Lue keskustelun säännöt.
Olenko kateellinen miehelleni :(?
08.12.2013 |
Onkohan kenelläkään muulla tällaista ongelmaa. Olemme mieheni kanssa molemmat kolmekymppisiä ja naimisissa, lapsia ei ole. Mieheni on todella hyvä, ärsyttävän hyvä monessa asiassa. Suhteen alussa olin häneen ihan hullaantunut ja sairaan ylpeä siitä, miten hän menestyi töissä, urheilussa, kaikessa... Mutta nyt minua on alkanut jurppia samat jutut todenteolla. Se olen aina minä, joka häviää lautapelit, minigolffit, keilausmatsit, ristinollat jne. Mieheni koittaa aina ärsyttävästi tsempata ja lohduttaa minua, mutta itse tekis mieli motata vastineeksi. En jaksa miehen ylivertaisuutta, en jaksa, että hän on AINA se energisempi, aikaansaavempi, kurinalaisempi, osaavampi JOKA helvetin jutussa. Oma itsetuntoni on selvästi laskenut vuosien mittaan. Samalla suututtaa itseni, kun en voi olla mieheni saavutuksista ylpeä. Koen olevani kateellinen ja koitan kilpailla hänen kanssaan, mutta aina huomaan häviäväni.
Nuorempana seurustelin joidenkin sohvaperunoiden kanssa, joiden laiskuus ärsytti, mutta koin sentään itseni ahkeraksi ja urheilulliseksi.
Kommentit (17)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No tohon miehen parempaan fysiikkaan liikuntalajeissa et yksinkertaisesti naisena voi mitään. Se nyt vaan on fakta, että miehillä enemmän voimaa ja kestävyyttä. Minä treenaan kaksi kertaa enemmän kuin mieheni, joka kuitenkin päihittää minut niin juoksussa kuin leuanvedossakin. Big deal. Mutta onneksi olen häntä parempi kehonhallintaa vaativissa lajeissa kuten joogassa ja tanssissa :)
Kerrankin aloitus mihin voi samaistua! Minun mieheni tosin on hitaampi puheissaan ja ehkä ajattelussaankin kuin minä, mutta työelämässä on kovaa valuuttaa: ahkera, perusteellinen, harkitseva, jopa VIISAS. Hänelle tulee rahaa ovista ja ikkunoista ja silti muka rakastaa minua ihan kamalasti, no varmaan. Keljuilee lapsille jos eivät ole aina nopeita ja reippaita ja kurinalaisia. Itse otan nämäkin haukut henkilökohtaisesti, koska itse olen enemmän elämästä nautiskelija, hituri ja hedonisti. Tänä syksynä olen monesti miettinyt olenko kateellinen miehelleni vai miksi hän ärsyttää minua niin paljon. En käsitä miten joku jäkisvaimo, joka vaan kökkii kotonaan kaiken päivää lisääntymässä ja hoitamassa kotia voi kestää olotilansa: mies tienaa jollain vähä-älyisen harrastuksella miljoonia, ja häntä vielä palvotaan, kun itse nysväät kotona vaippoja vaihtamassa.
[quote author="Vierailija" time="09.12.2013 klo 13:23"]
Kerrankin aloitus mihin voi samaistua! Minun mieheni tosin on hitaampi puheissaan ja ehkä ajattelussaankin kuin minä, mutta työelämässä on kovaa valuuttaa: ahkera, perusteellinen, harkitseva, jopa VIISAS. Hänelle tulee rahaa ovista ja ikkunoista ja silti muka rakastaa minua ihan kamalasti, no varmaan. Keljuilee lapsille jos eivät ole aina nopeita ja reippaita ja kurinalaisia. Itse otan nämäkin haukut henkilökohtaisesti, koska itse olen enemmän elämästä nautiskelija, hituri ja hedonisti. Tänä syksynä olen monesti miettinyt olenko kateellinen miehelleni vai miksi hän ärsyttää minua niin paljon. En käsitä miten joku jäkisvaimo, joka vaan kökkii kotonaan kaiken päivää lisääntymässä ja hoitamassa kotia voi kestää olotilansa: mies tienaa jollain vähä-älyisen harrastuksella miljoonia, ja häntä vielä palvotaan, kun itse nysväät kotona vaippoja vaihtamassa.
[/quote]
mit' itse teet?
Miksi teidän pitää kilpailla ja suorittaa parisuhteessa? En itse jaksaisi. Ei varmaan kaikkia samoja juttuja kannata tehdä. Jokaisella on se oma lempipuuhansa. Tuskin tykkäät kaikesta siitä mistä miehes...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niin se vaan menee, että ne piirteet jotka kumppanissa alussa ihastuttaa on niitä, jotka ajan kanssa ärsyttää eniten. Viimeinkin rakastuin mä luuseriin...
[quote author="Vierailija" time="09.12.2013 klo 13:28"]
[quote author="Vierailija" time="09.12.2013 klo 13:23"]
Kerrankin aloitus mihin voi samaistua! Minun mieheni tosin on hitaampi puheissaan ja ehkä ajattelussaankin kuin minä, mutta työelämässä on kovaa valuuttaa: ahkera, perusteellinen, harkitseva, jopa VIISAS. Hänelle tulee rahaa ovista ja ikkunoista ja silti muka rakastaa minua ihan kamalasti, no varmaan. Keljuilee lapsille jos eivät ole aina nopeita ja reippaita ja kurinalaisia. Itse otan nämäkin haukut henkilökohtaisesti, koska itse olen enemmän elämästä nautiskelija, hituri ja hedonisti. Tänä syksynä olen monesti miettinyt olenko kateellinen miehelleni vai miksi hän ärsyttää minua niin paljon. En käsitä miten joku jäkisvaimo, joka vaan kökkii kotonaan kaiken päivää lisääntymässä ja hoitamassa kotia voi kestää olotilansa: mies tienaa jollain vähä-älyisen harrastuksella miljoonia, ja häntä vielä palvotaan, kun itse nysväät kotona vaippoja vaihtamassa.
[/quote]
mit' itse teet?
[/quote]
Yrittäjä. Verojen ja eläkemaksujen jälkeen minulle on jäänyt syksyltä alle tonni käteen kuussa. Juu, oma moka, mitäs läksin. Ajat vaan ovat nyt huonot, olen havainnut, eikä palkkatöitäkään ihan joka oksalla roiku.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eikö ap keksi mitän juttua mistä voisi olla ylpeä ja minkä osaa paremmin kuin miehensä? Eikö mitään? Meillä tulee miehen kanssa kinaa usein siitä kumpi on oikeassa. Muuten molemmilla on omat vahvuutensa. Mieheni on myös loistava ihan kaikissa urheilulajeissa.
Jos jokin vaikuttaa liian hyvältä ollakseen totta, se yleensä on - tavalla tai toisella.
Mitäs valitsit mieheksi robotin ja supersankarin yhdistelmän? Minusta parasta on, kun kumpikin tietää, miltä tuntuu epäonnistua joskus, on hieman paremmin jalat maassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ymmärrän tavallaan. Minä olen koko syksyn YRITTÄNYT kovasti edetä työjutuissa, hakenut vimmalla uutta työtä jne., sitten mieheni sai palkankorotuksen asemassaan ja sen jälkeen vielä oikean ylennyksen. Olen toisaalta ylpeä mutta toisaalta oma elämäni näyttää surkealta räpistelyltä.
Alussa sitä niin ihaili kaikkea sitä ylivertaisuutta ja koki, että itsekin on jotenkin erityisen hyvä, kun toinen rakastaa... mutta se on jännä, miten vuosien mittaan se kolikko kääntyy. Tiedän kuitenkin, ettei tässä ole kyse miehestäni niinkään, vaan omasta huonosta itsetunnostani. Vaikka muutoin kokisinkin olevani ihan hyvä ja riittävä, niin mieheni seurassa jotenkin kalpenen. Esim. olen harrastanut nuorena aktiivisesti erästä urheilulajia ja ollut siinä hyvä. Kun sitten ensimmäisiä kertoja vein mieheni kokeilemaan lajia, hän aluksi hieman haparoi, mutta oppi tarvittavan tekniikan todella nopeasti, innostui lajista ja kehittyi siinä lopulta minua paremmaksi. Se tuntui pahalta, tuntui kun hän olisi varastanut minulta lajini. Lapselliseltahan tämä kuulostaa. Olen myös joskus suuttunut hänelle, jos olen hävinnyt :(.
Olemme pian yrittämässä lasta, mikä innostaa, mutta samalla pelkään, että hän on isänäkin parempi kuin mitä minä olen äitinä.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sun pitää kehittää itsellesi joku täysin oma juttu.
Niin mun varmaan täytyy. Ehkä tässä eletään jotain "erkaantumisvaihetta", joka parisuhteisiin jossain vaiheessa tulee, ja kumppanit alkavat itsenäistyä ja puuhata enemmän omiaan. Rakastan miestäni kuitenkin ja haluan olla hänen kanssaan, mutta, mutta...
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
puolison kanssa kilpaileminen kuulostaa typerälle. niin saamattoman ja lahjattomankin voi saada. arvostaisin sinuna sitä, että hän sinua lohduttaa kun häviät vaikka siitä suututkin... ehkä puolisostasi on ihan mukavaa/viehättäbää että olet vähän "höpsö"?
Tiedän tunteen. Mieheni on kansainvälisessä firmassa mielenkiintoisissa tehtävissä alansa huipulla, minä olen sosiaalialalla. MInulla on kyllä kehittymisen tarve ja kiinnostuksia, mutta kaikki kyselevät vain mieheni työstä.
Vanha ketju, mutta kuvaa juuri mun olotilaa.
mies reissaa työkseen, viihtyy työssään, juoksee ja kustantaa suuren osan meidän perheen elämää. Investoi osakkeisiin ja menestyy lähes kaikessa.
minä teen huonosti palkattua hommaa, akateemisella koulutuksella ja hoidan arjen pyörimisen, kun mies on työmatkoilla. Tunnen olevani/ eläväni vaatimattomammin kuin mieheni, vaikka siis perheenä eletäänkin.
kateus tuntuu...
Kiitos kovasti vastauksistanne! Pari päivää on mennyt ihan hyvin, ei ole ärsyttänyt paljon :D. Koen olevani miestäni parempi sosiaalisesti. Mieheni ei ole tarvinut kehittää small talk-taitoja, koska on asiantuntija-alan työssä, jossa työ keskittyy eri tehtävien suorittamiseen eikä ihmisten kohtaamiseen. Itse olen opetusalalla. Mieheni tienaa enemmän kuin minä, ja on ns. kunnioitettavammassa asemassa. Arvostaisin sosiaalisuuttani enemmän, jos se olisi jotenkin poikkeuksellista. Tuntuu, että suurin osa ihmisistä on nykypäivänä sosiaalisesti lahjakkaita, kun taas miehelläni olevaa matemaattista lahjakkuutta on harvemmassa.
Olen myös parempi laittamaan ruokaa ja taiteellisempi. Ehkä pitäisi niiltä saroilta löytää itsensä syvemmin. Eniten olen miehelleni kateellinen hänen energisyydestään. Hän on aikaansaava! Jaksaa 10h työpäivän jälkeen vielä mennä salille tai lenkille (juoksee räntäsateessakin). Hän myös tekee kotitöitä enemmän kuin minä, koska ehtii aina ensin. Välillä ahdistaa sellainen jatkuva hössötys, mutta samalla olen puhtaasti kateellinen. Koen itseni niin laiskaksi. Haluaisin olla yhtä kurinalainen.