Tulin siihen lopputulokseen, että kaksi introverttiä ei sovi yhteen! Seuraavaksi otan extrovertin miehen

Meitä ei kiinnosta terpopero sun loputtomat suhdepelleilyloeut ok. MEE vaikka ongelle joooko ;)

Ei ainakaan mielenterveysppotilasta joka on katkeroitunut äitiinsä, veljeensä ja alkoholistiisäänsä. No thank you. Ja kaikkiin välit poikki, koska ite on niin super omasta mielestään. Narsku 2.0 ja psykoottinen obsessionisti. Samat aiheet joka päivä. Looopppp

Ai sinä otat tuosta vaan? 🧐

Vierailija kirjoitti:

Olisi kyllä mielenkiintosita kuulla jos täällä on joku, joka olisi saanut introvertti-introvertti suhteen toimimaan. Mun kohdalla se oli tosi raastava suhde, ja aina mietin että piittaakohan toi edes yhtään musta, ja se mietti ihan samaa.

Onkohan se vaan niin että liian samanlaiset ei vaan voi olla yhdessä. Voin kuvitella miten kaksi suupalttia ottaisi yhteen nopeasti.

Kyllä seksisuhteena toimii, kun ei tarvii sitä tuppisuuta pitkään katsella.

Vierailija kirjoitti:

Meillä kaksi introverttia sopii hyvin yhteen, meillä tosin kemia kohtaa niin hyvin, että olemme toisillemme ainoita, jotka eivät kuluta juuri lainkaan sosiaalista patteria. Ekstrovertin kanssa suhde oli kamala, koko ajan riitoja kun toinen halusi mennä kylään ja kutsua kylään ja itse olin jo ihan loppu.

Sama. Nykyinen introvertti-introvertti-suhde on toiminut jo 20 v. Ollaan hyvin samanlaisia luonteiltamme, eli kaivataan suunnilleen yhtä paljon sosiaalista elämää. Joskus jutellaan tuntikausia, joskus vietetään päivä "omillamme", eli omiin puuhiin keskittyen ja kommunikoidaan lähinnä ruoka-aikoihin. Eikä tarvitse miettiä tykkääkö tuo enää, kyllä se tulee ilmi aika lailla päivittäin, monin pienin tavoin.

Minulle tämä sopii huomattavasti paremmin kuin ekstrovertti (kokemusta kahdesta), joka ei millään ymmärtänyt tarvetta olla itsekseen vaan kaipasi koko ajan seuraa. Koko ajan piti olla menossa, pyytämässä muita kylään tai jos oltiin kahdestaan niin minun piti olla seurana. Ihmisinä mukavia, mutta en vaan jaksa tuollaista. Heitä tietysti häiritsi minun "möllötykseni", eli hekin kokivat ettei vaan sovittu yhteen.

Eihän introverttiys tarkoita, että ihminen ei osaisi puhua ja iminen voi olla sulkeutunut, vaikka ei olisikaan kovin introvertti.

Mä seurustelin ensin sulkeutuneen ihmisen kanssa - ja olin itsekin sulkeutunut. Ei toiminu mitenkään.

Sitten seurustelin ekstrovertin kanssa. No, hän sai mut kyllä ulos kuorestani, mutta oli se ihan hemmetin raskasta varsinkin kun hän ei oikeen ymmärtänyt mun vahvaa introverttipuolta...

Että joku balanssi, ihan sama onko toinen intro vai ekstro, kunhan osaa puhua ja kuunnella.

Vieläkin ihmiset kuvittelevat, että introverttiys on "kuori", ja siellä alla on sitten se aito ekstrovertti jolla on yhtä suuret sosiaaliset tarpeet kuin ekstroverteillä, joilla ei ole kuorta. Me introvertit ei esitetä, me ollaan ihan omia itsejämme. Älkää yrittäkö väkisin muuttaa meitä.

Ekstrovertti ei ole sosiaalisilta taidoiltaan sen taitavampi, kuin nälkäinen ihminenkään on hyvä kokki. Kyse on vain TARPEESTA. Ekstrovertti ei välttämättä osaa antaa toisille suunvuoroa ollenkaan, kun se oma tarve on niin suuri että päpätetään vain kuin henkensä hädässä. On tarve saada huomiota, mutta ei ole niin kova tarve antaa sitä huomiota välillä muille.

Minulle on ekstrovertit suuttuneet niin monta kertaa, kun en jaksa heidän pälpätyksiään kuunnella. Ja annas olla, kun yritän herättää keskustelua jostain itseäni kiinnostavasta aiheesta, niin eipä tulekaan keskustelua, koska ekstrovertit yleensä osaavat keskustella vaan muiden yksityisasioista tai omasta itsestään.

Minusta teillä on ihan vain kommunikointiongelmia, ei introverttius tarkoita etteikö osaisi puhua asioista läheisten ihmisten kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Ai sinä otat tuosta vaan? 🧐

Niinpä😆

Joskus luin jostain, kun joku mies/ nainen puhui ihastuksestaan ja sanoi samalla tavalla;

Näin hänet ja päätin, että tuon minä otan.

Aika pelottavaa, jos joku vaan tulee päätettyään "ottamaan" toisen esim. keskellä katua...

Typerä "sanonta".

Miksi sekoitatte sellaiset persoonallisuuden piirteet noihin? Intro/ekstroverttiys selittää vain osan ihmisen persoonallisuudesta. Ihminen voi olla myöskin esim. epävarma ekstrovertti, joka kuitenkin näyttäytyy introverttiytenä.

Eihän siihen tarvitse kuin tarpeeksi ison asunnon. Saa tarpeeksi omaa aikaa kun on eri huoneet ja ei kuule toista. Minä ja mies ollaan molemmat introverttejä, sillä erotuksella että minä olen aamuvirkku ja mies aamutorkku. Minä saan omaa aikaa aamuisin, mies iltaisin. Ja jos sitä tarvitsee kesken päivän niin menee vain toiseen huoneeseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja ekstroverttiko jaksaa katsella kuoreen vetäytyvää puhumatonta?

Itse Introvertti.

Lähinnä mietin että ektrovertti voi saada sen introvertin vetäytymään ulos kuorestaan, kun taas toisen, vääränlaisen möllöttäjän kanssa molemmat vaan menee syvemmälle omiin kuoriin.

Introverttejä ja ekstroverttejä on niin erilaisia. Introvertti voi olla hyvinkin puhelias tai sitten tuppisuu. Ekstrovertti ei välttämättä ole avoin, vaan puhuu puuta heinää tai valehtelee. Ekstrovertti voi olla sulkeutuneempi kuin introvertti. Muut ominaisuudet myös ratkaisevat, kaipaako tunneyhteyttä toisessa, onko utelias ja innovatiivinen, kaipaako vaihtelua ja uusia asioita jne.

Jälleen kerran avaus, jossa ei ymmärretä ollenkaan, mistä introversiossa on kysymys.

Vierailija kirjoitti:

Eihän siihen tarvitse kuin tarpeeksi ison asunnon. Saa tarpeeksi omaa aikaa kun on eri huoneet ja ei kuule toista. Minä ja mies ollaan molemmat introverttejä, sillä erotuksella että minä olen aamuvirkku ja mies aamutorkku. Minä saan omaa aikaa aamuisin, mies iltaisin. Ja jos sitä tarvitsee kesken päivän niin menee vain toiseen huoneeseen.

Sama meillä! Toinen saa illalla sen pari tuntia omaa aikaa, ja toinen aamulla. Asunto ei ole kovin iso, mutta makkarissa on ovi ja se riittää (jos kesken päivän tarvii omaa aikaa).

Me kaks introverttiä nyt oltu puoli vuotta omaehtoisessa kotikaranteenissa koronan takia ja hyvin sujuu. Ei olla riidelty kertaakaan. Osataan keskustella asioista, mutta myös antaa tilaa ja rauhaa tarvittaessa. Huomioidaan toista ja ollaan kohteliaita. Katotaan paljon sarjoja yhdessä, mikä on mukavaa "yhdessä tekemistä" eli ei tosiaan tarvi puhua pälpättää koko ajan.

Aloituksen perusteella ap ei taida ymmärtää sitä, ettei introverttiyden alle mene kaikki luonteenpiirteet: esim. ujous, jurottaminen tai käytöstapojen puuttuminen ei kuulu introverttiyteen, vaan ovat ihan henkilön omia luonteenpiirteitä. Jokainen ihminen kyllä pystyy halutessaan toivottamaan hyvät huomenet tai kysymään mitä kuuluu.

Pisti silmään tuo "seuraavaksi"..mitä sitten seuraavaksi ja sitten..aika huoletonta

mies52v

Vierailija kirjoitti:

Meillä kaksi introverttia sopii hyvin yhteen, meillä tosin kemia kohtaa niin hyvin, että olemme toisillemme ainoita, jotka eivät kuluta juuri lainkaan sosiaalista patteria. Ekstrovertin kanssa suhde oli kamala, koko ajan riitoja kun toinen halusi mennä kylään ja kutsua kylään ja itse olin jo ihan loppu.

Mulla ihan sama mieheni kanssa. Ollaan molemmat todella introvertteja, mutta toistemme (tai perheidemme) seura ei rasita ollenkaan. Keskenämme viihtyisimme vaikka 24/7 ja meillä riittää aina juttua, mutta otamme kyllä molemmat välillä omaa aikaa ja se on kummallekin ok.

Aikasemmissa suhteissani olin muutaman extrovertin kanssa, emmekä sopineet yhteen alkuunkaan. Toisen kanssa rasitti jatkuva papatus (hän papattaa, minä kuuntelen enkä saa suunvuoroa) ja toinen oli jatkuvasti kutsumassa kavereitaan kylään. En jaksanut kumpaakaan pidemmän päälle.

Olin kyllä tosi onnekas, että tapasin mieheni. Ainoa mies varmaan koko planeetalla, jonka kanssa sovin niin hyvin yhteen kaikin puolin.

Jaa mistä se ap sen seuraavan miehen ”ottaa”?