Ansiosidonnainen ja nollatuntisopimus

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joku syyhän siihen on että ovat tuuraajia, eivätkä vakituisena jossakin.

Niin on. Ja se syy on se, että haluan tehdä osa-aikatyötä, päättää itse vuoroni ja paikkani. Moni ihmettelee, että miksen hae vakkariksi, mutta ei kiitos. :)

Ja tälle yhdelle, joka ihmetteli itkeviä sijaisia. Teillä on hyvin suurella todennäköisyydellä jotain pahasti vialla nykyisessä työilmapiirissä. Omalle työpaikalle ja itselleen sokeutuu, mutta sijaisena näkee välillä niin karmeita työpaikkoja, etten ihmettele yhtään miksi saikutetaan ja on vaikea saada sijaisia.

Ap täällä, komppaamaan osa-aikaisuuttasi! Jos olisin itse tiennyt millaiseen ansaan joudun huonossa työympäristössä, huonon esimiehen ja aivan järjettömän työtaakan kanssa en olisi koskaan ottanut vakituista työtä vastaan. Tämä on ansa josta en voi paeta edes terveyteni romahdettua ilman karenssia, tämä on minusta uskomatonta, mutta tottahan se on...

Vierailija kirjoitti:

Meillä ollut monia tuuraajia, kun vakkarit lomilla ja saikuilla.

Ollaan ihmetelty, kun ne eivät kestä oikein mitään vastoinkäymisiä. Itketään, masennutaan sellaisista asioista, joita nyt hektisellä alalla tuppaa tulemaan. Ei siis mitään vaarallisia eikä fyysisiä kontakteja.

Ollaan autettu, neuvottu ja kannustettu, mutta ei sekään tunnu auttavan.

Ovat ilmeisesti vaan väärällä alalla.

Nuo on usein niitä joita ei kiusattu koskaan lapsena ja on eletty koko elämä pumpulissa ja silloin tällöin kun joutuu tekemään jotain vähänkin mukavuus alueen ulkopuolelta itketään lääkärissä kuinka ei enää jaksa. Paras hoito olisi laittaa kadulle opettelemaan selviytymistä. Noissa masennus diagnooseissa pitäisi tulla mukana sellainen 3-6kk aika ettei saa tukia valtiolta ja sitten katsoa ketkä on oikeasti masentuneita eikä vaan vätyksiä jotka kuppaa tukia.

Vierailija kirjoitti:

Hommaa jostain lyhyt määräaikainen työsuhde, silloin ei karenssia tule ja voit sen jälkeen tehdä osa-aikaisuuksia.

Eikö minun pidä tämän jälkeen palata omaan vakituiseen työhöni vai pääsenkö siitä eroon menemällä määräaikaiseksi johonkin muualle ja irtisanoutumalla? Pahoittelen tyhmää kysymystä, en ole koskaan ollut tässä tilanteessa että vakituisesta sopimuksesta pitäisi päästä eroon.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joku syyhän siihen on että ovat tuuraajia, eivätkä vakituisena jossakin.

Niin on. Ja se syy on se, että haluan tehdä osa-aikatyötä, päättää itse vuoroni ja paikkani. Moni ihmettelee, että miksen hae vakkariksi, mutta ei kiitos. :)

Ja tälle yhdelle, joka ihmetteli itkeviä sijaisia. Teillä on hyvin suurella todennäköisyydellä jotain pahasti vialla nykyisessä työilmapiirissä. Omalle työpaikalle ja itselleen sokeutuu, mutta sijaisena näkee välillä niin karmeita työpaikkoja, etten ihmettele yhtään miksi saikutetaan ja on vaikea saada sijaisia.

Tuuraajat kyllä ottavat stressiä asiakaspalvelusta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä ollut monia tuuraajia, kun vakkarit lomilla ja saikuilla.

Ollaan ihmetelty, kun ne eivät kestä oikein mitään vastoinkäymisiä. Itketään, masennutaan sellaisista asioista, joita nyt hektisellä alalla tuppaa tulemaan. Ei siis mitään vaarallisia eikä fyysisiä kontakteja.

Ollaan autettu, neuvottu ja kannustettu, mutta ei sekään tunnu auttavan.

Ovat ilmeisesti vaan väärällä alalla.

Nuo on usein niitä joita ei kiusattu koskaan lapsena ja on eletty koko elämä pumpulissa ja silloin tällöin kun joutuu tekemään jotain vähänkin mukavuus alueen ulkopuolelta itketään lääkärissä kuinka ei enää jaksa. Paras hoito olisi laittaa kadulle opettelemaan selviytymistä. Noissa masennus diagnooseissa pitäisi tulla mukana sellainen 3-6kk aika ettei saa tukia valtiolta ja sitten katsoa ketkä on oikeasti masentuneita eikä vaan vätyksiä jotka kuppaa tukia.

Ai niinkö? Sinä taidat olla kiusaaja luonteeltasi, kaikkea ikävää sinulle.

Tiedoksi että minua kiusattiin koko nuoruus ja lapsuus ja tulen hyvin köyhästä perheestä. Opiskelin ja raadoin töissä vuosia että saisin nykyisen työni, joka on aivan karmea paikka ja ajanut minut totaaliseen uupumukseen ja mielenterveyden äärirajoille. Ja siellä joku internetin trolli pitää minua vätyksenä.

Hohhoijjaa. Ja vielä ihmetellään miksi Suomessa voidaan työpaikoilla huonosti ja talous menee lujaa alamäkeen...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä ollut monia tuuraajia, kun vakkarit lomilla ja saikuilla.

Ollaan ihmetelty, kun ne eivät kestä oikein mitään vastoinkäymisiä. Itketään, masennutaan sellaisista asioista, joita nyt hektisellä alalla tuppaa tulemaan. Ei siis mitään vaarallisia eikä fyysisiä kontakteja.

Ollaan autettu, neuvottu ja kannustettu, mutta ei sekään tunnu auttavan.

Ovat ilmeisesti vaan väärällä alalla.

Nuo on usein niitä joita ei kiusattu koskaan lapsena ja on eletty koko elämä pumpulissa ja silloin tällöin kun joutuu tekemään jotain vähänkin mukavuus alueen ulkopuolelta itketään lääkärissä kuinka ei enää jaksa. Paras hoito olisi laittaa kadulle opettelemaan selviytymistä. Noissa masennus diagnooseissa pitäisi tulla mukana sellainen 3-6kk aika ettei saa tukia valtiolta ja sitten katsoa ketkä on oikeasti masentuneita eikä vaan vätyksiä jotka kuppaa tukia.

Ai niinkö? Sinä taidat olla kiusaaja luonteeltasi, kaikkea ikävää sinulle.

Tiedoksi että minua kiusattiin koko nuoruus ja lapsuus ja tulen hyvin köyhästä perheestä. Opiskelin ja raadoin töissä vuosia että saisin nykyisen työni, joka on aivan karmea paikka ja ajanut minut totaaliseen uupumukseen ja mielenterveyden äärirajoille. Ja siellä joku internetin trolli pitää minua vätyksenä.

Hohhoijjaa. Ja vielä ihmetellään miksi Suomessa voidaan työpaikoilla huonosti ja talous menee lujaa alamäkeen...

Olen sekä kiusattu, että kiusajaa kuten suurinosa muistakin. On jopa eräs kiusaaja sanonut, että on ylpeä kuinka paljon olen kasvanut hänen käsittelyssään ja vasta myöhemmin töissä tajusin mitä hän tarkoitti.

Luojan kiitos täältä masennuksenikin syövereistä tunnistan vanhastaan kiusaajat jotka täälläkin huutelevat. Toivon että karma tulee ja saatte itse tuta sen mitä toisille toivotte ja miten muita kohtelette. Ja niin todellakin tulee myös käymään- muistakaa se.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä ollut monia tuuraajia, kun vakkarit lomilla ja saikuilla.

Ollaan ihmetelty, kun ne eivät kestä oikein mitään vastoinkäymisiä. Itketään, masennutaan sellaisista asioista, joita nyt hektisellä alalla tuppaa tulemaan. Ei siis mitään vaarallisia eikä fyysisiä kontakteja.

Ollaan autettu, neuvottu ja kannustettu, mutta ei sekään tunnu auttavan.

Ovat ilmeisesti vaan väärällä alalla.

Nuo on usein niitä joita ei kiusattu koskaan lapsena ja on eletty koko elämä pumpulissa ja silloin tällöin kun joutuu tekemään jotain vähänkin mukavuus alueen ulkopuolelta itketään lääkärissä kuinka ei enää jaksa. Paras hoito olisi laittaa kadulle opettelemaan selviytymistä. Noissa masennus diagnooseissa pitäisi tulla mukana sellainen 3-6kk aika ettei saa tukia valtiolta ja sitten katsoa ketkä on oikeasti masentuneita eikä vaan vätyksiä jotka kuppaa tukia.

Ai niinkö? Sinä taidat olla kiusaaja luonteeltasi, kaikkea ikävää sinulle.

Tiedoksi että minua kiusattiin koko nuoruus ja lapsuus ja tulen hyvin köyhästä perheestä. Opiskelin ja raadoin töissä vuosia että saisin nykyisen työni, joka on aivan karmea paikka ja ajanut minut totaaliseen uupumukseen ja mielenterveyden äärirajoille. Ja siellä joku internetin trolli pitää minua vätyksenä.

Hohhoijjaa. Ja vielä ihmetellään miksi Suomessa voidaan työpaikoilla huonosti ja talous menee lujaa alamäkeen...

Muutenkin sinähän nimenomaan todistit pointtini kuinka kiusaaminen tekee ihmisistä vahvempia ja todella hienoa kuulla tarinasi joten kiitos siitä. Pahoittelut, että sekoitit minun tarkoittavani sinua vätyksenä vaikka tarkoitin nimenomaan päinvastoin. Sinustakin on tullut kiusaamisen ansiosta vahva ja hieno ihminen joka on päässyt pitkälle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hommaa jostain lyhyt määräaikainen työsuhde, silloin ei karenssia tule ja voit sen jälkeen tehdä osa-aikaisuuksia.

Eikö minun pidä tämän jälkeen palata omaan vakituiseen työhöni vai pääsenkö siitä eroon menemällä määräaikaiseksi johonkin muualle ja irtisanoutumalla? Pahoittelen tyhmää kysymystä, en ole koskaan ollut tässä tilanteessa että vakituisesta sopimuksesta pitäisi päästä eroon.

Joo, ensin se uusi paikka, sitten irtisanoutuminen. Sitten kun määräaikaisuus loppuu, työsuhde on loppunut ilman syytäsi ja karenssia ei tule.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hommaa jostain lyhyt määräaikainen työsuhde, silloin ei karenssia tule ja voit sen jälkeen tehdä osa-aikaisuuksia.

Eikö minun pidä tämän jälkeen palata omaan vakituiseen työhöni vai pääsenkö siitä eroon menemällä määräaikaiseksi johonkin muualle ja irtisanoutumalla? Pahoittelen tyhmää kysymystä, en ole koskaan ollut tässä tilanteessa että vakituisesta sopimuksesta pitäisi päästä eroon.

Joo, ensin se uusi paikka, sitten irtisanoutuminen. Sitten kun määräaikaisuus loppuu, työsuhde on loppunut ilman syytäsi ja karenssia ei tule.

Kiitos tästä! Yritän löytää jonkun sopivan pätkän jostain!

Vaihdoin vakituisen työpaikan nollasopimukseen sairauden ja burn outin takia. En alkuun ilmoittautunut työttömäksi, koska töitä oli tiedossa 4-5pv/vk. Vasta sitten kun työt tippui hetkeksi 2-3pv/vk, ilmoittauduin työttömäksi, jotta sain hakea ansiosidonnaista. 

Selvittelyhän siitä piti tehdä karenssin uhalla. Liitin kaikki mahdolliset lääkärintodistukset sairaslomista, burn outista, sairausdesta ja kerroin syyn miksi lähdin.

Karenssia ei tullut, koska sairaus, enkä ole enää päivääkään ollut saikulla toisin kuin vanhassa työpaikassa. 

Päivääkään en ole katunut lähtöä, koska elämänlaatu on parantunut huimasti. Jaksaa taas nauraa ja iloita asioista eikä kaikki energia mene työhön tai siihen miten selviydyn huomisesta työpäivästä saati sitten seuraavasta viikosta..

Kannattaa ensin jutella lääkärin kanssa burn outista tai pyytää esim. sairaslomaa ennen kuin irtisanoutuu. Tarvitset lääkäriltä todistukset burn outista, jotta voit liittää sen selvitykseen karenssin välttämiseksi. Kokemuksella pelkkä selitys ei riitä.. 

Tsemppiä jaksamiseen! :)

Vierailija kirjoitti:

Vaihdoin vakituisen työpaikan nollasopimukseen sairauden ja burn outin takia. En alkuun ilmoittautunut työttömäksi, koska töitä oli tiedossa 4-5pv/vk. Vasta sitten kun työt tippui hetkeksi 2-3pv/vk, ilmoittauduin työttömäksi, jotta sain hakea ansiosidonnaista. 

Selvittelyhän siitä piti tehdä karenssin uhalla. Liitin kaikki mahdolliset lääkärintodistukset sairaslomista, burn outista, sairausdesta ja kerroin syyn miksi lähdin.

Karenssia ei tullut, koska sairaus, enkä ole enää päivääkään ollut saikulla toisin kuin vanhassa työpaikassa. 

Päivääkään en ole katunut lähtöä, koska elämänlaatu on parantunut huimasti. Jaksaa taas nauraa ja iloita asioista eikä kaikki energia mene työhön tai siihen miten selviydyn huomisesta työpäivästä saati sitten seuraavasta viikosta..

Kannattaa ensin jutella lääkärin kanssa burn outista tai pyytää esim. sairaslomaa ennen kuin irtisanoutuu. Tarvitset lääkäriltä todistukset burn outista, jotta voit liittää sen selvitykseen karenssin välttämiseksi. Kokemuksella pelkkä selitys ei riitä.. 

Tsemppiä jaksamiseen! :)

Kiitos sinulle oikeesti tosi paljon ja aurinkoista syksyä :) Tämä tilanne on tosi vaikea ja olen pallotellut kaikkia mahdollisuuksia, minulla on lääkärintodistuksia todisteena ja myös masennusdiagnoosi ja sairausloma jatkuu yhä. Toivon että saisin näistä todistetta tarpeeksi jotta voin irtisanoutua ja jatkaa elämää kohti uutta työtä ja itseni kehittämistä.

Kiitos!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä ollut monia tuuraajia, kun vakkarit lomilla ja saikuilla.

Ollaan ihmetelty, kun ne eivät kestä oikein mitään vastoinkäymisiä. Itketään, masennutaan sellaisista asioista, joita nyt hektisellä alalla tuppaa tulemaan. Ei siis mitään vaarallisia eikä fyysisiä kontakteja.

Ollaan autettu, neuvottu ja kannustettu, mutta ei sekään tunnu auttavan.

Ovat ilmeisesti vaan väärällä alalla.

Hälytyskellojen pitäisi teillä kaikilla siellä töissä soida jos teillä on paljon työntekijöitä uupumuksen takia sairaslomalla, kohta olette itse jonon jatkeena - katsotaan sitten paljonko naurattaa.

Eihän ne uupumuksen takia saikulla ole..yhdellä murtu koipi kotona, parilla flunssakuumetta, sairaan lapsen takia. Ja pari muuta, en nyt muista mitä niillä oli.

Jatkan..käsitit väärin, ei täällä vakkarit stressaantuneita ole.

Puhuit kuitenkin itkemisestä ja masennusoireista työpaikalla? Ja hektisestä alasta. Mutta eivät ole stressaantuneita vaan jalka paketissa ja flunssassa? Jolloin kuuluu yhtälailla olla kotona.

Vinkki muuten että jos kollegasi itkee työpaikalla töihin liittyvissä asioissa on syytä olla huolissaan eikä naureskella tai ihmetellä.

Ymmärrän täysin tuota kirjoittajaa. Meillä myös hektinen ala, jossa täytyy reagoida nopeasti ja tilanteet muuttuvat. Todella moni alan opiskelija tai tuuraaja ei kestä vastoinkäymisiä tai ongelmatilanteita töissä. Heitä kyllä kannustetaan, neuvotaan, eikä osoitella sormella virheitä tai tietämättömyydestä, vaan nätisti kerrotaan liki kädestä pitäen kuinka hommat tehdään. Täytyy sanoa, että varmaan yksi kolmesta ei vaan sovellu alalle.

Mikä mahtaa olla, kun monen, etenkin 25-30 vuotiaan stressinhallinta on lähellä nollaa?

AP, vaihda alaa, opiskele tai hae muualta saman alan töitä jos töissä ei jaksa olla. Kaikilla työpaikoilla ei kyetä hyvään ilmapiiriin, vaikka olisi millaisia keskusteluja ja palavereja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vaihdoin vakituisen työpaikan nollasopimukseen sairauden ja burn outin takia. En alkuun ilmoittautunut työttömäksi, koska töitä oli tiedossa 4-5pv/vk. Vasta sitten kun työt tippui hetkeksi 2-3pv/vk, ilmoittauduin työttömäksi, jotta sain hakea ansiosidonnaista. 

Selvittelyhän siitä piti tehdä karenssin uhalla. Liitin kaikki mahdolliset lääkärintodistukset sairaslomista, burn outista, sairausdesta ja kerroin syyn miksi lähdin.

Karenssia ei tullut, koska sairaus, enkä ole enää päivääkään ollut saikulla toisin kuin vanhassa työpaikassa. 

Päivääkään en ole katunut lähtöä, koska elämänlaatu on parantunut huimasti. Jaksaa taas nauraa ja iloita asioista eikä kaikki energia mene työhön tai siihen miten selviydyn huomisesta työpäivästä saati sitten seuraavasta viikosta..

Kannattaa ensin jutella lääkärin kanssa burn outista tai pyytää esim. sairaslomaa ennen kuin irtisanoutuu. Tarvitset lääkäriltä todistukset burn outista, jotta voit liittää sen selvitykseen karenssin välttämiseksi. Kokemuksella pelkkä selitys ei riitä.. 

Tsemppiä jaksamiseen! :)

Kiitos sinulle oikeesti tosi paljon ja aurinkoista syksyä :) Tämä tilanne on tosi vaikea ja olen pallotellut kaikkia mahdollisuuksia, minulla on lääkärintodistuksia todisteena ja myös masennusdiagnoosi ja sairausloma jatkuu yhä. Toivon että saisin näistä todistetta tarpeeksi jotta voin irtisanoutua ja jatkaa elämää kohti uutta työtä ja itseni kehittämistä.

Kiitos!

Ole hyvä! Toivottavasti tästä oli jotain apua :)

Mulla oli siis työpaikka tiedossa minne vaihdoin ja se on määräaikainen vaikka tunteja on nolla. Ja tosiaan sairauden takia en olisi muutenkaan voinut jatkaa edellisessä paikassa, niin kävi hyvä tuuri kun löytyi sattumalta toinen paikka missä viihtyy hyvin.

Uskon tietäväni miltä susta tuntuu, koska itsellänikin oli todella vaikeaa edellisessä työssä. Kävin myös juttelemassa ttpsykiatrin kanssa mikä ei auttanut tilanteeseeni yhtään.  

Alkuun pelotti ajatus lähteä, koska vakitulot loppuu, mutta erinäisten syiden takia varmistuin asiasta ja päätin lähteä. Ja onneksi lähdin! Olen saanut niin paljon nauttia omasta elämästä eikä tarvitse olla enää naimissa huonoissa työvuoroissa

Aurinkoista syksyä myös sinulle! :)

A siantuntija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä ollut monia tuuraajia, kun vakkarit lomilla ja saikuilla.

Ollaan ihmetelty, kun ne eivät kestä oikein mitään vastoinkäymisiä. Itketään, masennutaan sellaisista asioista, joita nyt hektisellä alalla tuppaa tulemaan. Ei siis mitään vaarallisia eikä fyysisiä kontakteja.

Ollaan autettu, neuvottu ja kannustettu, mutta ei sekään tunnu auttavan.

Ovat ilmeisesti vaan väärällä alalla.

Hälytyskellojen pitäisi teillä kaikilla siellä töissä soida jos teillä on paljon työntekijöitä uupumuksen takia sairaslomalla, kohta olette itse jonon jatkeena - katsotaan sitten paljonko naurattaa.

Eihän ne uupumuksen takia saikulla ole..yhdellä murtu koipi kotona, parilla flunssakuumetta, sairaan lapsen takia. Ja pari muuta, en nyt muista mitä niillä oli.

Jatkan..käsitit väärin, ei täällä vakkarit stressaantuneita ole.

Puhuit kuitenkin itkemisestä ja masennusoireista työpaikalla? Ja hektisestä alasta. Mutta eivät ole stressaantuneita vaan jalka paketissa ja flunssassa? Jolloin kuuluu yhtälailla olla kotona.

Vinkki muuten että jos kollegasi itkee työpaikalla töihin liittyvissä asioissa on syytä olla huolissaan eikä naureskella tai ihmetellä.

Ymmärrän täysin tuota kirjoittajaa. Meillä myös hektinen ala, jossa täytyy reagoida nopeasti ja tilanteet muuttuvat. Todella moni alan opiskelija tai tuuraaja ei kestä vastoinkäymisiä tai ongelmatilanteita töissä. Heitä kyllä kannustetaan, neuvotaan, eikä osoitella sormella virheitä tai tietämättömyydestä, vaan nätisti kerrotaan liki kädestä pitäen kuinka hommat tehdään. Täytyy sanoa, että varmaan yksi kolmesta ei vaan sovellu alalle.

Mikä mahtaa olla, kun monen, etenkin 25-30 vuotiaan stressinhallinta on lähellä nollaa?

AP, vaihda alaa, opiskele tai hae muualta saman alan töitä jos töissä ei jaksa olla. Kaikilla työpaikoilla ei kyetä hyvään ilmapiiriin, vaikka olisi millaisia keskusteluja ja palavereja.

Kiitoksia. Olen ollut omalla hektisellä alallani erilaisissa työtehtävissä nyt liki 10-vuotta töissä. Jotkut ei sovellu, jotkut soveltuu. Kannustan kaikkia miettimään tarkkaan mihin lähtee mukaan. Nyt olen itse tässä käännekohdassa, käännekohdassa jossa ”jos töissä ei jaksa olla” kuulostaa alentavalta ja todella nenäkkäältä kun kyse on hieman muustakin kuin pienestä väsymyksestä tai ”väärällä alalla” olemisesta. Mutta kiitos kuitenkin.

Olen ollut liki vuosikymmenen alaisena töissä sitten esimiehenä töissä tukemassa, ohjaamassa ja auttamassa ihmisiä, olen ollut naivi ja typerä kun olen ajatellut ihmisten ymmärtävän burn outtia ja toimivaa työympäristöä ja hyvinvointia töissä. Minun kohdallani näitä asioita ei nykyisessä paikassa ole ajateltu laisinkaan eikä muuta ulospääsyä tunnu enää olevan kuin lähteminen nyt kun minut on kulutettu loppuun.

Ja saan siitä itse kärsiä vielä lisää, niin kuin tässä ei olisi jo tarpeeksi.

En ihmettele miksi jotkut jättäytyvät tämän hullutuksen ulkopuolelle - mikään ei riitä.