Lue keskustelun säännöt.
yksinäisyyttä on se...
30.11.2013 |
... kun pitää mennä ravintolaan syömään, että saisi jonkun toisen laittamaa ruokaa. Vaikka minulla on ystäviä, niin he käyvät valmiiseen pöytään luonani. Minua yksin tai perheeni kanssa ei kutsuta koskaan minnekään. Itkisin varmaan, jos joku haluaisi hemmotella minua tarjoamalla lempiruokaani. Mutta sellaista ei tapahdu. En usko, että kukaan edes tietää, mistä pidän.
Kommentit (3)
Ystäväsi ei pidä yhteyttä kun ne ei voi hyötyä sinusta mitenkään. Nykyään ihmissuhteet (tai "verkostot") perustuu pitkälti siihen paljonko hyötyä toisesta on mahdollista saada.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap viettää aikaa töissä, lasten kanssa kotona. Tuntuu, että minä olen niitä ihmisiä, jotka menevät kauppaan kuullakseen aikuisen kassanhoitajan sanovan pari sanaa. Töissä tulee puhuttua, mutta ei siellä voi puhua muista kuin työasioista, ei ketään kiinnosta mikään muu. Tai sitten heille tulee vaivaantunut olo, eivätkä jatka keskustelua. Huonoja hetkiä ei voi paljastaa, hyvistä hetkistä kertominen kuulostaa kehuskelulta.
Kaipaan aikuista ihmistä, jonka kanssa suunnitella asioita, ja joka haluaa oppia tuntemaan minut itseni. Ei sellaista miestä, jonka tarkoitus on minun avullani korjata kaikki menneiden ihmissuhteiden virheet.
:(