Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Oletko hurahtanut tai tullut aivopestyksi? Kerro kokemuksestasi
28.09.2020 |
Otsikko ei ihan kuvaa sitä, mitä haen, koska haluaisin kuulla sekä positiivisia että muita kokemuksia.
Tarkoitan sitä, että oletko tehnyt sellaista muutosta, että olisi alkanut elää ihan erilaista elämää kuin ennen? Esimerkiksi liittynyt vuosiksi tai kuukausiksi joogakulttiin, johonkin uskontoon, alkanut treenata 100-prosenttisen keskittyneesti jotain lajia ylenkatsoen ulkopuolisia, muuttanut sähköstä kieltäytyvään kommuuniin? Oletko jollain tapaa omaksunut ryhmän jäsenenä sellaisia arvoja tai toimintatapoja, jotka poikkeavat ympäröivästä yhteiskunnasta? Tai irroittautunut sellaisesta yhteisöstä, johon olet syntynyt? Tai elänyt aikuiseksi saakka niin, että elämän on pitänyt olla hillittyä ja vaatimatonta ja puhutaan vain kun kysytään, ja sitten päättänytkin ruveta värikkääksi ja puheliaaksi?
Jos olet sitten myöhemmin ”muuttunut takaisin” ja omaksunut taas enemmän ympäröivän yhteiskunnan elämäntyyliä mistä tahansa syystä, niin miltä tuntuu kun ajattelet niitä erilaisia vuosia (tai kuukausia?) Ymmärrätkö silloista itseäsi, olitko onnellinen silloin? Poikkeaako näkemyksesi siitä, mitä se oli ”hurahduksen” aikana? Mitä opit? Hävettääkö, tai kaipaatko niitä aikoja?
Näitä ajatuksia heräsi katsoessani dokumenttia Siperian Jeesuksesta ja hänen seuraajistaan, jotka elävä kaukana muusta maailmasta. Ennakkoajatuksena pidin heitä aivopesun uhreina, mutta toisaalta näin dokumentissa onnellisia ihmisiä, jotka ovat ehkä tehneet tarkoituksella maailmasta itselleen yksinkertaisemman sulkemalla ovet tiettyihin suuntiin.
Kertokaa.
Kommentit (3)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen .
Olen harrastanut itämaisia kamppailulajeja niin pitkälle että pohdin jo jinin ja jangin suhdetta ruokavaliossani, mutta vaikka noissa jutuissa on ihan logiikkansa en ruvennut muuttamaan ruokiani. sitä vastoin lopetin tupakoinnin ja ryyppäämisen. Eräänlainen positiivinen hurahdus siis. Harraste on loppunut mutta kohtuus jäi.
Alue: Aihe vapaa
Minut aivopestiin uskoon ja hengellisyyteen joskus huumeiden avulla. Huumeita annettin minulle tietämättäni kapakassa eräällä pienellä paikkakunnalla. Näitä sekoitti ihan tarjoilija drinkkiini.
Psykedeelipöhnässä minua myös hypnotisoitiin uskomaan yliluonnollisiin ilmiöihin ja lopulta psykedeelit alkoivat muodostaa mielessäni myös valemuistoja vaikka itse aine oli poistunut elimistöstäni. Tarkoitus oli saada minut uskovaiseksi ja syytämään rahaa huumaajalleni. Möin muunmuassa asuntoni vaikka onneksi en tuolle huumaajaporukalle mikä heidän varsinainen tarkoituksensa oli.
Nuo huumaajani edelleenkin välittävät perässäni kaikenlaisia perättömiä ja hyvin ilkeämielisiä juoruja joillam inua yritetään kaataa.
Onneksi nuo huumaamisasiat ovat poliisin tiedossa tänäpäivänä joten, jos vihjolliseni onnistuvat surmaamaan minut on ainakin olemassa johtolankoja jotka johtavat heidän kiinnijäämiseensä.