Mummon tilanne huolettaa

Arvio kotihoidon tarpeesta. Ota yhteys kuntasi vanhustenpalveluihin

Siis mihin mummo tarvii kyytiä, kaupassa käyntiinkö? Ainakin meidän kaupungissa vanhus voi saada taksiseteleitä, joilla voi käydä asioilla, jos mummosi siis osaa yksin asioida. Jos ei, niin sitten ostokset voi hoitaa kotihoidon kautta. Kuulostaa siltä, että mummosi tarvitsee muutenkin jo apua arkeensa. Ota yhteyttä kuntanne vanhuspalveluihin, saat sieltä toimintaohjeet. Jos mummo ei muista edes syödä, niin tarvitsee kyllä apua ja ruuan voi tilata ateriapalvelusta.

Alzheimerin yksi oire on tuo ruokahalun katoaminen eli tosiaan nyt asap yhteys sinne oman kunnan vanhustenhuoltoon, terveyden kartoitus ja palvelusuunitelma. 

Myös palvelutalo voi olla turvallinen vaihtoehto ikäihmiselle. Monesti virkistyvät, kun pääsevät ikätovereidensa pariin. 

Vierailija kirjoitti:

Myös palvelutalo voi olla turvallinen vaihtoehto ikäihmiselle. Monesti virkistyvät, kun pääsevät ikätovereidensa pariin. 

Niinhän se olisi, mutta sinne pääsee nykyään lähinnä siinä vaiheessa kun ei enää pääse liikkumaan. Näin ainakin täällä. Palvelutalon asukkaat on sellaisia, joita joskus 30 v oli sairaalassa ja kotihoidossa sellaisia, jotka ennen olivat vanhainkodissa. Mutta tuo on niin totta, että moni vanhus virkistyisi kun pääsisi palvelutalolle asumaan, olisi seuraa ja puhekavereita, ruokaa saa säännöllisesti ja omaisetkin jaksaa panostaa vanhukseen, kun ei tarvitse koko ajan olla auttamassa ja vielä huoli mielessä yötä-päivää. Mutta näin meidän päättäjät haluaa asian hoitaa, vanhukset saavat virua yksin kotona, vaikka eivät enää edes tiedä missä ovat. Ei kiinnostanut edellistä hallitusta eikä kiinnosta nykyistäkään.

Vierailija kirjoitti:

Alzheimerin yksi oire on tuo ruokahalun katoaminen eli tosiaan nyt asap yhteys sinne oman kunnan vanhustenhuoltoon, terveyden kartoitus ja palvelusuunitelma. 

Hyvin monen sairauden oireena on ruokahaluttomuus, tuskin tarvitsee ensimmäisenä alzheimeria huudella. Voi olla kyse ihan siitäkin, että ruoka ei maistu entiseen tapaan, kun ei ole ketään seurana aterialla. Omalle äidilleni maistui ruoka hyvin vielä alzheimerin keskivaikeassa vaiheessa, vaikka ei tiennyt mikä vuosituhat on eikä ymmärtänyt itse ottaa ruokaa jääkaapista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Myös palvelutalo voi olla turvallinen vaihtoehto ikäihmiselle. Monesti virkistyvät, kun pääsevät ikätovereidensa pariin. 

Niinhän se olisi, mutta sinne pääsee nykyään lähinnä siinä vaiheessa kun ei enää pääse liikkumaan. Näin ainakin täällä. Palvelutalon asukkaat on sellaisia, joita joskus 30 v oli sairaalassa ja kotihoidossa sellaisia, jotka ennen olivat vanhainkodissa. Mutta tuo on niin totta, että moni vanhus virkistyisi kun pääsisi palvelutalolle asumaan, olisi seuraa ja puhekavereita, ruokaa saa säännöllisesti ja omaisetkin jaksaa panostaa vanhukseen, kun ei tarvitse koko ajan olla auttamassa ja vielä huoli mielessä yötä-päivää. Mutta näin meidän päättäjät haluaa asian hoitaa, vanhukset saavat virua yksin kotona, vaikka eivät enää edes tiedä missä ovat. Ei kiinnostanut edellistä hallitusta eikä kiinnosta nykyistäkään.

Näinpä. Onhan se paperilla hienon kuuloista että ”saa” olla kotona loppuun tai lähes loppuun asti. Monen kohdalla se vaan on niin että joutuu olemaan kotona. Muisti on mennyt, vanhus on yksinäinen ja pelottaa, koti voi olla vaarallinenkin portaineen ja tulisijoineen joita asuja vielä vanhasta muistista käyttää. Sitten kaadutaan ja murretaan lonkka tai lähdetään ulos ja eksytään johonkin hankeen.

Meillä kävi juuri näin kun vanhukseb puoliso halusi sairaan vanhuksen kotiin sairaalasta, oli hetken katsomatta perään niin kaatui ja lonkka murtui. Eivät voi heti leikata kun yleiskunto on olematon, täysin avustettava vessaan ja kääntymään sängyllä. Eipä kannattaisi aina ajatella että kotona loppuun asti kun ei siellä selvästi pärjää.

Joo tuo kotona mahdollisimman pitkään on ihan kamala malli. Kyllähän se vanhus haluaa olla kotona, jos siltä kysytään, mutta parempi olisi olla hoitopaikassa. Mun äiti pääsi jokin aika sitten palvelutaloon. Aluksi itkeskeli ja kaipasi kotiin, mutta melko nopeasti tottui ja alkoi virkistymään. Kotona näytti, että kohta kuolee ja itsekin höpötti koko ajan, että kuolema tulee ja saa se jo tullakin. Mitään ei osannut enää tehdä, pelkäsi kaikkea ja oli ahdistunut. Ruuat jäi syömättä, vaikka kotihoito käväisi monta kertaa päivässä. Ei ollut just silloin nälkä tai ei vain maistunut, eihän sitä sitten voi pakottaa syömään. Omaiset oli tosi väsyneitä, kun piti huolehtia koko ajan. Palvelutalolla tulee ruuat säännöllisesti, on turvallista ja seuraa. Omaiset käy sitten vierailulla, ulkoillaan, hierotaan hartioita, katsellaan valokuvia, muistellaan menneitä. Jaksaa hyvinkin pari tuntia olla seurana pari kertaa viikossa. Kaikki voi paremmin.

palvelubussin käyttöön ohjaavat , taksiseteleitä ainakin meidän kunnassa hyvin vaikea saada tai taksipalvelua. Äidilläni on vaikka mitä sairautta mutta palvelubussilla pitäisi liikkua. Kotihoitoa saa rahalla, jos olet vähänkin köyhempi niin heikkoa. Oikeasti olen todella pettynyt siihen, miten vanhusten kotihoitoa tuetaan.

Tilaa kotiin fysioterapeutti, pärjää pidempään ja paremmin jatkossa. Kukaan muu ei auta ja 45 minuttia kerran viikossa näyttää riittävän ihan hyvin. Matot pois huushollista!

Ensimmäiseksi yhteys kuntaan. Siellä kartoittavat kotipalvelutarpeen sikä sote-taksisetelin tarpeen. Jokaisessa kunnassa siihen on mahdollisuus. Palvelubussilla voi ehkä käydä kaupassa, mutta ei isommilla asioilla.

Joissakin kunnissa on vanhuksille palvelupäiviä, jolloin järjestetään sivukyliltä kuljetus sellaiseen paikkaan, jossa voi olla paikalla myös kampaaja ja jalkojenhoitaja sekä muutakin virikettä.

Olisko ensin terveystutkimus ja sitten haku vaikka palvelutaloon, jos terveydessä on jotain. Ei se palvelutalo mikään kidutuspaikka ole, vaikka ovi onkin lukossa. Mieheni mummolla oli oma yksiö ja kylppäri, ihan se tavallinen kerrostalo-koti oli parvekkeineen, mutta naapurit kaikki vanhuksia ja talosta sai palveluja, ja hoitajat kävi kolmesti päivässä. Lisäksi asunnot oli suunniteltu niin, että heikommin liikkuvalla oli helpompaa. 

Lisäksi kävi joka päivä mummun kolme lasta vuoroviikollaan ja mekin käytiin parin viikon välein.  Pidettiin siellä muistivihkoa, mihin jokainen kirjoitti käynnistään (auttoi seuraavaa että mitä oli tehty esim. Maija pessyt pyykit, Liisa toi ruokaa, Ossi käytti kampaajalla ja apteekissa) Ainoa mikä oli per....tä, oli asunnon kuumuus kesällä, mutta asennettiin mummulle ilmastointilaite ja siihen ajastin, sillä ei muistisairas osaa sitä käynnistää.....käytiin sitten ajastin poisottamassa kun helteet oli ohi.

Ruuat ei aina maistuneet eikä ihme kun näki millaisia ne ostopalvelun annokset oli, eli omaiset kävi mummulle otettiin kortti, jolla käytiin vuorollaan kaupassa, tuotiin ruuat ja vuoroviikkolainen kokkasi ja söi mummon kanssa, maistui ruoka paljon paremmin ja tuli halvemmaksi!

Huono ruokahalu voi viitata myös sydänvaivoihin, mummusi terveys pitäisi nyt tutkia.

Jos kyseessä on pelkästään ruokaostosten tekeminen, niin omainen voi soittaa vanhukselta ostoslistan ja tehdä ruokatilauksen netissä kotiinkuljetuksena. Aloituksen tapauksessa vanhus tarvinnee muutakin apua kuin pelkästään kauppa- ja apteekkiasiat.