Lue keskustelun säännöt.
Teettekö koko ajan jotain YHDESSÄ lapsen kanssa, kun olette kotosalla?
01.12.2013 |
Olen tätä miettinyt. Me kun olemme paljon erikseenkin. Niin esim. että lapsi lukee, leikkii, kuuntelee levyjä jne. Minä samaan aikaan teen kotihommia, työhommia, käsitöitä. Välillä lapsi tulee jotain juttelemaan ja toki syömme yhdessä ja paljon juttelemme silloin. Paljon myös tavataan kavereita, kyläillään, ollaan ulkona jne. Mutta siis silloin kun ollaan kotona, on molemmilla aika pitkälti omat puuhat. Lapsi on 5v. Elämme kaksin.
Kommentit (18)
No en tee vaan juurikin noin. Kyllä me toki välillä tehdään yhdessä leivotaan tai askarrellaan jne, mutta ei mulla kyllä ole aikaa tai halua ehkä leikkiä koko päivää ja tehdä sitten yöllä niitä kotihommia ja omia juttuja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiva kuulla, kiitos vastauksista. Tuntuu vaan, että kavereilla on koko ajan jos jonkinmoista ohjelmaa lastensa kanssa ja sitten tuskailevat, kun ikinä ei ole omaa aikaa eikä ehdi lukea tms. Mä luen ja lapsi lukee. Kummatkin omaa kirjaansa. Kätevää. :)
ap
No en tosiaankaan, en 6-vuotiaan enkä vauvankaan kanssa. :) Vauva tutkii paikkoja itsekseen ison osan päivästä tai lähelläni syö lelujaan tms. mutta kyllä meillä on ihan eri puuhat. 6-vuotias tekee seurassani esim. tehtäväkirjaa tai katsoo elokuvaa, selaa sarjakuvia, pitää vauvalle seuraa.
Meillä 2v ja 4v lapset. Ei tehdä yhdessää KOKO ajan eli tehdään kotitöitä, ruuanlaittoa, käyn hoitelemassa pankkiasiat/s.postit tms. aikuisten juttuja, mutta tehdään paljon myös yhdessä lasten kanssa. Pelataan, piirrellään, askarrellaan, luen kirjoja heille, rakennellaan legoilla jne jne yhdessä tekemistä. Toki välillä tuntuu, ettei omaa aikaa hirveästi ole ja toki saavaat leikkiä itsekseen/keskenäänkin, mutta omien lasteni kanssa haluan leikkiä ja viettää aikaa ja jutustella. Usein pyytävät mukaan leikkimään tai pelaamaan, mutta monesti menen mukaan touhuun ihan ilman pyyntöäkin. Kukin toimii tavallaan, mitään oikeaa tapaa ei varmasti ole...
En leiki lasten kanssa, meillä neljä alle kouluikäistä. En ole koskaan leikkinyt. Pelaamme, luen kirjoja, leivomme, pyöräilemme jne. eli teemme kyllä yhdessäkin asioita ja toki autan vaihtamaan nukelle/barbille vaatteet yms jos tarvitaan. Lapset ovat niin pienillä ikäeroilla, vuoden välein, että saavat leikkiä keskenään. Siinähän se mielikuvitus kasvaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="01.12.2013 klo 19:47"]
Kiva kuulla, kiitos vastauksista. Tuntuu vaan, että kavereilla on koko ajan jos jonkinmoista ohjelmaa lastensa kanssa ja sitten tuskailevat, kun ikinä ei ole omaa aikaa eikä ehdi lukea tms. Mä luen ja lapsi lukee. Kummatkin omaa kirjaansa. Kätevää. :)
ap
[/quote]
Kaikilta lapsilta tuo itseohjautuvuus ei suju, jotkut ovat itsenäisempiä kuin toiset. Muistan itse keksineeni lapsena aina omat huvit, mutta oma poikani ei keksi mitään. Jos ei ole mitään järjestettyä tekemistä tai läksyjä, toivoo, että olisi ilta, että pääsisi jo nukkumaan. Aika masentavaa.
Mä leikin 5-vuotiaani kanssa mielelläni. Joko minä tai mies tekee periaatteessa jotain lapsen kanssa aina kun lapsi on hereillä kotona. Toki välillä katsoo esim jonkun lastenohjelman ja jos viihtyy itsekseen niin sitten leikkii hetken itsekseen. Mun äiti on kertonut, että mä "viihdyin" pienenä pitkiä aikoja itsekseni, mutta mun mielestä kyse ei ollut viihtymisestä vaan en jotenkin osannut hakea äitini huomiota, vaikka olisin tarvinnut sitä. Omastani olen ajatellut, että parempi vähän liikaa huomiota kuin liian vähän. Mutta tää ei toki päde välttämättä kaikkiin lapsiin ja perheisiin. Mun lapsi osaa kyllä leikkiä myös muiden lasten kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ole koskaan leikkinyt lasteni kanssa enkä muutenkaan touhunnut koko aikaa. Lapset ovat keksineet tekemistä aivan itsekseenkin. Lautapelejä meillä pelataan paljon yhdessä varsinkin kun lapset ovat jo isompia ja osaavat aikuisten pelejä, myös kuopus 7v. Legoissa olen joskus auttanut ja satuja lukenut lapsille. Kun kaipaavat huomiota, tulevat juttelemaan ja paljon puhuvatkin touhuistaan, varsinkin teinit nykyään.
[quote author="Vierailija" time="01.12.2013 klo 21:21"]Mä leikin 5-vuotiaani kanssa mielelläni. Joko minä tai mies tekee periaatteessa jotain lapsen kanssa aina kun lapsi on hereillä kotona. Toki välillä katsoo esim jonkun lastenohjelman ja jos viihtyy itsekseen niin sitten leikkii hetken itsekseen. Mun äiti on kertonut, että mä "viihdyin" pienenä pitkiä aikoja itsekseni, mutta mun mielestä kyse ei ollut viihtymisestä vaan en jotenkin osannut hakea äitini huomiota, vaikka olisin tarvinnut sitä. Omastani olen ajatellut, että parempi vähän liikaa huomiota kuin liian vähän. Mutta tää ei toki päde välttämättä kaikkiin lapsiin ja perheisiin. Mun lapsi osaa kyllä leikkiä myös muiden lasten kanssa.
[/quote]
En yleensä kysele tätä, mutta mikä ihme tässä aiheutti alapeukkuja? Mä nautin lapsen kanssa olemisesta ja leikkimisestä, lapsi on normaali ja osaa leikkiä myös muiden kanssa ja en todellakaan ole sitä mieltä, että kaikkien pitäisi toimia kuten minä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Toivoin, että jaksaisin leikkiä enemmän 5-vuotiaan kanssa.
Ei meillä myöskään kokoajan puuhailla yhdessä...lapset (6 ja 4v) leikkivät paljon huoneessaan joko yhdessä tai erikseen, lukevat, piirtävät ym..välillä toki käyvät katsomassa mitä teen ja esim auttavat mielellään ruoanlaitossa. Mutta viihtyvät itsenäisestikin omissa puuhissaan. Todella harvoin tulevat kyselemään mitä voisi tehdä :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meidän 4 vuotias vaatii usein (minusta turhan usein) sitä, että osallistun legokaupungin tai palikkalinnan rakentamiseen tai että pelataan jotain lautapeliä yhdessä. Hakee äidin huomiota pitkän päiväkotipäivän jälkeen. Olen huomannut, että kun annan huomiota, niin lapsi on paremmalla tuulella loppuillan. Vaikka itse toki mieluummin makaisin sohvalla raskaan työpäivän jälkeen. Esikoinen, 9 vuotias, on itsenäisempi, tulee juttelemaan jne mikä on ok ja hyvä, muttei vaadi koko ajan, että tekisin jotain.
En todellakaan tee. En leiki lasten kanssa ollenkaan, siis todella todella harvoin istun alas ja ihan leikkimällä leikin jollain pikku-ukoilla tai autoilla. Mielummin pelaan lasten kanssa jotain ulkopelejä tai sisällä lautapelejä. Mutta pääasiassa lapseni 4kpl leikkivät keskenään ja minä touhuan muita juttuja. Tässä on ne monen lapsen hyödyt kun ei tarvitse olla leikittämässä lapsia koko ajan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Esikoisen kanssa leikin paljon itse ja hän tottui siihen, että koko ajan piti olla aikuinen leikittämässä eikä halunnut puuhata mitään yksin. Toisen lapsen kanssa en ole ehtinyt niin paljoa leikkiä ja hän leikkikin jo pienemmästä alkaen paljon enemmän itsekseen tai ison sisaruksen kanssa. Nykyään en enää paljon leiki tai ohjaa lapsia (pienempi 4v.), mutta en kyllä koskaan ehdi lukeakaan tai tehdä mitään pitkään keskittymistä vaativaa heidän hereillä ollessa, koska lapset tarvitsevat sen verran apua ja huomiota ja ovat niin meluisia, ettei lukemisesta tule mitään.
Lapselle tekee hyvää opetella viihdyttämään itseään ja keksimään tekemistä.
Meidän lapsi on mukana jonkin verran kotihommissa ja tykkää autella ruuanlaitossa ja leivonnassa esimerkiksi, ruokailut on aina perheaikaa jolloin jutellaan, muuten me puuhataan paljon kaikenlaista kodin ulkopuolella. Joskus innostun leikkimään lapsen kanssa barbeilla tms ja tietenkin silloin jos lapsi varta vaste pyytää niin leikin sen kanssa. Lapsi on 4vee ja ainokainen.
Meillä tehdään paljon yhdessä, mutta pikkuhiljaa on enemmän ja enemmän tullut hänellä myös halua tehdä itsekseenkin asioita (2v). Kehityspsykologisesti jos asiaa katsoo, hoitajan huomion, aloitteisiin vastaamisen ja niiden tekemisen ja runsaan henkisen läsnäöolon on havaittu edistävän lapsen emotionaalista, kielellistä ja sosiaalista kehittymistä. Lyhyellä aikavälillä on toki helpompaa totuttaa pikkuinen mahdollisimman pian leikkimään paljon itsekseen tai vain toisten lasten kanssa, mutta pitkällä aikavälillä todellista itsenäisyyttä ja toisaalta tervettä toisiin luottamisen taitoa (plus kielelliset taidot ym) edistää tosiaan se seura ja huomioiminen..tämä minua lohduttaa, kun tulee niitä päiviä kun tuskastuttaa oman ajan puute, että ehkäpä tämä investointi kannattaa. Toki rajansa kaikella.
No en. Tarviihan ne lapsetkin hyvänen aika omaa rauhaa ja haluavat leikkiä leikkejään rauhassa.
En tietenkään tehnyt lapsen ollessa pieni (saati nyt, kun on teini).
Työskentelen päiväkodissa, ja lapset, joita koko ajan ohjataan kotona, ovat päiväkodissa ei nyt pulassa, mutta turhautuneita, kun eivät saa aikuisen huomiota kaiken aikaa. Ennen kuin oppivat leikkeihin toisten lasten kanssa, vie se aikansa.