutkittavaksi muualle.
Ihme vastauksia olet saanut. Nykyään erilaisuutta ei tarvitse piilotella ja leimautumispelko on ihan kukkua. Assit leimautuvat hiukan oudoiksi muutenkin koska ajattelevat ja kokevat asiat eri tavalla. Meidän perheessä on autismin kirjon diagnooseja lapsilla ja myös meillä vanhemmilla on paljon as-piirteitä.
Diagnoosia voi hakea yksityiseltä puolelta, kunnallisen kautta sitä harvoin saa, ellei oireyhtymä tule muun asian, esim työkykytutkimusten ja muiden testien myötä esiin. Usein diagnoosiin vaaditaan näyttöä oireista myös lapsuudesta, sitä harva pystyy todistamaan.
Kannattaa ottaa yhteyttä paikalliseen järjestöön ja käydä vertaistapaamisissa. On myös paljon hyvää kirjallisuutta, jota kannattaa lukea. Itsetuntemusta voi harjoitella myös ilman diagnoosia.
[quote author="Vierailija" time="16.12.2013 klo 11:52"]Onks nykyään muodikasta olla asperger?
[/quote]
Kyllä.