Lue keskustelun säännöt.
Oma äiti huomauttelee painosta?
10.12.2013 |
Oon nuorempana (nyt olen 23-vuotias) ollut tosi hoikka ortorektisen syömisen myötä, n.49kg ja pituutta 168cm. Nyt kuitenkin oon jo 19 vuotiaasta painanut tämän 55kg, jossa viihtyisin muuten, mutta huonon itsetuntoni takia äidin kommentit satuttavat. Äiti ei tiedä mm. sitä, että multa loppui kuukautiset 1,5 vuodeksi kun elin 1000kcal/pv ja juoksin 10 tuntia viikossa.
Äitini on samanpituinen kuin minä, ja laihtunut 60 kilosta 50 kiloon ruokaremontin myötä n.1,5v aikana.
Nyt hän huomauttelee _aina_ kun näemme:
- Ootko sä laiminlyönyt terveellistä syömistä?
- Jos sulta jää liikunta susta tulee pullukka.
- Paljon sä painat? (tätä kysyy usein)
- Monta kaloria sä syöt päivässä?
Itsenäisyyspäivänä mummoni huomautti jotain linnan juhlien hyvin syöneestä juhlavieraasta. Äitini siihen huomautti, että Millasta puhumattakaan (minä, nimi muutettu)
Harrastan liikuntaa noin 4 kertaa viikossa, syön perusterveellisesti, herkuttelen ystävien kanssa, en nipota. Paino ei ole lähtenyt tästä 55 kilosta nousemaan missään vaiheessa. En halua takaisin siihen aikaan kun laskin kaikki kalorit, mutta aina äidin tapaamisen jälkeen tulee näitä sairaita ajatuksia, että mun pitää laihduttaa 6kg, jotta kelpaisin äidilleni.
Viimeksikin kohosi kyyneleet silmiin kun hän piilohuomatteli taas jotain.
Keksisikö joku jotain nasevaa sanottavaa kun tämä ensi kerralla alkaa huomauttelemaan?!
Kommentit (11)
[quote author="Vierailija" time="10.12.2013 klo 16:08"]
Mun omat vanhemmat ovat tuollaisia, joten tiedän miten kurjalta se tuntuu. Olen pahoillani, että äitisi on noin ajattelematon, ettei tajua sinun olevan normaalipainoinen.
Asutkohan jo omillasi? Sano äidillesi joka kerta hänen kommentoidessaan, että olet tyytyväinen omaan itseesi eikä äidilläsi ole mitään syytä puhua asiattomia. Sitten vain lähdet pois ja sanot ottavasi yhteyttä/puhuvasi äitisi kanssa, kun hän osaa käyttäytyä ja pyytää anteeksi.
Olet samanikäinen kuin vanhin lapseni enkä edes kuvittelisi ilkeileväni hänelle *virtuaalihalaus sinulle*
[/quote]
Muutin 3 vuotta sitten omilleni ja näemme parisen kertaa kuussa. Muuten äitini on ihana ja tukee minua kaikessa mitä teen, mutta tämä asia vaan hiertää ja tuntuu pahalta :/
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tulostele netistä anorektikkojen kuvia ja huomauttele äidilles hänen yhdennäköisyydestään niiden kanssa ellei vähempi tepsi.
Meillä ei tepsinyt muu kun tytär alkoi tulla murrosikään ja tuli muotoja, mun äidin mukaan ne oli läskiä (no niinhän ne rinnat onkin muttamutta). Tytär on 174cm pitkä ja painaa 58-60kg. Järkipuhe ei auttanut mutta noilla kuvilla ymmärsi pointin
Sanot hänelle seuraavalla kerralla, että äiti, haluan keskustella kanssasi minulle tärkeästä asiasta. Ja sitten kerrot miltä äitisi huomauttelu sinusta tuntuu ja pyydät häntä hillitsemään sanomisiaan. Jos äitisi käytös ei tuon jälkeen muutu, niin ottaisin etäisyyttä. Älä sairastuta itseäsi uudelleen.
mun äitini on yli 60-vuotias ja lähettelee mulle vaatteita, jotka on jääneet hänelle isoksi hänen laihduttuaan. kun mä oon niin lihava. äidiltäni viimeksi tulleet vaatteet olivat kokoa 44 ja mä oon kokoa 36. ja joo, olen lihonut koosta 32 kokoon 36 ikävuosien 20 ja 40 välillä, joten ehkä mä olen vaikuttanut läskistyneen.
mä en edes tiedä miten noihin äitini juttuihin suhtautua. olen siis jättänyt sekä kiittelemättä että muuten vastaamatta.
Sama se sille äitille mutta kyllä miehet tykkää että on sopivasti pullukka eikä koliseva luuviulu.. ;)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Omasta kokemuksesta sanoisin, että valitettavasti tuohon ei auta mikään :( Vaikka miten selittäisit asiaa äidillesi ja hän näennäisesti ymmärtäisi, se on sisäänrakennettu häneen, se taipumus tarkkailla sinua ja antaa rivien välistä ymmärtää olevasi väärän kokoinen. Tavallaan sairaus on äidilläsi ja hän pitää sen liekkiä yllä myös sinussa.
Minun äitini on aina ollut samanlainen, myös muissa asioissa kritisoiva. Aiheesta on vuosin varrella puhuttu, itketty ja riidelty. Viime kädessä olen huomannut äidin silti kuvittelevan olevansa oikeassa. Hän voi näennäisesti hetkeksi "parantaa tapansa" ja vähän pakon edessä myöntääkin olevansa väärässä (tosin hyvin nihkeästi tyyliin "kai mulle sitten on opetettu väärin ja annettu virheellistä tietoa, ehkä mä sitten kuvittelen liikaa, jos sä niin oot sitä mieltä"). Aina palataan samaan asetelmaan, ellei jopa pahempaan kuin ennen. Minun perusteluni (ja yleinenkin mielipide ja tietolähteet) ovat äidille vain sanahelinää, kuin tekosyy tehdä toisin kuin hänen mielestä pitäisi. Olen vaan kateellinen muille ja laihemmille (vaikka olen bmi:n mukaan alipainonen) tai minua harmittaa tilanteeni ja elämäni, jos en täytä hänen asettamiaan omituisia kriteerejä.
Toivon sydämestäni, ettei tilanne sinun ja äitisi välillä olisi samanlainen. Älä kuitenkaan syytä itseäsi, jos tilanne ei parane. Minulle on auttanut vain kunnon itsenäistyminen äidistä, näen häntä ja juttelen puhelimessa hyvin harvoin. Kun huomaan hänen sanomistensa alkavan pyöriä liikaa päässäni, pidän taas tietoisesti pidemmän tauon kanssakäymisessä.
Kauheaa! Ymmärtäisin laihduttamisvihjailut, jos olisi oikeasti aihetta laihduttaa, mutta sinulla ei sitä ole! Ihan kamala äiti! Kyllä varmasti minä pitkän kiukun nielemisen jälkeen sanoisin jossain vaiheessa suuni puhtaaksi...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla oli päinvastoin nuorena painoin 50kg (174 pitkä olin) ja koko ajan äiti oli huomauttelemasta siitä kuinka laiha olin vaikka olin ihan sopiva! No sitte lopuksi siinä kävi niin että nyt olen 89kiloa painava läski! Sinne meni vuosien työllä hankittu sixpackki ja vain äitini takia!
Sulla ja äidilläsi on molemmilla sairas suhtautuminen painoon. Äitiäsi et ehkä voi muuttaa, mutta itseäsi voit. lakkaa kuuntelemasta, vastaa höpöhöpö tai sitten vaan lakkaat olemasta tekemisissä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="10.12.2013 klo 17:04"]Mulla oli päinvastoin nuorena painoin 50kg (174 pitkä olin) ja koko ajan äiti oli huomauttelemasta siitä kuinka laiha olin vaikka olin ihan sopiva! No sitte lopuksi siinä kävi niin että nyt olen 89kiloa painava läski! Sinne meni vuosien työllä hankittu sixpackki ja vain äitini takia!
[/quote]
Tuskin lihosit äitisi takia.
Mun omat vanhemmat ovat tuollaisia, joten tiedän miten kurjalta se tuntuu. Olen pahoillani, että äitisi on noin ajattelematon, ettei tajua sinun olevan normaalipainoinen.
Asutkohan jo omillasi? Sano äidillesi joka kerta hänen kommentoidessaan, että olet tyytyväinen omaan itseesi eikä äidilläsi ole mitään syytä puhua asiattomia. Sitten vain lähdet pois ja sanot ottavasi yhteyttä/puhuvasi äitisi kanssa, kun hän osaa käyttäytyä ja pyytää anteeksi.
Olet samanikäinen kuin vanhin lapseni enkä edes kuvittelisi ilkeileväni hänelle *virtuaalihalaus sinulle*