Lue keskustelun säännöt.
Kävisinkö katsomassa isääni hoitokodissa?
29.11.2013 |
Vanhempani erosivat ollessani 4-vuotias. Isääni tapasin kovin lyhyitä hetkiä satunnaisesti. Esim. kerran vuodessa ja joskus meni vuosiakin ettei tavattu. Hän meni uusiin naimisiin ja perusti perheen.
Äitipuoli ei sallinut sitäkään vähää yhteydenpitoa isäni ja minun välillä. Olin uhka hänen uudelle perheelleen ja hän suhtautui minuun vihamielisesti. Nyt 10v sitten he erosivat.
Isäni antoi 3v sitten puhelinnumeronsa kun tapasimme sattumalta kaupungilla. Ei tullut soiteltua minunkaan puoleltani.
Hän lapsena ja nuorena ollessani lupaili kaikkea eikä koskaan pitänyt lupauksiaan. En luottanut häneen nyt vanhemmallakaan iällä ja pelkäsin että hän taas tekee lapsillenikin näitä katoamistemppuja joita teki minulle aikoinaan ja joista kärsin silloin paljon.
Nyt hänen vanha ystävänsä lähetti kirjeen jossa kertoi isän sairastavan Alzheimerin tautia ja kertoi hoitokodin jossa hän on ja pyysi menemään katsomaan. Muisti on jo pitkälle mennyt mutta läheisiä ihmisiä vielä kai tunnistaa.
Menisinkö? Kynnys kaikkien näiden vuosien jälkeen on kovin korkea. Katkera en ole, mutta jotenkin tavallaan tunteista tyhjä suhteessa häneen.
Kommentit (20)
Ystävä ilmeisesti tietää että isäsi haluaisi nähdä sinut. Mene vaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mene vain, mutta tuskin isä sinua tunnistaa, jos alzheimer on jo siinä pisteessä että tarvitsee ympärivuorokautista hoitoa. Vastauksia tai keskustelua tuskin enää saat, mutta kävitpä ainakin katsomassa isääsi:)
En odotakaan että mikään asia selviäisi. Olihan tässä yli 30v aikaa selvitellä. Hän ei ollut asioita selväksi puhuvaa tyyppiä muutenkaan. Kovin erilainen kuin äitini suku jonka parissa kasvoin.
Ap
Ehkä sen mukaan, jos arvelet, että näkemisellä olisi vielä jotain merkitystä sinulle. Mutta kuten itsekin sanoit, ei välttämättä ole. Isäsihän ei välttämättä tunnista sinua, joten ei tiedä kuinka hän reagoi.
[quote author="Vierailija" time="29.11.2013 klo 11:30"]
Ystävä ilmeisesti tietää että isäsi haluaisi nähdä sinut. Mene vaan.
[/quote]
Tai sitten ajattelee, että "se on tapana". Eikä voi tietää, tietääkö tuo ystävä millaiset ap:n ja hänen isänsä välit ovat olleet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei sun tarvii hyväksyä sitä mitä isäsi on tehnyt,mutta aina voi antaa anteeksi. Elämässä tehdään virheitä ja kaikki menee joskus persiilleen. Mene ihmeessä tapaamaan isääsi ennen kun on liian myöhäistä.
Mene, saat sielunrauhan itsellesi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
2v sitten tuli maistraatilta kirje jossa hänelle haettiin holhoajaa. Kysely että haluanko alkaa siihen. Yritin kysellä mitä on tapahtunut mutta minulle ei kuulemma voida antaa hänestä tietoja kun terveydentilaa koskevat tiedot ovat salassapidettäviä. Joten osaton olen tähänkin asti hänen asioihinsa ollut.
Ap
Parempi mielestäni mennä kuin olla menemättä. On ainakin oma omatunto hyvä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä menisin, koska haluaisin myöhemmin tietää, että minä itse menin sinne.On turha enää tässä vaiheessa kantaa katkeruutta jostain sellaisesta, mikä on tapahtunut kauan sitten kun kaikki osapuolet ovat olleet jotain muuta kuin mitä nykyään. Nuorempia, keskeneräisempiä, heikompa, väärässä avioliitossa, mitä kukakin. Se oli ja meni jo - nyt on nyt ja tulevaisuuteen voi vaikuttaa. Eli itseni takia menisin, haluaisin tietää nouseeni vanhan yli tai yrittäneeni ainakin..
Jos isäsi ei enää tunne kuin läheisimpään, ei kannata odottaa hänen puoleltaan mitään, eikä koko jutulla varmaan hänelle enää ole juuri merkitystä.
Aikuisen minäni puolesta olen anteeksi antanut vaikka en voikaan ratkaisujaan ymmärtää. Sen hylätyn lapsen puolesta en silti voi koskaan antaa anteeksi. Hän oli syytön tähän kaikkeen saastaan jota tämä toinen vaimonsa niskaani syyti.
Ap
[quote author="Vierailija" time="29.11.2013 klo 11:34"]
Ei sun tarvii hyväksyä sitä mitä isäsi on tehnyt,mutta aina voi antaa anteeksi. Elämässä tehdään virheitä ja kaikki menee joskus persiilleen. Mene ihmeessä tapaamaan isääsi ennen kun on liian myöhäistä.
[/quote]
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä miettisin. Sun isäsi voi olla aika huonossakin kunnossa. Jos sulla on hänestä viimeisin kuva elinvoimaisena, niin voi olla vähän järkytys nähdä nykytilassa. Raadollista nähdä ihminen vaipoissa ja noin.
Jätä vain itsellesi se kuva isästäsi, mikä viimeksi jäi. Mä en menisi tapaamaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei kuulemma ole vielä vaipoissa. Fysiikka vielä toimii, pää ei. Näin tämä hänen ystävänsa kirjoitti.
Ap
Mene ihmeessä, mutta ihan itsesi vuoksi, älä velvollisuudentunteesta. Itse rakensin nollasta suhteet yhteen isovanhempaani, hän oli katkaissut välit isääni, nykyään ovat kyllä puheväleissä. En 15 vuotta sitten tuntenut häntä edes ulkonäöltä, nykyään soitellaan ja tavatan ehkä 5kertaa vuodessa. olen tyytyväinen että tuli tehtyä, koko tuo henkilö ja häneen liittyvät asiat olisivat varmasti jääneet pahasti vaivaamaan eli siis itseni vuoksi tuon ensisijaisesti tein enkä ole katunut!
Mene vain, niin ei jää jossittelu tasolle. Eikä sinun tarvi olla siellä yhtään pidempään, kuin itse haluat.
Jos menet ja pelkkä näkeminen tekee olosi kurjaksi. Niin lähde pois ja mieti onko sinulla voimia mennä, joku toinen päivä uudelleen.
Oma äiti sairasti alzheimerin tautia ja joka kerta käydessäni hänen luonaan, istuin autossa/ulkona penkillä pitkään kootakseni itseni, ennen kuin menin sisälle hoitokotiin. Eli ei se ole mikään helppo paikka käydä, vaikka äitini oli erittäin läheinen minulle.
No minä kyllä keskustelisin tämän isäsi ystävän kanssa mistä oikein kyse. Ehkä saisit isäsi historian selville ja ehkä voisit ymmärtää paree näitä juttuja.
Asia on näin: kun ikää tulee enemmän ymmärtää miksi itse on toiminut niin ja näin ja samalla ymmärtää sitä toistakin. Ymmärrys ei tarkoita, että kaltoinkohtelut sivuutetaan noin vain tai niitä sopii vähätellä, sillä aikuinen on aina aikuinen, mutta voit lohduttaa sitä pikku tyttöä ettei mikään ollut tytön vika! Tästä seuraa vapauden tunne siitä taakasta!
Rivien välistä vaikutti että tämä isän ystävä on riitaantunut isäni ex-vaimon kanssa, ja sitten vähän ikäänkuin kostokin mielessä otti minuun yhteyttä. Haluaisi myös jotenkin hämmentää asioita, kun isän hoitojärjestelyt ei menneet tämän ystävän mielen mukaan. Sellainen kuva jäi asiasta. Hän on selvästi tiennyt että emme ole yhteyksiä juuri pidelleet. Siksi tämä kaikki tuntuu kovin omituiselta.
Mutta ehkä on paras joku päivä kasata itsensä ja käydä katsomassa.
Ap
Jos menet, käy siellä tehdäksesi tilit selviksi menneisyyden kanssa. Vaikka keskustelut eivät isäsi kanssa onnistu, voit ikäänkuin olla sinut menneisyyden kanssa ja päästä siitä vapaaksi. Ehkä.
Olen käynyt joitain kertoja. Ei ole tuntunut pahalta, mutta ei oikein hyvältäkään. En tavoita tunteita häntä kohtaan kun on aina ollut niin etäinen.
en tiedä onko kaivannut tai ei. Luultavasti ei kun muisti pelaa kovin pätkien.
Pitäsköhän jatkaa käymistä silloin tällöin, vai vaan antaa asian olla. Viimeisin perheensä käy siellä kuitenkin.
Ap.