Teoreettisesti: voiko ulkonäkö johtaa parisuhteeseen narsistisen ihmisen kanssa/huonoon suhteeseen?
Paljonhan on nyt puhuttu narsisteista ja narsistin uhreista, ja mitkä ominaisuudet uhrissa ovat sellasia, jotka tilanteeseen johtavat: huono lapsuus, läheisriippuvaisuus, alistuneisuus ym.
MUTTA. Mitä jos ns. narsistiset, dominoivat tms. ihmiset tekevätkin valintansa ulkonäön perusteella?
Mä oon ite sellainen, että hyvin dominoivat henkilöt iskevät muhun silmänsä ennen kuin edes juttelen heidän kanssaan mitään.
Mulla on myös muutamia tuttuja, joilla on sama juttu.
Ja tajusin, että meillä on yhdistäviä tekijöitä ulkonäöllisesti: pyöreät kasvot, suuret silmät, "ei mitään hätää- hymy". Sanalla sanoen olemme kiltin näköisiä.
Ja kaikilla meillä parisuhteet kariutuvat ulkonäön ja luonteen ristiriitaan, jatkuvasti.
Vastaavasti olen huomannu, että tummat, kulmikaskasvoiset, pienisilmäiset, "resting bitch"- facen omaavat ihmiset eivät narsistisia ihmisiä niin kiinnosta.
Voiko tässä olla mitään perää? :)
Musta tässä on niin vinha perä, että nykyään poistun paikalta nopeasti jos joku muhun silmänsä iskee ja parisuhteeseen en ryhdy enää koskaan.
UIkonäössäni on myös jotain, joka laukaisee raivoa ventovieraissa miehissä, tätä en ymmärrä, mutta näin on ollut aina.
Kommentit (2)
Mäkin olen kiltin näköinen, mutta luonteeltani merimies. Tässä kuviossa on se ikävä juttu, että mielelläni olisin suhteessa alistuva, mutta kun minua kututtaa kontrollointi.
Olen myös kiltin näköinen ja ensin ehkä epävarman oloinen (jollainen en kuitenkaan ole) ja olen hirveä narsisti/sekopäämagneetti.
Siinä vaiheessa, kun tällainen ihminen huomaa etten olekaan alistuva ja kiltti kuten kuvitteli, suhde ajautuu kriisiin.