Minulle aina kysytään miksi olen niin hiljainen.

Up

Tarkoitatko, että sulle tulee siitä loukkaantunut olo?

Ja siis vastaat kysyjille, että "se on semmoinen luonnehäiriö"?

Olisi todella kiinnostavaa kuulla, että miten kysyjät reagoi sitten, kun vastaat heille noin. Jännä aloitus.

Ihmiset ovat keskimäärin melko tyhmiä. Sellaiset eivät kykene ymmärtämään sosiaalisen kanssakäymisen asioiden vivahteita riittävästi. Elämänkokemuksen myötä osa saa lisää ymmärrystä. Eikä kyseessä ole luonnehäiriö.

Näin ollen puheliaisuuskin olisi luonnehäiriö, vastakohtia kuin ovat.

Luonteenlaatu kävisi paljon paremmin.

Multakin välillä. Tai sitten todetaan, että kylläpä olet hiljainen. Nykyään ei haittaa, niin olenkin. Ja olen loppuelämän.

Työn niin vaatiessa, pitää kommunikoida, vaikka se ei ole luontaista.

Kun joku on hiljainen, niin se tuntuu olevan muille ihmisille paljon isompi asia kuin hiljaiselle itselleen. Koirat haukkuu ja karavaani kulkee.

Samaa olen kokenut, mutta viime vuosina ei olla niin suoraan tultu sanomaan. Pyrin olemaan tekemisissä kivojen ihmisten kanssa, eivätkä he yleensä töksäyttele. Puheliaisuuteeni tai hiljaisuuteeni vaikuttaa myös seura. Toisten kanssa synkkaa, toisten on synkkää.

ei se aina oo heleppoa lörppökään olla

kaikenlaista hölöpöttää iliman asiasisältöä

🤐